maanantai 29. toukokuuta 2017

Mitä liikkuu päässä pari viikkoa ennen puolimaratonia?

J: Tajusin eilen yhtäkkiä, että seuraavaan puolikkaaseen on enää kaksi viikkoa! Tässä on ollut niin paljon kaikkea, ettei ole ollenkaan ehtinyt sitä miettiä. Nyt on kuitenkin aika kääntää katseet kohti St Albansin puolimaratonia..

St Albans on sympaattinen pieni kaupunki parinkymmenen minuutin junamatkan päässä Lontoosta. St Albans on mulle paikkana todella rakas, sillä asuin kaupungissa vuoden. Sinne on aina yhtä mukava palata ja joka kerta tulee fiilis, että olisi tullut kotiin. Juoksimme siis ensimmäisen puolimaratonimme St Albansissa 2014 ja ollaan käyty siellä yhteensä kolmena vuotena juoksemassa. Meille on tässä kolmen vuoden aikana muodostunut tietyt rituaalit juoksuviikonloppuun ja vähän sellainen olo, että sama kaava toistuu myös tänä vuonna..
Lauantaina matkustetaan Lontoosta junalla St Albansiin, jossa yövytään pari yötä. Iltapäivällä haetaan juoksunumerot ja käydään isossa Sainsburyssa hakemassa brittiherkkuja ja Matalanissa shoppailemassa. Odotan jo hieman, että saan taas kunnon fudgea.. Illalla mennään ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina pitää nousta ihan liian aikaisin. Puolikas starttaa kymmeneltä ja ennen sitä pitää varautua pitkiin vessa- ja tavaransäilytysjonoihin.. Viime vuonna meinasi tulla kiire!


Itse reitti on nätti, mutta aika haastava.. Alkumatka juostaan todella ruuhkaisessa puistossa ja noin kolmen mailin kohdalla piiitkä loiva ylämäki. Keskimatkasta juostaan jonkin aikaa todella kapeaa polkua ja ohittaminen on vaikeaa. Kahdeksan mailin kohdalla alkaa taas isot mäet ja niistä kun selviää, on jo melkein voittaja! Tällä hetkellä pelottaa eniten ne mäet, hcr:llä meni jalat ihan tukkoon heti pienenkin ylämäen jälkeen! Viimeisten mailien kohdalla on sama mäki kuin alussa, mutta onneksi toiseen suuntaan. Ihan loppu juostaan kauniissa puistossa, jossa on aina todella paljon kannustajia ja fiilis mitä parhain. Maalissa saa mitalin lisäksi käteensä heti mehujään (tapahtuma tunnetaan briteissä nimellä ice-lolly run) ja sen kanssa voi sitten istahtaa nurmelle ihmettelemään, että mitä tuli taas tehtyä! Juoksun jälkeen ollaan yleensä menty meidän suosikkipubiin syömään (ja juomaan siiderit) ja nähty mun yhtä kaveria, joka asuu edelleen St Albansissa. 

Tänä vuonna en ota yhtään mitään paineita ajasta, vaan menen fiilistelemään ja tekemään parhaani. Kuten Helsinki city runilla huomattiin, kunto on kuitenkin ihan ok talven jäljiltä ja hyvän päivän sattuessa juokse kulkee. Realistinen tavoite olisi juosta vähintään sama aika kuin pari viikkoa sitten, mutta ei se mikään maailmanloppu olisi, vaikka aika olisi hieman heikompi. Tällä hetkellä haluan vaan Englantiin, itse juoksu on jäämässä tänä vuonna ihan Lontoon varjoon. Toki sekin on siistiä, mutta kaipaan Lontooseen ihan älyttömästi!


Tällä viikolla ajattelin juosta vielä yhden vähän pidemmän lenkin ja pari lyhyempää. Tänään kävin läheisellä urheilukentällä juoksemassa 100m vetoja ja tein vähän loikkia ihanassa auringonpaisteessa. Ulkona treenaaminen on kyllä ihan parasta! Tästä on hyvä jatkaa kohti puolikasta.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti