sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kyyneliä kampaajan tuolissa, osa 2

J: Olipas taas tapahtumarikas - eli ihan huippu - viikonloppu! Mun viikonloppu tosin alkoi aika mielenkiintoisella tavalla.. Muistatteko, kun viime toukokuussa avauduin hieman mun kampaajakäynnistä? Sain silloin teiltä lukijoilta ihanaa vertaistukea, joten päätin nyt kertoa mun uudesta, jopa vielä pahemmasta kokemuksesta. 

Mun on jo kauan pitänyt varata kampaaja (koska kaksihaaraiset ja tyvikasvu) ja lopulta sitten selattuani varmaan kaikki mahdolliset Salon kampaamot läpi päädyin varaamaan yhdestä netin kautta ajan. Paikka vaikutti kivalta ja hinnatkin halvat Turkuun verrattuna, joten ajattelin, että pitää antaa sille mahdollisuus! Nyt voin heti alkuun tosin todeta, että tästä lähtien en luota kuin Hiushuone Kerhon tyyppeihin, joiden käsittelyssä olen viime aikoina saanut ihan parhaat hiukset. Tällä kertaan en siis kuitenkaan onnistunut saamaan sieltä aikaa, joten päädyin siis tuohon toiseen paikkaan.


Perjantaina kiirehdin suoraan töistä väsyneenä ja nälkäisenä kampaajalle ja jo kampaajan tuoliin istuessa mulla oli jotenkin vähän epäluuloinen olo. Oli hyvin lähellä, etten juossut ovesta ulos. Selitin kampaajalle lyhyesti mitä haluan ja oikeastaan ainoa toiveeni oli, että ei suurta muutosta, eikä punaista. Mun oma hiussävy taittaa helposti punaiseen ja siksi ajattelin vielä sanoa, että ei mitään punaista. Kuitenkin värjäyksen ja pesun jälkeen istuessani takaisin siihen tuoliin, huomasin jo ennen kuivausta, että mun hiukset olivat punertavat. Oikeastaan oranssit. Ilmaisin hyvin selkeästi kampaajalle, että tää on just sitä mitä mä en halunnut. Ihmettelin siinä vaiheessa vähän miksi kampaajatyttö oli jotenkin ihan älyttömän epävarma ja kävi koko ajan kysymässä toiselta apua, mutta ajattelin sen johtuvan mun avautumisesta ja ajattelin, että ihan ok. Lopulta mulle laitettiin pesupaikalla sävyte hiuksiin, joka onneksi vähän vei sitä punaisuutta pois. Sain myös mukaani hoitoaineen, jolla voisi yrittää kotona saada lämmintä sävyä pois. 


Kampaaja kuivasi hiukset uudelleen ja sanoin vielä siinäkin vaiheessa, etten nyt oikein tällaista toivonut. Toinen kampaaja lupasi, että voin tulla koska vain takaisin ja laitetaan siihen uusi väri. Mun fiilikset oli tässä kohtaa jo vähän paremmat, mutta lopullisesti meinasi mennä hermot siinä vaiheessa, kun menin kassalle ja mulle selvisi, että kampaaja joka mun hiukset laittoi, oli opiskelija. Okei, kiva tässä vaiheessa tietää. Se selittää paljon. Huomautin siitä toki, mutta sain vaan vastaukseksi, että netissä pitäisi lukea varausvahvistuksen yhteydessä, että opiskelija. No ei lukenut, ei todellakaan.. En väitä, että opiskelija tekisi automaattisesti jotenkin huonompaa jälkeä, mutta jos käyn kolmen kuukauden välein kampaajalla, haluan mieluiten jo valmistuneen ja ammattinsa osaavan kampaajan luo. Jos taas olisin tietänyt meneväni opiskelijalle, olisin ollut hieman tarkempi ja selittänyt paaaljon selkeämmin, mitä mä haluan hiuksilleni tehtävän. Nyt mä vaan luotin siihen, että kampaaja ymmärsi. Ja siis jos sanon, että ei punaista, luulisi kenen tahansa ymmärtävän sen. On sitten valmistunut tai ei.

