keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

autolla Kaliforniassa

J: Ennen reissua mua jännitti ja mietitytti varmaan eniten se, miten meidän ajomatkat tulevat menemään ja selviämmenkö ongelmitta paikasta toiseen. Näin reissun jälkeen voin vaan todeta, että ihan turhaan stressasin - kaikki meni paremmin kuin hyvin! 

Ennen reissua

Vertailimme autovuokraamoja, luimme suosituksia ja mietimme millainen auto olisi meidän tarpeisiin paras. Autovuokraamoja on jenkeissä vaikka kuinka paljon, joten valinnanvaraa oli vähän liikaakin. Totesimme lopulta, että Avis oli saanut monelta matkailijalta hyvää palautetta ja heidän hintansa olivat kohtuulliset autojen laatuun nähden, joten päädyimme siihen. Lisäksi Finnairin jäsenet saivat vielä loppusummasta jonkun alennuksen, muistaakseni hinnasta lähti melkein 20$ pois. Hintaan kuului lisäksi kaikki tarvittavat vakuutukset, joten emme joutuneet maksamaan paikan päällä enää mitään extraa. 

Seuraava tehtävä oli saada ajokortista englanninkielinen USA-liite. Kaliforniassa (ja ehkä joissain muissakin osavaltioissa) se riittää suomalaisen ajokortin lisäksi. USA-liitteen saa noutaa pientä maksua vastaan autoliitosta, täältä löytyy lisätietoa. Homma oli todella nopea ja simppeli.


Autoa noudettaessa

Olimme laittaneet autonnoutoajaksi kello yhdeksän ja lopulta olimme vähän ennen ysiä vuokraamolla. Kävelimme suoraan tiskille ja noutovaiheessa virkailija tarkisti mun luottokortin, ajokortin sekä USA-liitteen. Aviksella oli niin, että se autonvuokraajan tulee olla ensisijainen kuski ja sen lisäksi sai nimetä muita kuskeja. Kaliforniassa lisäkuskit ovat onneksi ilmaisia, joissain muissa osavaltoissa siitäkin peritään maksu. Onneksi, sillä mä en loppujen lopuksi ajanut autolla metriäkään... Alle viidessä minuutissa meillä oli autonavain taskussa ja lähdimme parkkihallista metsästämään meidän kulkuneuvoa!

Oli positiinen yllätys, kun parkkiruudussa meitä odotti lähes uusi, hopeanvärinen Nissan Altima. Auto oli juuri sen kokoinen kun toivoimme ja paaaljon kivempi mitä osasimme odottaa. Netissä tosin tiedoissa luki, että takakonttiin mahtuisi neljä laukkua, mutta saimme sinne mahtumaan vain kolme ja pari reppua. Onneksi yksi matkalaukuista oli pieni ja se mahtui hyvin mun ja Riikan kanssa takapenkille.. Kun tavarat oli mahdutettu autoon, otimme vielä autosta varmuudeksi muutamat kuvat (tosin yhtään kolhua siinä ei ollut) ja lähdimme matkaan.


Ajaminen

Me emme vuokranneet navigaattoria, vaan käytimme koko ajomatkan Google Mapsia. Olimme ennakkoon ladanneet suurimmat kaupungit ja osan reitistä offline-karttoihin ja pärjäsimme niiden kanssa jopa Los Angelesin suurilla motareilla! Ilmainen ja toimiva vaihtoehto, suosittelen. Lisäksi meidän autossa pystyi lataamaan kännykän akkua, joten akun loppuminenkaan ei haitannut.

SF:stä lähtiessämme laitoimme kohteeksi noin SF-LA välissä olevan pienen kaupungin, koska tosiaan Google Maps ei tunnistanut koko matkaa offlinessa. Tiesimme myös mitä tietä meidän pitäisi ajaa, joten suunnistaminen oli aika helppoa. Alkuun ongelma oli se, että emme heti tajunneet että monesti monikaistaisen moottoritien kaksi oikeanpuolista kaistaa "muuttuu" liittymäksi, eikä erillisiä liittymäkaistoja tule. Ajoimmekin heti ensimmäisen puolen tunnin aikana kerran vahingossa pois motarilta, mutta onneksi pääsimme lähes yhtä helposti sinne takaisin! Mun vinkkejä onkin, että kannattaa sen navigaattorin lisäksi koko ajan seurata tiekylttejä ja olla itse kartalla siitä, onko menossa etelään vai pohjoiseen, itään vai länteen. Se auttaa. Esimerkiksi menomatkalla me seurasimme sekä tien 5 että "S" eli south-kylttiä. Losissa varsinkin liittymiä oli toinen toisen perään ja parhaimmillaan ajoimme tietä, jossa oli seitsemän kaistaa ja sekä meidän ylä- että alapuolella oli teitä! Huh! Hyvin siitä kuitenkin selvisi, kuin yritti pysytellä koko ajan mahdollisimman vasemmalla ja ennakoi esimerkiksi ennen kääntymistä kaistanvaihdot.


