tiistai 9. huhtikuuta 2019

kolme ikimuistoista hetkeä Lontoosta

R: Lupasin viime postauksessa palata Lontoon reissuun, joten pitkästä aikaa vähän Lontoo-hehkutusta! Vaikka olen ollut Lontoossa jo tosi monta kertaa (monien mielestä liian monta kertaa), löytyy sieltä aina jotain uutta. Ehkä se onkin syy, miksi olen jaksanut viimeisen 10 vuoden aikana matkustaa sinne kerta toisensa jälkeen ja miksi siitä on tullut itselleni niin rakas kaupunki. Maaliskuun alussa pääsin näyttämään lemppari kaupunkiani lemppari ihmiselleni, kun lähdettiin poikaystävän kanssa Lontooseen lomalle ja samalla vähän juhlistamaan mun synttäreitä. Tässä kolme ikimuistoista hetkeä siltä reissulta, asioita jotka muistan varmaan vielä pitkään.

Lontoota2

Matkaseuralaiseni oli bongannut, että hänen yksi lempiartisti esiintyy akustisesti eräässä Hackneyn pienessä baarissa. Hackney on yksi Lontoon tämän hetken kiinnostavimmista alueista ja koska livemusiikki harvoin on huono idea, ei mua tarvinnut kauan keikalle suostutella. Tiedettiin että paikka on tosi pieni ja sinne mahtuu vaan rajattu määrä ihmisiä, joten yritettiin ehtiä paikalle ajoissa. Matkalla alkoi sataa (yllättävää, Lontoossa kun ollaan) ja me ei oltu tajuttu ottaa sateenvarjoja mukaan (yllättävä, kun minusta kyse). Käveltiin sateessa Hackneyn pimeillä kaduilla ja etsittiin keikkapaikkaa, joka sijaitsikin yllättävän kaukana juna-asemasta. Oltiin myöhässä. Kun päästiin litimärkinä perille ja sisään baariin, oli meidän ilmeet varmaan näkemisen arvoiset. Baari oli pieni. Siis oikeasti pienempi kun mun keittiö. Asiakaspaikkoja oli ehkä korkeintaan 15 ja paikalla ei vielä ollut muita kun baarin omistaja, jonka tuttu tämä esiintyjä ilmeisesti oli. Hän kysyi, tunnemmeko "Williamin". Emme, mutta poikaystäväni kertoi kuuntelevansa tätä. Mikäs siinä, meidät toivotettiin tervetulleeksi ja tilattiin juomat. Juomia ei tietenkään tarvinnut maksaa, vaan tilattiin piikkiin koko ilta. Lopulta paikalle tuli muitakin, ehkä 10-15 ihmistä joista jokainen taisi tuntea toisensa paremmin tai huonommin. Lopulta myös illan artisti William Poyer tuli paikalle ja veti kyllä hyvin! En ollut aiemmin kuullut hänen musiikkia, mutta en tiedä johtuiko uskomattomast kotibilemäisestä miljööstä, halvasta viinistä vai Lontoosta, mutta tykkäsin kyllä paljon. Keikan jälkeen maksoimme juomamme (naurettavan halvat) ja hyppäsimme bussiin, jolla päästiin kiertoreittiä Kings Crossille hotellille. Ikimuistoinen ilta ja taas tuli todettua, että Lontoo kyllä osaa yllättää, kun vaan poistuu omalta mukavuusalueelta.

Lontoota4
Lontoota1

Mun synttäripäivä osui lauantaille ja oltiin etukäteen mietitty, jos mentäisiin jonnekin "hienommin" syömään silloin. Ei kuitenkaan tullut varattua etukäteen mitään, joten päätettiin mennä ihan fiiliksen mukaan. Päädyttiinkin lopulta jo iltapäivällä pubiin, jossa sitten tulikin istuttua syömässä ja juomassa koko ilta. Viihdyttiin pubissa tunteja. Just mun tyylistä, englantilaista siideriä, hampurilaiset ja maailman parasta suklaakakkua maailman parhaassa seurassa. Erikoisinta tässä oli se, että pubissa oli käytössä sovellus, jonka kautta kaikki ruoat ja juomat sai tilattua. Kuinka nerokasta! Ei tarvinnut jonottaa hälyisen pubin tiskillä, vaan sai sovelluksen kautta tilattua pöytään niin ruoat kun juomatkin ihan sitä mukaan, kun  tuli nälkä tai jano. Ehkä sen takia viihdyttiinkin niin hyvin ja pitkään. Mahtaisiko toimia Suomessa? Sama käytäntö taitaa olla käytössä kaikissa Wetherspoon-ketjun pubeissa.

Lontookevät2

Päätettiin suunnata Camdeniin ensimmäisenä päivänä ennen kun saatiin hotellihuone. Aurinkoisella säällä sinne on kiva kävellä Kings Crossilta ja tiesin, että Camden Marketissa on paljon houkuttelevia ruokapaikkoja. Löydettiinkin lopulta perille ja valinnanvaikeus iski. Ruokapaikkoja oli tosi paljon ja nälkä kamala. Olin kuitenkin jo ennen reissua bongannut instagramista tämän street food-paikan, jonka vegaanisia hampurilaisia oli kehuttu Lontoon parhaiksi. Ei meinattu löytää paikkaa, sillä Camden Market on valtava, mutta lopulta päädyttiin oikeaan paikkaan. Kun oltiin tilattu ruoat, poikaystävä huomasi hävittäneensä kameransa linssinsuojuksen. Mulle ihan normaalia ja yleensä löydän sen kassin pohjalta, mutta hän on vähän huolellisempi ihminen ja kyseessä kamera, joka ei ole kovinkaan yleinen.. Suojusta ei löytynyt, ei edes pienen etsintäkierroksen jälkeen. Siinä sitten syötiin törkeän hyviä burgereita, toista vähän harmitti ja kova tuuli vähän häiritsi syömistä. Jotenkin sellanen epätäydellisen täydellinen hetki, muistutus siitä ettei reissussa kaikki aina mene putkeen, mutta so what! Asenne ratkaisee. 

Mikäli Lontoo kiinnostaa, niin täältä löytyy lisää postauksia Lontoosta ja täältä vinkkejä ensikertalaisille! 

2 kommenttia:

  1. Voih, pitäis itekkin käydä taas Lontoossa pitkästä aikaa <3 Pincho Nation Turussa on samanlainen mitä tuo pubi: siellä tilataan sovelluksen kautta ja haetaan ruoat tiskiltä kun sovellus ilmoittaa että ne ovat valmiit. Sama juomissa. Tosi kätevä, tykkäsin kyl kovasti! Sit maksat sen loppusumman siellä sovelluksessa kun lähdet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontoo on kyllä aina yhtä hyvä idea! Ja joo, mä olen tainnut tuosta paikasta kuullakin, pitää ehkä käydä testaamassa :)

      Poista