Lopulta multa onneksi veloitettiin vain puolet siitä summasta mitä olin luullut maksavani, mutta sekään ei lämmittänyt mieltä. Ei varsinkaan, kun tähän kaikkeen meni reippaasti yli kolme tuntia, mua väsytti ja oli nälkä.


Nyt mun hiukset ovat siis lämpimän kuparin sävyiset, tai miten asian nyt kauniisti voisi ilmaista. Mun silmissä oranssit. Enkä tykkää niistä ollenkaan. En kuitenkaan haluaisi mennä enää sinne samaan paikkaan uudestaan korjaamaan sitä sävyä, kun en kuitenkaan saa enää sellaisia kuin ne oli ennen. Tuntuu myös tyhmältä mennä nyt jonnekin muualle ja värjätä taas niitä uudestaankaan. Olin nyt vuoden yrittänyt saada niitä sellaiseksi kuin halusin ja kun vihdoin siinä onnistuin, kävi näin. Ärsyttää.

Eniten mua kuitenkin ehkä ärsyttää mun omat ajatukset. Olin perjantaina jo ihan valmis perumaan kaikki viikonlopun menot, koska näytin mielestäni idiootilta. Sitten kuitenkin toinen puoli musta käskee olla kiitollinen, että mulla on hiukset päässä ja olen terve. Ei saisi valittaa turhasta. Lisäksi mulle tuli ihan hirveän huono omatunto siitä, kuinka rumasti (:D) ilmaisin asiani siellä kampaajalla. Ne on kuitenkin vaan hiukset. 

Nyt en tiedä mitä teen. Soitanko huomenna sinne ja pyydän uutta aikaa, annanko asian olla vai menenkö vanhaan tuttuun paikkaan pelastamaan tilanteen? Help!

17 kommenttia:

  1. Jatkossa kannattaa varmaan varata välipala yms syötävää mukaan, jos tietää että on mentävä töistä suoraan jonnekin. Sori, mut siitä jäi jotenkin semmonen fiilis, että olit vaan naama nurin päin kampaajan tuolissa nälän takia (=oma vika). Harmi kuitenkin jossei lopputulos miellyttänyt. Itse soittaisin ja pyytäisin uutta aikaa ja tällä kertaa valmistuneelle kampaajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä miks mua naurattaa toi nälkä niin paljon :D Mulla oli kyllä eväät mukana, mutta ei näköjään yksi proteiinipatukka ja pähkinät riittänyt, pitää ens kerralla ottaa vielä enemmän. Ja vaikka mulla oli nälkä, niin ei se oo syy sille, jos en pidä hiuksistani. Söin just ison annoksen pastaa, eikä ne näytä vielä yhtään sen paremmila :) Ehkä soitan sinne.

      Poista
  2. korjaus ehdottomasti, ne on sen sulle velkaa ja ei kai se huonommaksi voi mennä? yritä voi olla että tulee parempaa jälkeä :)

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä on hyvä että sanoit mielipiteen avoimesti. Niin harvoin se täällä Suomessa uskalletaan tehdä. Varaa ihmeessä uusi aika samaan paikkaan ja pyydä korjausta. Et ole tyytyväinen ja heillä on velvollisuus se korjata. Ja itsekin tarjoutuivat niin tekemään.. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että edes joku ajattelee noin! Enkä mäkään olisi varmaan muutama vuosi sitten uskaltanut avata suutani.

      Poista
  4. First world problems... Ei taida olla kampaamon, kampaajan tai kenenkään ulkopuolisen vika, jos olet väsynyt tai nälkäinen. Kannattaa syödä tai ottaa evästä mukaan. Jos käy kolmen kuukauden välein kampaajalla, luulisi tietävän, että ennen kuivausta hiukset ja niiden väri eivät näytä läheskään samalta kuin "valmiina". Jos on noin tarkka, kannattanee jatkossa värjätä itse hiuksensa; saa mitä haluaa. Ja jos käy säännöllisesti kampaajalla, osaa varautua siihen, että aikaa voi joskus mennä hieman enemmän kuin mihin on tottunut. Sitä kutsutaan elämäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoin, mua itseäni ärsyttää myös nämä omat ajatukseni. Ne ovat vain hiukset. Mutta kyse ei silti ole siitä, jos olin siellä nälkäinen tai väsynyt. Silti mun pitäisi saada hyvää palvelua ja oman toiveeni mukaiset hiukset.