Lisäksi kannattaa todellakin seurata paikanpäällä uutisia. Meille kävi niin, että tie, jota piti ajaa takaisin (se kuuluisa Highway 1!!), oli todella monesta kohtaa poikki edellisten viikkojen sateiden ja mutavyöryjen takia, eikä sinne päästetty liikennettä lainkaan. Kuultiin siitä onneksi ajoissa ja muutimme vähän meidän reittiä. Pääsimme onneksi pieniä matkoja sekä alussa että lopussa ajamaan sitä, mutta muuten ajoimme 101:stä, joka on tosin myös legendaarinen moottoritie ja jonka varrella oli myös upeita maisemia! 

Meidän ainoa vaaratilanne sattui jättimäisen outlet-keskuksen pihassa. Lähdimme peruttamaan ruudusta ja juuri kun olimme kääntymässä ja ajamassa kokonaan pois, meidän etupuskuriin pamahti kunnon jenkkimaasturi. Ennen kuin kukaan ehti kunnolla tajuta mitä oikein tapahtui, pompattiin Riikan kanssa ulos autosta huutamaan sille maasturia ajaneelle naiselle, että mitäs hittoa oikein touhuat! Onni onnettomuudessa, vauhti oli kummallakin autolla niin hiljainen, että mitään jälkeä ei autoon tullut. Ja vaikka olisi tullut, tapahtuma olisi ollut meitäpäin peruuttaneen kuskin vika aivan selkeästi. Nainen selitteli, että olimme olleet "kuolleessa kulmassa" eikä hän huomannut meidän autoa, mutta olin kyllä melko varma, että shoppailuhuumassa hän oli unohtanut katsoa peruutuspeiliin. Hauskinta tässä oli muuten se, että ennen kuin olimme kunnolla tutkineet auton, paikalle ajoi segwaylla ostoskeskuksen vartija/poliisi, joka olisi puolestamme selvittänyt asian ja kirjoittanut tarvittavat laput vakuutusyhtiölle. Eli jos autoon olisi tullut jokin jälki, olisi asia todennäköisesti saatu hoidettua pois alta aika tehokkaasti.


Auton palauttaminen + maksut

Ensinnäkin, jos tankki on ollut noudettaessa täynnä, sen tulee olla myös palautettaessa! Silloinkin kannattaa itse tsekata mahdolliset kolhut, ottaa autosta uudet kuvat ja kertoa rohkeasti, jos jotain on sattunut. Me palautimme auton samaan paikkaan josta sen noudimme, joten siitäkään ei tullut ongelmaa. Kamat pois autosta, avain tiskille, laskun maksaminen ja olimme valmiit! Todella nopeaa ja tehokasta.

Kilometrejä meille kertyi yhteensä noin 1200 neljän vuorokauden aikana. Autonvuokraus neljäksi vuorokaudeksi maksoin 210$ ja bensoihin meillä meni yhteensä 90$. Bensa oli siisti reippaasti halvempaa kuin Suomessa! Eli yhteensä noin 300€. Jokainen meistä neljästä maksoi siis siitä kaikesta 75€, eli ei todellakaan paha! Päälle tuli vielä muutama dollari parkkimaksuista, mutta selvittiin niissäkin tosi halvalla, sillä meidän hotelleissa oli ilmaiset pysäköinnit ja auto vietti suurimman osan aikaa niissä parkissa. Lisäksi onnistuimme bongaamaan esimerkiksi Santa Cruzista ilmaisen parkkipaikan ja Santa Monican parkkitalo oli melko halpa. Suuremmissa kaupungeissa (esimerkiksi SF:n keskusta) pysäköinti olisi ollut varmaan viisi kertaa kalliimpaa.


Auton vuokraaminen siis todella kannatti ja olen melko varma, että tulen jatkossakin lomalla vuokraamaan auton. Miksen ole ennen ymmärtänyt, millaisen vapauden se tuo? Lisäksi näimme sitä aitoa oikeaa amerikkalaista elämää kun yövyimme pienessä Montereyn kaupungissa ja pysähdyimme pienillä huoltoasemilla keskellä ei-mitään. Varsinkin jenkeissä kun välimatkat ovat pitkiä ja joukkoliikenne melko kallista, on auton vuokraaminen suositeltavaa. Oman auton etuihin kuului myös se, että vessa- ja ruokataukoja sai pitää ihan milloin itse haluisi ja jos näki jotain kivoja maisemia, sai ihan rauhassa pysähtyä kuvailemaan. Niitä kuvia kertyikin ihan kivasti, joten palaillaan niiden kanssa joskus myöhemmin vielä.. 

Kuka alkoi haaveilla road tripistä jenkeissä? Mä ainakin. Lähtisin ihan milloin vain takaisin jos olisi mahdollisuus.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella vaivattomalta ja kätevältä! :) Itse en ole koskaa ajanut ulkomailla (enkä ehkä ihan noin isossa paikassa osaisikaan ajaa :D), mutta matkakuume nousi kyllä pintaan <3

    VastaaPoista
  2. Mulla on ollut todella pitkään haaveena kunnon road trip jenkeissä :) täytyy alkaa tosissaan suunnittelemaan! Kuulostaa kivalta!

    VastaaPoista