lauantai 27. lokakuuta 2018

Yksi tavoite toteutui!

J: Jes, nyt on Kaarinan syysmaraton onnistuneesti takana päin! Päätettiin vaja pari kuukautta sitten Riikan kanssa ottaa se vielä syksyn tavoitteeksi ja salaa haaveiltiin alle kahden tunnin alittamisesta. Mä tulin melkein heti ilmoittautumisen jälkeen kipeäksi ja pari viikkoa meni flunssassa ilman juoksuaskeltakaan.. Flunssan jälkeen paluu juoksun pariin oli aika takkuista. Sykkeet oli pk-lenkeillä todella korkealla ja tuntui, ettei omasta kropasta ole mihinkään. Turhautti ja ärsytti. Vasta viime viikolla, eli syyslomalla, alkoi tuntua hieman kevyemmältä. Kymppi meni 55 minuuttiin ja eilen vitonen puolikkaan vauhdilla todella kevyesti.

Silti tänään aamulla oli jotenkin epävarma olo ja jännitti. Jännitti ihan pirusti! Suurin syy jännitykselle oli varmaan se, että Riikka oli nyt puolestaan flunssassa ja joutui jättämään juoksun välistä. Jouduin lähtemään matkaan ihan yksin.. Tai no yksin ja yksin, useampi sata juoksijaa starttasi puolikkaalle ja maralle samaan aikaan!

Collage_Fotor

Lähtö sujui oikein lupaavasti, päädyin vahingossa neljän tunnin maratonjäniksen taakse ja ajattelin, että siinä olisi hyvä vauhti mulle. Kahta tuntia siis lähdin edelleen tavoittelemaan. Ensimmäiset kaksi kilometriä joutui juoksemaan ihan sumpussa, kun muutama muukin maratoonari ja puolikkaan juoksija halusi pysyä samaassa vauhdissa.. Vauhti oli aluksi melko hidasta, noin 6min/km ja meinasin oikein turhautua ja lähteä omille teille. En kuitenkaan lähtenyt, vaan pysyin jäniksen vauhdissa, joka oli onneksi hieman reipastunut. Edelleen jäniksen takana oli melko ahdasta ja jotenkin ahdisti juosta niin monen ihmisen keskellä. Jossain seitsemän kilometrin kohdalla - pitkässä loivassa alamäessä - päätin ohittaa jäniksen ja ottaa hieman enemmän tilaa. Ja se kannatti! Jatkoin oikeastaan samaa vauhtia kuin aikaisemminkin ja oli paljon "vapaampi" olo. Tuijottelin kuitenkin kelloa edelleen ja pyrin pitämään vauhdin noin 5:40 tai hieman alle. 

Ensimmäinen kymppi meni melko helposti ja toiselle kierrokselle lähdin positiivisin mielin. Ensimmäiset negatiiviset ajatukset tulivat siinä 11-12 kilometrin kohdalla. Siihen kohtaan osui todella tuulinen pätkä ja voimia vievä vastatuuli. Yritin kuitenkin jatkaa tasaista vauhtia, sillä tiesin, että loppukierros olisi sitten myötätuulta. 15 kilometrin kohdalla otin energiageelin ja vähän vettä. Siinä vaiheessa laskin, että tulisin alittamaan kahden tunnin, vaikka juoksisin loppuun kuuden minuutin kilometrejä. Se oli ehkä ainoa syy, miksi jaksoin loppuun saakka. 19 kilometrin jälkeen oli kierroksen ainoa hieman pidempi loiva ylämäki ja siinä vauhti tippui hieman ja masensi, kun useampi ohitti mut.. Mäen jälkeen kuitenkin helpotti ja viimeinen kilometri meni melko helposti. Noin 500m ennen maalia joku kannustaja huusi, että "jaksaa jaksaa, helposti menee alle kahden tunnin" ja vasta siinä vaiheessa uskoin, että ehkä se meneekin.

PA270505_Fotor

Ja menihän se. Juoksukello näytti maalissa aikaa 1:58:58. JES! Tilastojen mukaan mun aika oli 1:59:02, erotuksen verran mulla meni lähtölaukauksesta lähtöviivalle. Olin keskivaiheilla porukkaa, joten en heti päässyt liikkeelle. Oli miten oli, mun tavoite toteutui ja voin olla tyytyväinen itseeni. Iso plussa toki myös Kaarinan syysmaratonille, hyville järjestelyille ja ennen kaikkea tasaiselle lenkille! Uskon, että olin täsmälleen samassa kunnossa kesäkuun alussa St Albansin puolikkaalla, mutta olosuhteet olivat nyt paremmat. Tästä on nyt kuitenkin hyvä lähteä kohti talven pk-lenkkejä ja ehkä jopa alkaa miettiä, että missä sitä ensi vuonna juoksisi..

2 kommenttia:

  1. Paljon onnea!!! Upeaa kun tavoite viimein toteutuu :)!! Huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä huikea fiilis, nyt kohti uusia tavoitteita!!

      Poista