maanantai 5. joulukuuta 2016

Miksen keksi itsestäni mitään hyvää?

J: Teetin tänään töissä lapsille tehtävän, jossa heidän piti keksiä itsestään positiivisia asioita. Helpotin tehtävää näyttämällä varmaan kolmenkymmenen positiivisen adjektiivin listan, josta sai halutessaan valita itseensä sopivia. Aluksi kävimme yhdessä läpi jokaisesta ainakin yhden positiivisen jutun, jotta olisi helpompi päästä alkuun.

Mä tietty aloitin ja keksin jotain todella ympäripyöreää. Kerroin olevani hyvä leipomaan ja samalla mietin mielessäni, että todella moni on kyllä parempi. Ajattelin sen kuitenkin olevan sellainen asia, jonka lapset haluavat kuulla. Päästiin kierros läpi ja kaikki alkoivat hommiin, osa hitaammin ja osa tehokkaammin. Mä jäin mielessäni kuitenkin pohtimaan tehtävää, ja koko päivän mietittyäni en edelleenkään keksi itsestäni viittä positiivista asiaa.


Aloin käydä läpi kaikkia peruspositiivisia adjektiiveja, joilla ihmiset yleensä kuvailevat itseään vaikka työhakemuksessa ja mietin, että mikä niistä ihan oikeasti kuvaa mua. Iloinen ja positiivinen? Sosiaalinen? Puhelias? Hauska? Huumorintajuinen? Luova? En koe, että mikään niistä on ihan täysin mua. En ole koskaan se äänekkäin, en aloita mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia keskusteluja, kerro vitsejä tai saa mitään loistavia ideoita. Puhun. jos on asiaa, tai jos joku puhuu mulle. Nauran, jos on oikeasti hauskaa. Ehkä olen urheilullinen? No tavallaan, mutta en koe olevani siinäkään mitenkään erityisen hyvä, mä vaan tykkään siitä.

En olisi voinut uskoa, että tämä on näin vaikeaa! Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat ihan supersosiaalisia, aina iloisia ja positiivisia, kantavat naapurin mummon kauppakassit kotiin, näkevät kavereitaan päivittäin ja soittelevat isotädeilleen säännöllisesti. Mä olen ehkä koko elämäni ollut sellainen keskiverto ihminen. Sain kokeista ok numeroita, olin ihan ok koriksen pelaaja, sulaudun massaan mihin ikinä menenkään ja kukaan ei koskan muista mun nimeä. En ole paras missään, mutta en huonoinkaan. Blogikin on vaan yksi suuren massan joukossa.


Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä ihan tyytyväinen keskivertoitseeni. Tavallaan. Asiat voisivat olla huonomminkin. Uskon vahvasti, että kaikissa on oikeasti jotain hyvää ja kaikki ovat hyviä jossain. Jankkaan päivittäin sitä lapsille. Miksi silti on niin vaikea keksiä itsestä mitään hyvää sanottavaa? 

4 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä välillä tosi vaikeeta keksiä itsestään mitään hyvää, mutta pitää muistaa että aina on joku joka tekee asiat paremmin ja hienommin. Pitää olla vaan tyytyväinen siihen mitä itse osaa, ei verrata itseään muiden suorituksiin ja näinollen pitää itseään vain keskivertona, vaikka olisikin tosi lahjakas jossain asiassa.

    Ja hei, mä voin sanoa että sä oot ainakin hyvä tuottamaan tekstiä ;-) Ja tuomaan ajatuksiasi esiin tosi aidosti tekstin muodossa, jokainen ei tähän pysty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Oon vaan aina olllut sellainen, että vertaan itseäni helposti muihin, vaikka ei saisi!

      Ja kiitos, pelastit mun päivän ;)

      Poista
  2. Eihän niitä positiivisia juttuja tarvitse ajatella minkään suorituksen kautta. Sä oot lämmin ja hyväntahtoinen ihminen ainakin, olit sitten huonompi tai parempi leipuri kuin joku muu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piitu :) Monesti sitä miettii itseään vaan niiden suoritusten kautta, sellaisesta pitäisi oppia pois.

      Poista