keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Helsinki City Run kilometri kilometrilta

R&J: Nyt olisi luvassa raporttia lauantaiselta Helsinki City Runilta. Odotukset juoksun suhteen eivät olleet korkealla ja oltiinkin asetettu tavoitteeksi juosta noin 6min/km vauhtia, joka tarkoittaisi päälle 2h6min aikaa. Olisin ollut tähänkin aikaan tyytyväinen, mutta lopulta juoksi kulki paremmin, kun (vähäisten) treenimäärien perusteella olisi voinut odottaa..

Lähdössä fiilis oli odottava ja jännittävä. Me startattiin 15.45 lähtöryhmässä, joka tuntui tosi myöhäiseltä. Lähes kaikissa juoksutapahtumissa, joihin ollaan osallistuttu, lähtö on ollut jo aiemmin. Oltiin ehditty koko päivä jännittämään juoksua! 


Ensimmäinen kilometri meni melko hitaasti, ehdottomasti koko juoksun ruuhkaisin kilometri. Ensimmäinen kilometri juostiin kauniissa Töölönlahden rannassa.

Toinen kilometri meni ihan fiiliksissä, samoin kolmas. Maisemat vaihtuivat nopeasti Töölönlahden rannasta baanaa pitkin Ruoholahteen juostessa. Aurinko paistoi lämpimästi ja fiilis oli loistava.

Neljäs kilometri tuli yllättävän nopeasti ja tässä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa miettiä, että vauhti taitaa olla liian kovaa. Rullasi kuitenkin niin kevyesti, että mitäs siinä hidastamaan.. Viidennellä kilometrillä oli matkan ensimmäiset vähän isommat nousut, mutta  kivasti kulki edelleen.

Kuudennesta kilometristä eteenpäin juostiin aika paljon ihan rannalla ja varsinkin siinä 7-8 kilometrin kohdalla Hietaniemessä alkoi ensimmäisen kerran hieman painaa jaloissa. Lähinnä kuumuus ärsytti - muutaman kerran kävi mielessä, että olisi pitänyt pitkähihaisen sijaan laittaa t-paita. Lisäksi kympin lähestyessä aloin odottaa vesipistettä ja ensimmäistä energiageeliä. 

Kahdeksas ja yhdeksäs olivatkin ensimmäisiä melkein 10 sekuntia hitaampia, joten geeli tuli kyllä tarpeeseen.. Kympin jälkeen tuli taas hetkellin juoksuflow ja pari seuraavaa kilometriä meni kevyesti, vaikka tiesin kyllä vauhdin olleen paljon kovempi mitä oltiin suunniteltu.


J: Kolmentoista kohdalla tapahtui kuitenkin jotain. Pikku-Huopalahdessa oli juostu taas pidempi matka aurinkoista rantaa pitkin ja pian sen jälkeen seurasi vähän nousua. Jossin vaiheessa musta alkoi tuntua, että jaloissa ei ole enää yhtään voimaa, enkä tunne mun reisiä! Fiilis oli jopa vähän pelottava, sillä muuten oli kuitenkin ihan hyvä olo ja pää sanoi, että juokse juokse! Vähän ennen 13k merkkiä taisin sanoa Riikalle, että mene vaan.. Juostiin kuitenkin vähän matkaa vielä yhdessä ja lopulta sanoin (tai huusin :D), että mee vaan, mä kävelen hetken. Otinkin muutaman kävelyaskeleen ja vähän tunnustelin, että mitäs tässä nyt tapahtuu.. Kävely kuitenkin auttoi ja jatkoin pikkuhiljaa ihan hölkäten. 
R: Mä jatkoin matkaa yksinäni, kun tajusin että Jenna oli tosissaan. Jaksoin vielä tässä vaiheessa ihan suhteellisen hyvin, mutta harmitti kun en tiennyt pystyykö Jenna jatkamaan vai keskeyttääkö.

J: 15 kilometrin kohdalla otin toisen geelin ja join vettä. 15 ja 16 kilometrit olivat kuitenkin selkeästi hitaimpia (06:47 ja 06:23), koska tähän kohtaan osui ehkä reitin pahin mäki ja otin siinä muutaman kävelyaskeleen,
R: Mäkin otin geelin 15 kilometrin kohdalla. Edellisestä geelistä oli alle 30 min aikaa (alle 5km), joten tässä tein virheen. Sain kyllä vähän energiaa, mutta geeli meinasi tulla ylös. Sain kunnolla nieleskellä. Yleensä olen ottanut geelejä noin 7km välein, joten tämä toinen juomapiste tuli liian nopeasti. Pystyin kuitenkin pitämään ihan ok vauhtia yllä, mutta alusta vauhti toki oli hidastunut. En edelleenkään tiennyt jatkoiko Jenna juoksua ja se vähän mietitytti. Yritin kurkkia taakse, mutta "muutamalla" muullakin oli oranssi paita..

