tiistai 5. syyskuuta 2017

Yksi liikaa?

J: Lauantaina Suomen koripallomatsin jälkeen mentiin käymään Helsingin keskustassa. Se oli ainoa suunta, jos haluttiin päästä yöllä bussilla kotiin. Nyt jälkikäteen ajatellen olisin jättänyt sen reissun mielelläni tekemättä. Ai miksi? Koska pian vuoden täällä maalla asuneena olin jo ihan unohtanut, minkälaista meno voi olla kaupungin keskustassa lauantaina illalla myöhään! Huh..


Täytyy myöntää, että halikkolaisella tuli ikävä kotiin siinä keskustan katuja kulkiessa. Ikävä jonnekin, jossa on hiljaista ja rauhallista, pois sieltä humalaisten ihmisten keskeltä. Mulla ei ole periaatteessa mitään alkoholia vastaan - kunhan sitä käyttää oikein. Pari lasia hyvää viiniä ruuan kanssa tai siideri saunan jälkeen on ihan ok. Kuitenkin jos ennen puoltayötä ei pysy pystyssä tai hame hilautuu korviin, on todennäköisesti juonut liikaa. Siinä vaiheessa olisi hyvä ottaa pari lasia vettä ja taksi kotiin nukkumaan. Ja se ääni! Miksi humalassa pitää huutaa niin lujaa? En ymmärrä..

Mä itsekin myönnän syyllistyneeni kännissä sekoiluun nuorempana. Nykyään väitän ainakin olevani ihan fiksu käyttämään alkoholia. Todella harvoin tulee enää juotua itseään känniin. Se ei tarkoita sitä, ettenkö välillä joisi alkoholia! Lauantainakin meni pari siideriä ja lasi skumppaa ennen peliä, koska se sopi siihen fiilikseen. Kesällä tuli useamman kerran juotua ruuan kanssa viiniä ja saunan jälkeen hyviä siidereitä. Olen kuitenkin oppinut tunnistamaan sen rajan, jonka jälkeen ei enää kannata juoda. Se raja, jonka ylittämisen jälkeen ei voi seurata oikeastaan mitään hyvää.. Nykyään arvostan ehkä enenmmän sitä hetkeä jolloin tulee juotua alkoholia, esimerkiksi jos vaikka näkee kaveriporukan kanssa pitkästä aikaan. Lisäksi pahinta mitä tiedän nykyään, on se seuraavan päivän väsynyt ja saamaton olo. En halua tuhlata viikonloppua krapulassa makoiluun!


Sunnuntaina siis suunattiin Riikan kanssa metsän rauhaan. Käytiin ensin pelaamassa kierros frisbeegolfia ja sen jälkeen siirryttiin toiseen metsään poimimaan marjoja ja etsimään sieniä. Vaikka saalis jäi aika pieneksi, mieli lepäsi ja kiireinen viikonloppu sai ihanan rauhallisen lopun. 

Tätä kirjoittaessa alkoi taas tehdä mieli metsäretkelle. Joka paikka on tällä hetkellä täynnä mustikkaa, puolukkaa ja sieniä. Menkää ihmiset keräämään ne pois! Nautikkaa samalla luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta - se on maailman parasta terapiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti