lauantai 9. syyskuuta 2017

asiaa onnesta

J: Lauantai. Ulkona sataa, mutta mua hymyilyttää. Tiedättekö sen tuneen, kun kaikki on jees, välillä vähän liiankin jees, ja mietitte milloin se alamäki alkaa? Mulla on just nyt sellainen fiilis! Töissä on mennyt kivasti, Susijengillä on mennyt EM-kisat loistavasti, omatkin koristreenit ovat pyörähtäneet käyntiin hienosti ja syksyllä on tulossa kaikkea huippua! Vaikka illat pimenevät, energiaa on vaikka muille jakaa..


Silti on välillä sellainen fiilis, että pian tapahtuu jotain huonoa. Olen ehkä ennenkin maininnut, että mielestä kaikille on jaettu yhtä paljon onnea. Ne ovat vaakakupissa. Kun toista on paljon, toista vähemmän. Jossain vaiheessa vaaka kuitenkin palaa taas tasapainoon, eli hyvän jälkeen tapahtuu pahaa. Ja toisinpäin. 

Kuitenkin se, miten ihminen kokee hyvän ja pahan on yksilöllistä. Toiselle arki voi olla aina yhtä juhlaa ja toiselle arki on taas pakkopullaa, josta tulee selvitä ansaitakseen viikonlopun. Mä kuuluin vielä vuosi sitten tuohon jälkimmäiseen ryhmään, mutta nyt keväästä alkaen musta on hiljalleen kuoriutunut se ärsyttävä tyyppi, joka hehkuttaa kuinka ihanaa arki on. Mutta se vaan on! Olen niin liekeissä, kun saan tehdä asioita, joista tykkään. Saan opettaa koulussa niitä aineita, joita olen opiskellut, saan pelata (ja pian taas ohjata) koripalloa, saan tehdä just niitä juttuja kuin haluan. Päätin pitää vähän taukoa myös avoimen yliopiston opinnoista, joten ei tarvitse niitäkään stressata. Kyllä niitä ehtii sitten myöhemmin jatkaa, jos tulee sopiva hetki. Viime vuonna olin haalinut itselleni ihan liikaa tekemistä ja sen kyllä huomasi. Nyt keskityn vain kivoihin asioihin!



Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta turha sitä on murehtia. Jos nyt menee hyvin, niin menköön. Jos tulee vastoinkäymisiä, olen valmis ottamaan ne vastaan. Sen olen oppinut, että turha murehtia tulevaa - asioilla on yleensä tapana järjestyä. Ainakin jotenkin. 

Nyt otan kaiken ilon irti tästä lauantaista. Kävin jo salilla Riikan kanssa tekemässä oikein kunnon treenin ja kaupassa ostamassa kaikkea hyvää. Nyt on porkkanakakku uunissa ja odottelen tyttöjä kylään. Pidetään oikein kunnon tyttöjen ilta Susijengin, viinin ja tortillojen kanssa. Niin parasta! Viime kerrasta on jo liikaa aikaa.. Ja hei, tätä kirjoittaessa aurinkokin alkoi paistaa!


Teksti oli ajoittain kunnon ajatuksenvirtaa, mutta toivottavasti tajusitte mun pointin. En enää itsekään oikein tiedä mikä se oli, mutta ei haittaa! Nauttikaa elämästä! 
Ihanaa lauantaita kaikille, muistakaa kääntää 18.45 tv:t auki, sieltä tulee koripalloa!

6 kommenttia:

  1. Jos sä hypit tällä hetkellä onnesta niin mä tunnen olevani siellä vaakakupin toisessa päässä. Mutta täältä ei ole kuin suunta ylöspäin.👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pöh, toivottavasti vaaka tasoittuu pian ;)

      Poista
  2. Meillä pohjalaisilla on sellanen sanonta "mikä ristus ny o ku ei aharista" ja elin just tommosta aikaa joku vuosi sitten. Oli hyvä fiilis, mutta pelotti et mitä seuraavaks. Nykyään oon vaan tasasen onnellinen eikä edes pelota se, ettei ahdista mikään vaan annan vaan mennä. Että jos vaan oppii nauttimaan omasta arjestaan, ei enää edes muista, että kohta voi muuten taas tulla joku vastoinkäyminen :D

    VastaaPoista