sunnuntai 28. tammikuuta 2018

iästä ja sen tuomista paineista

J: Ajattelin nyt kirjoitella aiheesta, joka on pyörinyt mun päässä jo pitkään. Aihe, joka on varmasti jokaisen pian kolmikymppisen päässä aina välillä. Nimittäin iästä ja sen tuomista paineista! Kerta toisensa jälkeen saa lukea, miten  on tuokin vanha tuttu on mennyt naimisiin ja noille tulee vauva. Joku taas on saanut vakituisen viran ja joku toinen taas ylennyksen. Tuntuu kuin oma elämä vaan rullaisi paikallaan, eikä mitään ihmeellistä tapahdu.

Ei ole todellakaan mikään salaisuus, että täytän 30 vuotta pian. Mitä lähemmäksi se kolmekymmentä on tullut, sitä enemmän mun päässä pyörii pitäisi-ajatuksia. Munkin pitäisi saada lapsi, pitäisi mennä naimisiin, pitäisi saada vakituinen työpaikka. Ajatukset heräävät aina välillä, vaikka tiedän, että nykyään kolmekymmentä ei todellakaan ole maaginen raja tuon kaiken saavuttamiseen.


Kuitenkin, mitä enemmän selaan somea tai juttelen uusien ihmisten kanssa, sitä enemmän jään aina miettimään, että onko mussa jotain vikaa tai olenko jotenkin itsekäs, jos en esimerkiksi vielä halua lapsia? Tai jos olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen työtilanteeseen ja se naimisiin menokin tuntuu välillä todella kaukaiselta ajatukselta? Monella mua nuoremmalla on jo nämä kaikki, joten pitäisikö mullakin?

Sisimmässäni tiedän, että ei pitäisi. Ehdin kyllä vielä, jos haluan nämä kaikki. Mulla on hyvin aikaa! Ei saisi verrata toisten elämäntilanteita omaan, ei toisten päätöksiä omiin. Olen kuitenkin se, jonka elämästä on kyse ja päätän siitä itse. Tiedän, että moni on haaveillut lapsista koko elämänsä ja elää vain toteuttaakseen sen haaveen. Mä taas en. On asioita, joita haluan tehdä ja kokea juuri nyt. Haluan keskittyä töihin ja omaan hyvinvointiin. Olen aina tiennyt, että haluan opiskella mahdollisemman pitkälle ja esimerkiksi ostaa oman asunnon ennen kuin mietinkään lasta. Toki se vakituinen virkakin toisi tietynlaista taloudellista turvaa.


Loppupeleissä tärkeintä on kuitenkin onnellisuus. Se, että olen onnellinen just nyt. Onnellisuus ei välttämättä tule siitä vakituisesta työstä tai aviomiehestä. Voin olla onnellinen ilman, että täytän näitä yhteiskunnan meille asettamia tavoitteita. En väitä, etteikö esimerkiksi lapsi toisi aivan ihan uudenlaista onnellisuutta elämääni - aivan varmasti tuo. Sen aika ei ole kuitenkaan juuri nyt. Nyt olen onnellinen ihan muista asioista. Esimerkiksi siksi, että tuntuu, että olen nyt melkein kolmekymmentä vuotiaana vihdoin löytänyt itseni. Tiedän suunnilleen, mitkä asiat mut tekevät onnelliseksi. Olen myös oppinut sanomaan ei, olen oppinut elämään niin, etten koko ajan mieti mitä muut musta ajattelevat ja olen vihdoin alkanut tuntea, että olen oikealla alalla. Saavutuksia nekin, eivät vaan ehkä niitä yhteiskunnan asettamia.

Joten näin kolmenkympin kynnyksellä lupaan työntää kaikki pitäisi-ajatukset pois mielestäni, elää hetkessä ja antaa elämän tuoda mun eteen mitä se tuo. En sulje ovia, mutta en väkisin yritä avata uusiakaan. Elämäni saa rullata edelleen paikoillaan ja kuiten olen aina todennut - asioilla on tapana järjestyä.

15 kommenttia:

  1. Varsinkin kun edelliset sukupolvet on rullannu saman kaavan mukaan. Niiden on vaikea ajatella, että elämää voi elää muussakin järjestyksessä. Oma veli nyt saakin 26-vuotiaana ekan lapsen, ja varmana saan kuunnella parin vuoden päästä vinguntaa isovanhemmiltani plus veljeni avovaimolta "leikkikaverista". Ärsyttää valmiiksi, kun luodaan paineita ja odotuksia. Joskus jopa tulee toivottua että olisi ihan perinnöllisesti mahdotonta mun saada lapsi, jotta saisi tukittua muiden suut tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oon kyllä samaa mieltä. Onneksi meillä ei ole kenelläkään sisaruksilla lapsia, joten ei tule tuollaisia paineita. Jokainen edetköön omaan tahtiin :)

      Poista
  2. Olipa kyllä hyvin samanlaisia ajatuksia, mitä itsellä ollut viime aikoina - varsinkin kun tuntuu, että mun kaveripiirissä on kunnon vauvabuumi tällä hetkellä. Minä vaan ostelen lentolippuja Lontooseen! :D

    VastaaPoista
  3. Ja se vielä pakko mainita, että eipä se naimisiinmeno mitään muuttanut tässä meidän parisuhteessa, joten ei sulla oo kiirettä sen(kään) suhteen!

    VastaaPoista
  4. Tää on aihe, jota oon mielessäni pyöritellyt pitkään. Lapsikysymys on sellainen, jota olen itse paljon miettinyt. En koe siitä ulkopuolelta tulevaa painetta, mutta toki sitä itse paljon pohtii. Täytän tänä vuonna 32. Rakastan lapsia suunnattomasti, mutta en ole kokenut missään vaiheessa vauvakuumetta. Melkein kaikilla mun ystävillä on jo lapsia. Tietyllä tavalla olen kokenut jopa ulkopuolisuutta, kun ei ole. En pysty jakamaan niitä ajatuksia tai kokemuksia, koska en ole äiti.. Haastavia asioita, mutta kukin tavallaan ja tärkeintä, että jokainen kuuntelee omaa sydäntään. Kaikelle on aikansa. Mutta hyvä että kirjoitit, ehkä minäkin joskus uskallan kirjoittaa tästä aiheesta enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, kaikelle on aikansa ja oman sydämen kuuntelu on tärkeintä. Kirjoittaminen oli mulla ainakin omallatavallaa silmiä avaavaa ja sai järjestää omat ajatukset sanoiksi, joten suosittelen!

      Poista
  5. Hyvää pohdintaa! 💛 Mun mielestä olisi tosi tärkeätä tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu parhaalta ja miten sydän sanoo! Eikä todellakaan ottaa niitä paineita ulkopuolelta, vaikka tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty! ☺️Mulla oli monta vuotta nuorempana, kun ajattelin, ettei todellakaan vielä lapsia ja haluan tehdä kaikkea muuta ensin ja niin tein..Sitten jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että perheen perustaminen ei tuntunut enää niin kaukaiselta ajatukselta ja sillä tiellä ollaan ☺️ Mutta ei mulla mitään järjetöntä vauvakuumetta koskaan tainnut olla! 😄 Kukin tavallaan, asioilla on todellakin tapana järjestyä! 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit :) Ja hei jos pakko myöntää, että sun instastoryä katsellessa joskus tulee pienen pieni vauvakuume ;) Ja varmaan pian vielä enemmän!

      Poista
  6. Tuttuja ajatuksia kun 30 lähenee kesällä. Kavereilla on jo useampaa lasta, lapsia tulossa, osa jo eronneitakin.. Ja pikkuvelikin on jo isä..
    Eniten ehkä paineita on asettanut se, että reilu 10v sitten ajatelin että tähän ikään mennessä minulla on ne lapset ja mies, haaveilin lapsista nuorella iällä. Mutta elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, eikä parisuhdetta ole edes näköpiirissä. Mutta näitä ajatuksia olen työstänyt, ja pääosin saavuttanut mielenrauhan, että kaikki aikanaan, oikeastaan tykkään mun elämästä just nyt näin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Parikymppisenä en todellakaan olisi osannut kuvitella, minkälaista mun elämä olisi nyt. Mutta tavallaan se on parasta elämässä - mitään ei voi suunnitella ja kukaan ei tiedä toteutuuko suunnitelmat. Tärkeintä on kuitenkin se, että tykkää oikeasti omasta elämästään!

      Poista
  7. Kivaa ja rauhallista pohdintaa. Sydäntään on hyvä seurata <3

    Itse menin naimisiin 19 vuotiaana nelisen vuotta sitten. Se ei ollut mulle mikään 'pakko mennä koska yhteiskunta niin sanoo' vaan ihan oikeasti halusin mennä ja tämä on ollut mulle ihan mahtava seikkailu <3 ja tulee olemaankin vielä ihanampaa kun rakkaus vain kasvaa! Ja perhekin on jo perustettu alle 25 vuotiaana, mutta ei ne lapset ole mulle mikään sellainen aikuisuuden pakollinen saavutus kuten monet luulee, että lapsia hankitaan vain tavan vuoksi.. Ei todellakaan näin! :) Lapset on mulle maailman rakkainta ja meidän omalla pienellä porukalla on ihana rakastaa, elää ja ihmetellä elämän hauskuutta <3
    Ei tällä kommentilla kai ollut päätä eikä häntää, mutta halusin avata tätäkin näkokulmaa. monesti näissä ikään ja aikuistumiseen liittyvissä postauksissa vain tuodaan naimisiin meno ja lasten saanti esille sellaisessa valossa, kuin niitä tavoileltaisiin vain tavan vuoksi ja sitten ollaan jotenkin aikuisia kun ne on checkattu. Me ollaan kaikkea muuta, lapsenmielisiä kaikki ja elämme jännittävää unelmiemme elämää, vaikka nyky-yhteiskunta musta painostaa nimenomaan enemmän siihen että elämä olisi parempaa ilman näitä! Ja meillä taas ei ole omistusasuntoa - jollain lailla siis poikkeamme 'tylsästä' perus lapsiperheen ennakkoasetelmasta. Lähes nauratti tuossa käyttää sanaa tylsä :D koska siitä tämä on kaukana!
    Mut joo, kukin haaveilee vähän erilaisista asioista ja sinun haaveilusi kuulostaa oikein ihanalta myös <3 halusin vain avata tätäkin puolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla vähän erilaisia mielipiteitä! Tavallaan olen kateellinen sulle. Mä en olisi koskaan ollut vielä 19v valmis naimisiin tai saamaan lapsia niin nuorena. Siinä on varmasti hyvätkin puolet ja vaikutat jotenkin tosi onnelliselta :) Eikä varmasti ole teidän elämä tylsää ;)

      Poista
  8. Hei Jenna! Mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia ikääntymisestä, monesti ajattelee olevansa omillaan siihen liittyvien ajatusten kanssa. Itse koen vasta hiljalleen alkavan olla arvoiltani ja ukoisesti se ihminen, joka olen oikeasti. Paljon turhaa on jäänyt pois ja tilalle tullut tasapainoa ja hyväksyntää elämän peruspilareita ja aitoutta kohtaan. Asiat ovat aina järkkäytyneet parhain päin kun olen tehnyt parhaani ja kuunnellut sydäntäni. En vaihtaisi yhtään vuotta pois tai tahtoisi olla nuorempi. Aina löytyy asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin, mutta olisinko sitten tässä ja näin onnellinen? Kaikella on tarkoituksensa ja aikansa :)

    Blogistani löydät uuden Hehku hyvinvointiketjun linkkejä ja vinkkejä ;) Hehkua talveen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit :) Olet oikeassa, kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Pääasia, ettei ota turhaa stressiä ja nauttii jokaisesta hetkestä elämässä. Kivaa vuoden alkua sulle :)

      Poista