      Eikä tietenkään se väri olekaan sama kuivattuna ja märkänä! Tietty odotin, että se kampaaja kuivaa ne ja näen kunnolla värin ennen kuin avasin suuni. Ja siis mä en ole edes kovin tarkka. Mulla oli tasan yksi toive - ei punaista. Ja jos se ei toteutu, totta kai mä sanon mielipiteeni! :D Olisiko mun pitänyt vaan hymyillä ja lähteä pois? Eikä ongelma ollut todellakaan se nälkä tai muu, ne hiukset on edelleen punertavat!

      Mitä tulee tuohon aikaan, mä en ole koskaan ollut kolme tuntia kampaajalla, jos on laitettu vaan tyviväri ja leikattu pari senttiä. :D Kaksi tuntia on ollut ihan maksimi ja siihen olin nytkin varautunut (just mun eväsmäärällä) ja harmitti, kun meni niin paljon sen yli. Elämässä on kuitenkin muutakin perjantaisin kun kampaajalla istumista.

      Poista
  5. Ihan ihme kommentteja jostain nälästä ja väsymyksestä :D ei kai se nyt vaikuta siihen että hiuksista tuli punaiset! Kampaajan oma vika ja niiden velvollisuus korjata asia. Sulla oli kuitenkin vain se yksi toive että ei nimenomaan punaista. Tiedän tunteen kun väri taittuu punaseks. Pyysin kerran että haluaisin vaaleanpunaiset hiukset ja sanoin että mun hiuksissa on punapigmenttiä ja se saattaa helposti mennä överiks. Lopputulos oli että hiukset olivat oranssin pinkit. Great!

    Mut joo tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aijaa :D Oranssinpinkit hiuksetkaan ei kyllä kovin hyviltä kuulosta, mun tilanne ei sentään ihan niin paha ollut..

      Poista
  6. Tiedän fiiliksen. Mulla viime kampaajakäynnillä, kalliilla sellaisella tuli niin iso pettymys etten hetkeen mene uudestana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöh :( Ehkä kannattaa antaa jollekin toiselle mahdollisuus vielä :)

      Poista
  7. Mun ennätys kampaajatuolissa on 7,5h :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua :D Toivottavasti sulla oli eväät mukana.... :D

      Poista
  8. Krooninen nälkäkiukkuilija tässä, saat täydet sympatiat :D Nimenomaan tuollaisissa tilanteissa tulee sanottua tosi pahasti.

    Kannattaa ehkä käydä samassa paikassa, kunhan vaadit uuden värjäyksen vähintäänki puoli-ilmaiseksi. Opiskelijaa tulisi kuitenkin opastaa kunnolla ja vahtia, oletan että valmistuneet kampaajat siellä ei ole näin tehneet. Uskallan yleensä ite ottaa opiskelijan leikkaamaan/värjäämään jos kampaaja itse on siinä vieressä alussa kuuntelemassa ja auttamassa. Heidän mokansa se on, ei sun eikä opiskelijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, kiitos :D Mä en kyllä ihan senkään takia vaan suuttunut, vaan ihan siksi etten tykännyt hiuksista..

      Mä luulen, että kyseinen opiskelija oli jo ollut kauemmin tuolla, kun periaatteessa kuitenkin osasi hommansa hyvin ja esimerkiksi leikkasi tosi hyvin.. Mutta jep, ehkä jonkun olisi pitänyt olla vaikka siinä kuuntelemassa kun kerroin mitä halusin.

      Poista
  9. Haha mua huvittaa nää nälkäkommentit :D opiskelijahinnathan on muutenkin halvempia, olisiko tässä ollut syy edulliseen hintaan? Mutta kyllä istuessaan tuoliin tulisi tietää, että kyseessä opiskelija! :D Pitää alkaa tästä lähin kysymään heti ensin: "Millon oot valmistunut?"

    Mun tukan on harjoittelijat yleensä aina leikanneet hyvin, mutta värjäyskatastrofien takia (siis ammattilaistenkin tekemänä) on menty monesti metsään. Siksen vieläkään ole uskaltanut mennä kampaajalle joulun jälkeen :D

    VastaaPoista