sunnuntai 18. helmikuuta 2018

vuoden ensimmäinen puolimaraton

J: Sunnuntai-ilta, taas yksi viikonloppu meni ihan hujauksessa. Samoin kuin koko viime viikko. Tai oikeastaan koko alkuvuosi. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi, mutta silti koko ajan tapahtuu kaikkea ihan hurjasti, eikä välillä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten olla.

Tänään kuitenkin tiesin heti aamulla mitä tekisin - mene ulos lenkille! Voiko sunnuntaisin muka tehdä jotain muuta kuin treenata?


Päivän lenkki oli menestys. Oltiin jo vähän suunniteltu Riikan kanssa, että nyt voisi olla aika vuoden ensimmäiselle puolikkaalle. Ja puolikas juostiin!  Reilu 21,1km meni aikaan 2h 16min, sykkeet pysyi matalalla ja jalat tuntuivat kevyiltä. Mulle tämä tuli vähän yllätyksenä, sillä olin perjantaina työporukan kanssa viettämässä iltaa ja lauantai olo oli kaikkea muuta kuin pirteä.. Parasta oli kuitenkin se, että puolikkaan jälkeen oli vielä sellainen fiilis, että voisi hyvin jatkaa juoksemista. Ehkä jotain kehitystä on viime aikoina tapahtunut. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt juoksun elämääni eikä pitkätkään lenkit tunnu enää "pakolta", vaan odotan niitä innolla. Suurin kiitos tästä kuuluu kyllä ehdottomasti Riikalle, en mä yksin jaksaisi juosta näin paljon. Eikä se olisi edes yhtä hauskaa.

Lenkin jälkeen lähdettiin vielä lyhyelle kävelylle vesitornille. Aurinko laski, koko Halikko värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja pakkanen pisteli. Sormet jäätyi, mutta tuli kivoja kuvia.


Loppuillan olen ollut kotona, kuunnellut tätä biisiä repeatilla, katsonut Siltaa ja käynyt kuvia läpi. Samalla vähän suunnitellut talviloman reissuja, kesäloman reissuja ja elämää muutenkin. Olen selaillut vanhoja kuvia ja haaveillut vähän lisää. 

Nyt on ehkä aika lopettaa haaveilut ja palata hetkeksi arkeen. Viikko enää, sitten on mullakin talviloma. Sitä odotellessa, tehokasta viikkoa kaikille ja nauttikaa näistä ihanista aurinkoisista talvipäivistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti