keskiviikko 1. toukokuuta 2019

identiteetti kadoksissa

R: Voi kun saisin kirjoitella treenikuulumisia, mutta ei. En ole viime aikoina pahemmin päässyt treenaamaan. Ensinnäkin olin huhtikuun alussa pari viikkoa flunssassa. Kun jo vähän pääsin treenin ja normaalin elämän makuun, teki flunssa pääsiäisenä comebackin tuplasti pahempana. Kävin lääkärissä ja todettiin poskiontelotulehdus. Onneksi antibioottikuuri on auttanut ja olo alkaa olemaan jo lähes normaali. Flunssan lisäksi tuo joulukuussa loukkaamani nilkka on vaivannut. Ei se tainnutkaan olla mikään normaali venähdys, kun edelleen kipeytyy enemmän tai vähemmän rasituksessa. Aina ei edes tarvitse kovin rasittua.. Olen pystynyt juoksemaan sillä, mutta lenkin jälkeen jalka on arka ja esimerkiksi rappusia kävellessä kipeä. Kävin senkin kanssa lääkärissä ja eilen magneettkuvissa. Ensi viikolla pitäisi kuulla, mitä kuvissa näkyy vai näkyykö mitään. 

Riikkakevät3

 Hamittaa etten ole päässyt treenaamaan. Huomaan koko ajan vertaavani tekemisiäni vuoden takaiseen. Vuosi sitten tähän aikaan maratontreeni oli kovimmillaan, huhtikuu oli hyvä juoksukuukausi ja juoksu kulki. Nautin juoksemisesta ja treenaamisesta. Huomasin kehittyväni. Nyt olen viimeisen kahden kuukauden aikana juossut säälittävät 20 kilometria. Maaliskuussa sain kyllä treenattua korista ja käytyä salilla, mutta huhtikuussa nekin ovat flussan takia jääneet tosi vähälle. Huhtikuuhun mahtui oikeastaan ainoastaan yksi ehjä treeniviikko, sekin kevyt. On turhauttavaa, kun ei pääse tekemään asioita, joista nauttii. Flunssan takia en ole päässyt pahemmin edes näistä aurinkoisista ilmoista nauttimaan.

Riikkakevät2

Välillä jopa tuntuu, että oma identiteetti on vähän kadoksissa. Mähän olen se tyyppi, joka aloittaa viikonloput salitreenillä, juoksee sunnuntaisin pitkän lenkin ja tv:n katsomisen sijaan käy iltaisin hölkkälenkeillä tai koristreeneissä! Ja mä nautin siitä! En mä ole se tyyppi, joka tietää Temptation Islandin kaikki uusimmat juonenkäänteet ja jonka paikat kipeytyy sohvalla makaamisesta.. Toki tiedän, että tämä treenaamattomuus on vaan väliaikaista, flunssa nyt ainakin menee ohi, mutta silti turhauttavaa. En uskalla edes ajatella, mitä tuosta nilkasta voi paljastua. Toivottavasti ei mitään sellaista, jonka takia joutuisin juoksukieltoon tai joka ei menisi fysioterapialla tai kuntoutuksella ohi. Vähän ehkä harmittaa etten aiemmin hakeutunut tuon kanssa lääkärille, mutta en oikein tiennyt mikä on normaalia nilkan nyrjähdyksessä ja mikä ei. Toisaalta lykkäsin lääkärille menoa myös siksi, että pystyin kuitenkin juoksemaan ja pelaamaan. Myös aiempi kokemukseni lääkärikäynnistä vaikutti, sillä ensimmäisellä kerralla lääkärin asenne oli niin vähättelevä, ettei houkuttanut mennä uudelleen.. No, menneille ei voi mitään ja nyt sitten toivotaan vaan parasta!

Riikkakevät1
Nämä kuvat on muutaman viikon takaa iltakävelyltä

Olen yrittänyt pitää positiivisen ja ennen kaikkea kärsivällisen asenteen. Vaikka flunssa alkaa olla ohi, en halua mennä liian aikaisin treenaamaan, vaan otan varman päälle. En halua, että tämä pitkittyy enää yhtään. Onneksi voi käydä pelaamassa frisbeegolfia ja kävelyillä. Tänään käytiin juhlistamassa vappua Teijon kansallispuistossa Matildanjärven kierroksella ja oli kyllä kiva päästä taas luontoon. Tuo Matildanjärven kierros on sopivan helppo ja noin viiden kilometrin pituinen, munkkitauon kanssa se meni kevyesti sairastelun jälkeenkin. Toivottavasti muillakin sujui vappu leppoisissa merkeissä!

2 kommenttia:

  1. Oliko Matildanjärven kierros hyvä? Kannattaako mennä, kun itse miettinyt, että pitäisi käydä siellä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onhan se kokonaisuutena tosi hyvä - helppo, superhyvin merkitty reitti, jonka varrella kivoja paikkoja eväiden syöntiin. Matildan palvelut ihan lähellä ja Teijon siinä ajomatkan varrella!

      Poista