sunnuntai 12. toukokuuta 2019

juoksijan painajainen

R: Mä vähän jo meidän instagram-sivulla (@2yhdenhinnalla) avauduinkin siitä, mitä mun nilkalle nyt kuuluu. Mulla meni siis joulukuussa korispelissä nilkka. Se turposi heti aika reippaasti ja menin seuraavana päivänä terveyskeskukseen lääkärille. Lääkäri ei kovinkaan kiinnostuneelta vaikuttanut (ajatteli varmaan, että taas joku tulee tuollaisesta venähdyksestä valittamaan), mutta lähetti silti röntgeniin. Mulle jäi lääkärin asenteesta silloin jo sellainen fiilis, että hän ajattelin mun vaan tulleen hakemaan saikkua. No, pääsin silloin röntgeniin ja kuvissa ei näkynyt mitään. Lääkäri soitti iltapäivällä nopean puhelun, ei näy kuvassa mitään, voit jatkaa normaalia elämää. Ei siis mitään kuntoutusohjeita tai mitään. Koska kuvissa ei näkynyt mitään, enkä saanut mitään ohjeita jatkosta, olin tietenkin siinä uskossa, että jalka paranee pian ja voisin heti mennä lenkille, kun jalka kestää. Lopulta pidin noin neljän viikon tauon treeneistä, osittain siksi että olin silloinkin pitkään flunssassa.

riikkaadidas

Kun palasin treenaamaan, huomasin ettei nilkka ollut ihan normaali. Se kipeytyi usein kovan treenin jälkeen, vaikka treenin aikana saattoi tuntua ihan hyvältä. Ajattelin, että se on normaalia ja nilkkaa välillä mm. teipattiin peleihin, kun ajattelin että se auttaisi. Tein alusta asti joitain kuntoutusliikkeitä, joita netistä löysin ja lepäsin treenin jälkeen silloin, kun nilkka kipeytyi. Aikaa kului ja nilkka ei mennyt paremmaksi. Juoksin kuitenkin mm. yhden puolimaratonin ja pelasin monta kovatempoista korispeliä. Yhden vähän rankemman treeniviikonlopun jälkeen nilkka oli taas niin kipeä, että päätin soittaa terveyskeskukseen. Sainkin ajan ja lääkäri onneksi otti mut tosissaan ja lähetti magneettikuvaan (jota tosin piti kolme viikkoa odottaa). Mulle jäi hyvin mieleen lääkärin sanat, kun kysyin voinko ennen magneettia treenata kivun rajoissa. Kuulemma voi, kivun rajoissa saa juostakin. Jotain nilkkatukea voisi kuulemma harkita. En kuitenkaan sen jälkeen ihan kamalasti treenannut, sillä olin yhteensä melkein kuukauden taas flunssassa. Nyt sitten tällä viikolla sain magneetin tulokset ja ei hyvä! Lääkäri aloitti puhelun tyyliin "näkyihän niissä kuvissa vaikka mitä".

Nilkan nivelsiteistä moni on revennyt. Yksi taisi olla ehjä. Pahimpana kuitenkin kantaluun murtuma. Olen siis ollut tässä viisi kuukautta murtuneen kantaluun kanssa.. Murtuma oli ilmeisesti hyväasentoinen, mutta selkeästi kuvissa näkynyt. Se olisi pitänyt hoitaa heti, mutta se ei ilmeisesti näkynyt röntgenissä. Vähän ehkä kaduttaa, etten hakeutunut uudelleen lääkärille aiemmin. Ja tietenkin ihmetyttää, miksei murtuma näkynyt röntgenkuvassa? Tai miksei lääkäri osannut epäillä sellaista, vaan sanoi että saa jatkaa treenaamista? Mulla ei ole koskaan ennen mennyt nilkka, ei ole nivelsiteet venähtäneet tai revenneet, joten en oikein tiennyt mikä toipumisessa oli normaalia. Lisäksi mulla on melko korkea kipukynnys ja "pitkä pinna", joten mä kestin vaan nilkan kipeytymisen. Jos mulla olisi ollut edes pieni aavistus siitä, että nilkassa on luu murtunut, olisin varmaan jo aiemmin hakeutunut yksityiselle ja maksanut itseni kipeäksi siitä sen sijaan, että odotin julkisella puolella pitkään. Vakuutusta, joka kattaisi kilpaurheilun, mulla ei ole, koska olen aina ajatellut, että pääsee julkisella puolellakin hoitoon. Ja pääsinhän mä, hitaasti tosin. Osittain oman tyhmyyden takia, osittain siksi että mua ei ehkä aluksi otettu tosissaan ja osittain tietenkin koska julkinen terveydenhuolto..

Riikkaadidas2

Sellainen sairaskertomus. Onko kenelläkään kokemusta kantaluun murtumasta? On kuulemma hidas paranemaan, koska nilkassa verenkierto on hidasta, joka taas hidastaa murtuman toipumista. Mä odottelen nyt aikaa kirurgille, jolloin kuulen mitä tälle jalalle tehdään. Pitäisi ne nilvelsiteetkin kuntouttaa, mutta ennen sitä murtuman pitäisi ilmeisesti parantua. Lääkäri sanoi, että joskus menee jopa vuosi, että kantaluun murtuma paranee. Ainakin toistaiseksi pitää nyt välttää kaikkea "turhaa" liikkumista. Normaalit arkikävelyt saa hoitaa, mutta ei lenkkejä, eikä mitään missä jalka rasittuu. Ei siis todellakaan koripalloa tai juoksua. Pyöräily, uinti ja salitreeni ylä- ja keskikropalle on ok. Päätinkin, että ostan nyt itselleni pyörän, jotta pääsee pitämään peruskuntoa yllä pyöräilemällä. Pyöräily tai uinti ei koskaan ole olllut mun lemppareita, ehkä nyt pitää yrittää antaa niille mahdollisuus.. Harmittaa ihan hitosti, etten pääse juoksemaan, enkä tiedä voinko pelata koripalloa ensi kaudella. Ei kuitenkaan voi mitään, nyt ei auta kun odottaa kirurgin näkemystä asiaan.. Ja kuten kaikki tietävät, odottavan aika on pitkä..

4 kommenttia:

  1. Murtumat ei valitettavasti näy aina heti kuvissa, varsinkaan pienemmät murtumat. Viikon päästä tapaturmasta voi hyvinkin taas jo näkyä murtuma röntgenkuvissa. Ymmärrän kuitenkin ettei sitä siinä kohtaa tule mentyä uudelleen kertan ensimmäisessä kuvassa ei näkynyt mitään ja sitä olettaa kaiken olevan kunnossa. Todella harmittavaa ettei lääkäri pyytänyt kontrolliin vaikka viikon päähän jolloin olisit saanut oikean hoidon alusta asti. Tsemppiä hirmuisesti! Ja mitä tulee vakuutuksiin niin joo kyllähän julkiselle lääkärille pääsee nopeasti mutta sitten kun on tarve kuvantamisiin tai erikoislääkärille niin alkaa kestämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin olen kuullut.. Ois kyllä ollut tosi hyvä, että se murtuma ois havaittu heti. Mutta ei voi mitään! Ja nyt tosiaan taas odottelua ortopedille..

      Poista
  2. Hurjasti voimia!! Suosittelisin menemään ortopedille, joka on perehtynyt jalkaterän ongelmiin, jotta saat parhaimman tiedon ja avun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo ortopdedille nyt tehty lähete, sitä odotellessa..

      Poista