torstai 15. joulukuuta 2016

treenijuttuja ja kadonnut identiteetti

R: Mun loukkaantumisesta on nyt reilu 2,5 kuukautta ja sairaslomalta töihin paluustakin on jo kuukausi. Aika on mennyt ihan hullun nopeasti. Lääkärin suositus siitä, että lenkkeilyn ja ehkä jopa koristreenit voisi aloittaa noin 3 kuukauden kuluttua murtumasta tuntui silloin kaukaiselta, mutta nyt siihen on enää muutama viikko. Vaikka eihän se kalenteri mitään kerro, vaan se miltä jalassa tuntuu.


Tähän mennessä en ole vielä juossut, mutta olen normaalin salitreenin lisäksi mm. polkenut kuntopyörää, soutanut soutulaitetta ja tehnyt kyykkyhyppyjä. Lisäksi olen kävellyt pidempiäkin matkoja aika vauhdikkaasti, joskus jopa ottanut muutaman hölkkäaskeleen kokeilumielessä, eikä jalassa ole tuntunut. Joskus jalkaa on särkenyt iltaisin, mutta ei varsinaisesti sattunut. Muutaman kerran olen huomannut jalassa kipuja sen jälkeen, kun olen istunut kauan risti-istunnassa niin, että jalan päälle tulee painoa.. Ehkä ei kannattaisi istua niin! Jalka ei kuitenkaan ole ollut turvonnut eikä pahemmin kipeäkään - vaikuttaa siis lupaavalta! Mä edelleen elättelen toiveita, että päästäisiin Jennan kanssa jouluaattona perinteiselle aattolenkille...


Olen miettinyt, että ilmoittaudunko ensi keväänä johonkin juoksutapahtumaan. Tavallaan houkuttelisi, mutta tavallaan kuitenkin olisi ehkä parempi aloittaa lenkkeily taas ihan rauhassa ja ilman paineita. Haluaisin kyllä taas St Albansin puolikkaalle kesäkuun alussa, mutta en tiedä pystynkö sinne lähtemään vaikka juoksukunto olisi ok, sillä työkuviotkin on niin auki. Haluaisin olla taas juoksija!

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, kunhan pääsen mahdollisimman pian taas lenkkeilemään ja koriskentälle. Sanoin just eilen Jannellekin, että nämä viime kuukaudet ovat olleet jotenkin tosi rankkoja ja olen ollut vapaa-ajalla jotenkin hukassa, kun ei ole päässyt treenaamaan yhtä paljon kun ennen. Mun treeni-identiteetti on ollut hukassa! Toki voisin käydä salilla vaikka sen 5-6 kertaa viikossa, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Varsinkaan nyt, kun en ole vielä pystynyt pahemmin mitään hyppyjä tai hiit-treenejä tekemään ja salitreenit ovat olleet pääosin sitä painojen nostelua tai oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä. Mulle kolme (tai joskus harvoin neljä) salitreeniä viikossa on ihan maksimi ja kyllästyn helposti, jos käyn useammin. En halua kuitenkaan salitreeneistä mitään pakkoa, enkä halua kyllästyä, joten en ole itseäni sinne useammin "pakottanut". Mulle sopii niiiin paljon paremmin sellanen monipuolinen treeni, hyväksi havaittu treenirytmi on se 2-3 salitreeniä ja 2-3 kertaa korista tai lenkkeilyä viikossa. No ehkä pian, ehkä pian! Nyt kuitenkin ollaan jo voiton puolella, kun kuitenkin vasta noin kuukausi sitten pääsin salillekin pienen tauon jälkeen.. Ehkä pian alan taas tuntemaan itseni urheilijaksi, enkä vaan satunnaiseksi harrastelijaksi, jollaiseksi olen itseni kokenut tässä viime kuukausina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti