lauantai 14. lokakuuta 2017

Puheenaiheet pitkillä lenkeillä

J: Ollaan nyt syksyllä pyritty lisäämään pitkien lenkkien pituutta ja hidastettua vauhtia, joten monet lenkit ovat venyneet reippaasti yli kahteen tuntiin. Voisi luulla, että puheenaiheet loppuvat kesken jos juokset toisen kanssa joskus melkein kolme tuntiakin, mutta ehei.. Mulla ja Riikalla ei tätä ongelmaa ole. Yleensä jutut vähenevät kyllä loppua kohden, koska ei vaan jaksa jutella, mutta puheenaiheet eivät ole varmaan koskaan loppuneet. Esimerkiksi näistä ollaan puhuttu viime aikoina lenkeillä..


..Onkohan seuraavan mutkan jälkeen punainen vai harmaa lato, entä tuleeko mäen jälkeen vielä toinen mäki?

..Mistä erottaa ohran, kauran, vehnän ja rukiin toisistaan? Tätä piti myös pysähtyä tutkimaan.. Lisäksi olemme pysähtyneet tutkimaan viime aikoina myös kasveja, sieniä ja marjoja.. Aina on hyvä syy hengähtää! Ollaan myös mietitty, miten ihmeessä voi metsässä juosta suppilovahveroiden ohi keräämättä niitä.

 ..Juoksusuunnitelmat. Varsinkin kesällä tuli mietittyä syksyn juoksutapahtumia ja syksyllä seuraavan kevään. Kuitenkaan koskaan ei mihinkään lopulta ilmoittauduta.. Ehkä taas ensi kesänä St Albansin puolikkaalle sitten..


..Työasiat. Niistä tulee aina juteltua, vaikka koittaa olla puhumatta. Joskus päätetään, että nyt ei hetkeen puhuta työasioita ja sitten kuitenkin hetken päästä taas puhutaan.

..Toiset urheilulajit. Lähinnä korisjuttuja tulee mietittyä melkein joka lenkillä.

..Missäköhän ollaan? Pari sellaista lenkkiä ollut tänä vuonna, että on oikeasti pitänyt katsoa kartasta sijainti! #vainsalojutut


..Ruoka. Varsinkin viikonlopun pitkillä lenkeillä tulee mietittyä mitä syö kotiin päästyään tai mitä toinen aikoo tehdä vaikka seuraavalla viikolla. Samalla tulee jaettua hyviä reseptejä!

..Ihmiset. Juostessa on niin hyvä juoruilla! Tai eihän me juoruilla.. ;)

..Sää. Monesti tulee analysoitua tummien pilvien liikettä ja tuulen voimakkuutta, vaikka periaattessa juostessa pitää tottua siihen, että sää voi muuttua nopeastikin. Viime sunnuntaina ei tosin sitä pelkoa ollut, vaan juostiin noin 25 kilometriä vesisateessa.

..Silloin tuli mietittyä, että on tämä kyllä hullujen puuhaa..

Yleensä tulee siis juteltua ihan normaaleja juttuja, mutta välillä toki saa toivoa, ettei kukaan kuule meitä! Onneksi täällä Salossa on maastoa missä juosta - harvemmin lenkillä edes törmää muihin. Niin parasta. 

2 kommenttia:

  1. Samanlaiset puheenaiheet täälläkin! Lenkillä on vaan niin kiva höpötellä ja aika lenkki etenee hurjaa vauhtia eikä ajankulua edes huomaa :)

    VastaaPoista