J: 17 kilometrin kyltin kohdalla tajusin, että kyllä tässä maaliin päästään ja uskalsin vähän kiriä vauhtia. Näillä paikkeilla näin taas Riikan selän kunnolla ja laskeskelin, että meidän välimatka oli varmaan minuutin paikkeilla. Siitä sain voimia 17 kilometri olikin mun toiseksi nopein (05:24). Loppumatka oli oikeastaan kokonaan varjoisessa metsässä, joten aurinkokaan ei enää häirinnyt niin pahasti. 18 kilometrin jälkeen oli viimeinen juomapiste, join siinä vähän energiajuomaa, vettä ja söin rusinoita. Niiden voimalla saavutin Riikan juuri ennen 20km kylttiä!
R: Mulle 17. kilometri oli hitain., vauhti oli 6:21. Kisan selkeästi hitain. Ei siis ihme, että Jenna sai kiinni! Harmi vaan etten tiennyt sitä itse. Yleensä Jenna tsemppaa silloin, kun voimat alkaa loppua, nyt oli vaikeuksia pitää yksin vauhtia yllä. Sain kuitenkin lisättyä vähän vauhtia, tavoite oli juosta loppumatkakin alle 6min/km vauhtia. En uskaltanut juoda energiajuomaa juomapisteellä, mutta siitä olisi saattanut olla apua! Oli kyllä niin hyvä fiilis, kun Jenna sai mut kiinni ja tiesin että saadaan ylittää maaliviiva yhdessä!


Viimeinen reilu kilometri menikin sitten yhdessä ja se oli samalla nopein. (05:23). Maaliviivan ylittäminen ei ole kyllä koskaan tuntunut yhtä hyvältä! Heti maaliin päästyä Katju bongasi meidät ja päästiin kuvattavaksi! Törmättiin myös Satuun, joka oli juossut oman ennätyksen ja ollut jo tovin ennen meitä maalissa. Oli kiva nähdä häntäkin muuta kuin somen välityksellä! Siirryttiin yhdessä pukuhuoneeseen, jossa fiilisteltiin vielä tunnelmaa ja vaihdettiin kokemuksia muiden juoksijoiden kanssa (terkkuja kaikille!!). Ehdottomasti parasta tapahtumassa olikin positiivinen ja hyvä fiilis sekä muiden juoksijoiden tsemppi! Me saatiin blogin kautta osallistumiset ja päästiin sitä kautta myös vip-pukuhuoneeseen, se jotenkin kruunasi koko tapahtuman, kun siellä luonnollisesti törmäsi muihin somesta tuttuihin juoksijoihin! Normaalisti noin isossa kisassa tuskin törmäisi yhtä moneen tuttuun. Iso kiitos siis HCR:n tiimille, että mahdollistitte meille tämän mielettömän upean juoksukokemuksen! Ensi vuonna ehkä uudelleen ;)

5 kommenttia:

  1. Tulin heti lukemaan teidän fiilikset, edelleen fiilistelen omaa juoksua ja ekaa puolikasta ja myös erittelin blogiin tuntemuksia. Hyvin veditte!

    VastaaPoista
  2. Jee!! Oli kivaa nähdä teitä molempia, vaikkakin tosi pikaisesti! :) Toivottavasti nähdään paremmalla ajalla joku kerta! Kiva, kun tykkäsitte HCR:stä!

    VastaaPoista
  3. Olen teidän satunnainen blogin seuraaja ja satuin näkemään teidän maaliintulon! Olin itse juoksemassa myös kaksossiskoni kanssa samassa lähtöryhmässä, ja ihmettelin kuinka teillä osui vauhti koko matkan yhteen. Itse olen tosi kilpailuviettinen ja tärkein tavoitteeni oli voittaa siskoni, mikäli en aikatavoitetta saavuta ;)! Olin riemuissani, kun hän jo kahdenkilometrin jälkeen jäi vauhdistani (koska silloin tiesin, että ainakin päihitän hänet). En tosiaan olisi ollut iloinen, mikäli hän olisi saanut minut lopussa kiinni, kuten teillä kävi :). Jep, hauska kurkkia muiden kaksosten touhuja välillä!

    VastaaPoista
  4. Jeee! Huippu rapsa ja onnittelut vielä kerran! Onneksi teille molemmille jäi positiiviset fiilikset juoksusta, vaikka vähän teitä molempia taisi startti arveluttaa. JEE!! Hyvä te :)

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva raportti, tuli molempien kisa hienosti esille :) Ja oli mahtavaa törmätä ja jutella! Ensi vuonna uudestaan ;)

    VastaaPoista