lauantai 19. elokuuta 2017

ei voi ymmärtää

R: Hei turkulaiset tutut ja lukijat - olettehan kunnossa? Eilen saatiin taas todistaa, että mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa. Me oltiin Jennan kanssa tapahtuma-aikaan Fafa'sissa syömässä ja siinä vaiheessa, kun Hansa evakuoitiin, oltiin Vero Modassa. Ei tiedetty lainkaan, mitä hullua siinä muutaman sadan metrin päässä oli tapahtunut. Kun päästiin ulos ja nähtiin kaikki hälytysajoneuvot ja poliisit, tuli kiire autolle. Kävelymatkan aikana alettiin lukea uutisia ja samaan aikaan alkoi tulla viestejä (ensimmäisenä tietty äitiltä!), että äkkiä pois sieltä. Tilanne oli kuitenkin ihan rauhallinen ja siinä vaiheessa suurin osa ihmisistä oli vielä ihan tietämättömiä tapahtuneesta. Vasta kotona, illalla kun luin uutisia ja katsoin lehdistötilaisuutta tv:stä, tajusin miten lähelle isku osui. Samalla alkoi ahdistaa, mitä jos oltaisiinkin menty jonnekin muualle syömään. Mitä jos oltaisiin ennen syömistä käyty COS:illa, kuten oli tarkoitus? Mitä jos en olisi ollut myöhässä ja oltaisiin aiemmin syöty ja kävelty ulos Hansasta? 


Jossittelu on kuitenkin ihan turhaa! Nyt pitää olla kiitollinen siitä, että ollaan turvassa. Olen surullinen, että tällaista tapahtui ja olen surullinen kaikkien niiden vuoksi, jota tämä kosketti lähemmin, mutta en edelleenkään aio alkaa pelkäämään. Sillon muutama kuukausi sitten, kun mietittiin, uskaltaako Lontooseen lähteä (postaus täällä), en olisi uskonut, että väkivalta voi osua näin lähelle. Turkuun! Omaan rakkaaseen entiseen kotikaupunkiin. Ihmisiä kuoli paikassa, josta olen vuosien ajan kävellyt lähes päivittäin ohi. Ihan hullua. Mutta mitä vaan voi käydä ihan missä vaan. Surullisinta on se, että joku ihminen haluaa tappaa toisen ihmisen. Ihmisiä. Vieläpä ihan vieraita, viattomia ihmisiä. Miksi? Ei voi ymmärtää. Kyllähän näitä tapahtuu ja olihan se tiedossa, että Suomessakin voi tapahtua, mutta vaikea se silti on ymmärtää.


Mietin aluksi, haluanko edes kirjoittaa tästä aiheesta, sillä haluaisin ajatella jotain muuta ja haluaisin pitää blogin hyvänmielen paikkana. Koko eilisen illan ja tämän aamun asia on pyörinyt mielessä, vaikka en haluaisi ajatella koko asiaa. En pystynyt lopettamaan uutisten ja somen lukemista, vaikka tulin niitä lukiessa surulliseksi. Ehkä nyt tämän kirjoittamisen ja "purkautumisen" myötä voin siirtää ajatukset mukavampiin asioihin. Siihen, että nyt on viikonloppu! Viikonloppu, eikä mitään tekemistä. Parasta! Suunnitelmissa olisi juosta tänään reilun kympin lenkki. Kamalasti tekisi myös mieli suppailemaan ja muutenkin jonnekin ulos luontoon. Marjojakin haluaisin keräämään, mustikatkin on vielä pakastamatta.. Ehkä huomenna voisi mennä käymään mökillä. Fiiliksen mukaan, kaikki on mahdollista! Nauttikaa viikonlopusta ja pysykää positiivisina!

14 kommenttia:

  1. Mietin eilen aamulla ajessani töihin ja kuunnellessa radiosta Barcelonan tapahtumista, että onneks ollaan Turussa. Täällä kun ei tapahdu mitään. Se ajatus kumoutui töistä lähtiessä kun hississä kun Facesta kaverien varoittavan keskustaan menemistä. Tullessani ulos työpaikan ovesta kuului poliiasiautojen sireenien ääniä. Koko eilinen meni tosiaan miettiessä, että osuipa lähelle. Olin aina kuvitellut,että jos Suomessa jotain tapahtuu niin Helsinki olisi kohteena. Se mistä eilisessä oli kyse ei kai vieläkään ole selvää mutta kamalaa jokatapauksessa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei olisi uskonut ennen perjantaita. Jotenkin tosi surullinen fiilis ollut tuon jälkeen, miksi Turku? Ei sitä liikaa saisi miettiä, vaan pitää keskittyä positiivisiin asioihin.

      Poista
  2. Itse mietin välillä interreilin aikana että entä jos tapahtuu jotain mutta en siltikään halua pilata omaa lomatunnelmaa. Huomenna takaisin Suomeen ja saa kiittää että mitään ei itselle ole tapahtunut. Loppujen lopuksi vaikka vastaava tilanne olisi ollut pienestä kiinni, on silti erittäin epätodennäköistä että se tapahtuisi itselle. Suurempi todennäköisyys jäädä vaikka auton alle matkalla töihin. Ei anneta pelolle valtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Mutta silti se mietityttää! Kun kuitenkin tavallisia viattomia ihmisiä ne kaikki uhritkin on. Se, että jää auton alle, on kuitenkin niin eri kun se, että toinen haluaa tappaa. Tajuan kyllä sun pointin ja ei todellakaan anneta ;)

      Poista
    2. Joo varmasti mietityttää! Varmasti itsekin miettisim jos olisi osunut lähelle itseä :/

      Poista
    3. Niin, ihan normaalia se on, että mietityttää :) Kunhan kuitenkin just tajuaa, että tosi epätodennäköistä se on, että omalle kohdalle osuu.

      Poista
  3. Tulee nyt väärään postaukseen, mutta hoksasin Jennalla instassa pastan. Saisko siihen ohjetta? :)

    -M-

    VastaaPoista