keskiviikko 22. marraskuuta 2017

vuoden korkein huippu - Pilatus

R: Sveitsin reissun parasta antia oli ehdottomasti päivän reissu Pilatukselle! Otsikko saattaa ehkä johtaa vähän harhaan, tänne huipulle me ei (aikataulusyistä..) kävelty. Pilatukselle matkattiin junalla, bussilla ja kahdella erilaisella köysiratajunalla, mutta se oli todellakin sen arvoista! Lähdettiin aamulla aikaisin Zurichista junalla kohti Luzernia. Juna oli sveitsiläiseen tapaan siisti, ajoissa ja kaikin puolin simppeli käyttää. Oltiin tutkittu etukäteen blogeista ja Pilatuksen matkailusivustolta, miten ylös pääsee jos kiipeämiseen ei ole aikaa ja lopulta reissu sujui tosi mutkattomasti!


Luzernin rautatieasemalta ostettiin liput, joilla päästiin Pilatukselle ja takaisin. Pilatukselle voi ostaa ns. golden tour lipun, johon sisältyy bussimatka Kriensiin, köysiratajuna ylös Pilatukselle, hammasratajuna (maailman jyrkin) alas Alpnachstadiin ja laivamatka Luzerniin (kierroksen voi tehdä myös toiseen suuntaan). Lisäksi vaihtoehtona on "silver tour", joka me valittiin. Se on muuten sama, mutta Alpnachstadista tullaan junalla takaisin Luzerniin. Toki on mahdollista mennä ihan vaan bussilla Kriensiin ja sieltä köysiratajunilla (tai kävellen) ylös ja alas, mutta me haluttiin kokea tuo maailman jyrkin hammasratajuna. Se oli kyllä jännä! Tavallaan ei huomannut, miten jyrkkä se junarata on, mutta sitten kun oikealla hetkellä sattui vilkaisemaan ulos, todellisuus paljastui.. Pahimpana turistiaikana kannattaa varautua jonottamaan tuohonkin junaan, nyt kun ei ollut pahin sesonki, vältyttiin onneksi jonottamiselta.


Ylhäältä aukesi ihan mielettömän upeat maisemat! Me oltiin onneksi aamulla melko ajoissa liikenteessä, joten turisteja ei ollut vielä kovinkaan paljon. Pilatus-vuorella on hotelli ja ravintoloita, melko turistimeno, joten mitään erityisiä varusteita ei tuonne tarvitse. Nyt siellä näkyi turisteja niin korkkareissa kun vaelluskengissäkin. Me oltiin urheiluvaatteissa, sillä tarkoitus ei ollut jäädä mihinkään ravintolaan istumaan, vaan lähteä sieltä muuallekin kävelemään. Me suunnattiin kohti Tomlishornia, joka oli noin 40 minuutin matkan päässä (ei meillä niin kauan kylläkään tainnut mennä). Tomlishorn on Wikipedian mukaan Pilatuksen korkein huippu, 2182m. Säät suosi taas, oltiin varauduttu että tuolla parin kilometrin korkeudessa on kylmä, mutta päinvastoin! Topissa tarkeni hyvin ja aurinko lämmitti!


Olihan tuo upea paikka. Kovasti alkoi tehdä mieli muuallekin alpeille! Ja vaeltamaan. Mä en puoli vuotta sitten osannut edes haaveilla tällaisista paikoista, mutta Lofoottien jälkeen innostus vaan kasvoi! Miten mä ikinä tulen ehtimään kaikkiin tämän maailman upeisiin paikkoihin?

4 kommenttia: