torstai 27. lokakuuta 2016

pelottava pimeys

J: Lähdin yksi ilta kävelylle tarkoituksena kuvata auringonlaskua ja upeaa punaisena hehkuvaa taivasta. Halikossa on muutama korkeampi paikka, josta auringonlaskut näkyvät hienosti näin syksyisin. Päädyin tällä kertaa kirkolle, josta on näkymä alas Halikonjoen maisemiin. Kaivoin kameran esiin, otin kuvia, välillä vähän snäppäsin ja katselin, olisiko lähellä pokemoneja. Yhtäkkiä havahduin siihen, että aurinko oli laskenut ja pimeys tullut. Taivaanranta loisti yhä punaisena, mutta valo tuli lähinnä haustausmaan valaisevista hehkulampuista. Samantien mua alkoi pelottaa ihan hulluna! Sama paikka, josta aikaisemmin oli upeat maisemat, muuttui hetkessä pelottavaksi ja ahdistavaksi. Pakkasin kameran takaisin reppuun ja lähdin pikakävelyä kotiinpäin.

 photo PA186774_zpsy07trofb.jpg

Isommalle tiellä päästessäni jäin oikein miettimään, että mitä mä siellä pelästyin? En nähnyt tai kuullut mitään ja olin oikeasti parin sadan metrin päästä isosta tiestä. Mulle on käynyt ennenkin samalla tavalla, se hautausmaan ja kirkon ympäristö alkaa ahdistaa, vaikka olisin ihan ohikulkumatkalla. Sisimmissäni kyllä tiedän, ettei sieltä haudasta voi yhtäkkiä ketään hyökätä mun kimppuun tai mitään muutakaan vastaavaa, mutta silti.. Jokin siinä on.

Nyt järjellä ajatellessa hautausmaa on oikeasti paljon turvallisempi paikka kuin vaikka pelto, josta yleensä oikaisen kotiin. Siellä on sentään satunnaisia ohikulkijoita ja valoja, siellä pellolla taas pilkkopimeää. Kuitenkin tästä taas huomaa, että aina ihminen ei ole järjellä ajatteleva olento. Tulen varmasti jatkossakin kulkemaan sen pellon läpi, mutta tuskin menen samaan paikkaan kuvailemaan ihan hetkeen. En ainakaan yksin tai pimeällä. Enkä nyt kun Halloweenkin on tulossa..

 photo PA186823_zpsf3hrzubm.jpg

Enkä nyt kun joka paikassa kohistaan niistä pelleistä. Olen jutellut asiasta paljon oppilaideni kanssa, jopa monet seiskaluokkalaiset ovat vähän hämillään jutusta - pitääkö pellejä pelätä? Toisessa ääripäässä taas ovat ne yllytyshullut esiteinipojat, jotka sitten ovat päättäneet vetää ne pellenaamarit päähän ja käyneet meidänkin koulun ympäristössä pelottelemassa muita. Tyhmää, sanon minä.

En lainkaan ihmettele, että lapsia pelottaa ajatus pelleistä tuolla ulkona pimeässä. Kyllä mäkin pelästyisin, jos pelle hyppäisi yhtäkkiä pensaasta mun eteen ollessani lenkillä. En ehkä samalla tavalla kuin pimeää hautausmaata, mutta varmasti säikähtäisin. Olen kuitenkin töissä selittänyt lapsille, ettei ole mitään pelättävää, siellä naamarin takana on joku ihminen ja hyvin todennäköisesti vain joku, joka haluaa kiusata muita. Samalla tavalla voi pelästyä vaikka jänistä, joka hyppää yhtäkkiä tielle. Pelko on kuitenkin jännä asia. Välillä pelottaa, vaikka tietää, ettei pelätäävää ole. Jotta ei alkaisi liikaa pelottamaan, kannattaa katsoa vaikka jakso Pelle Hermannia!

Nyt mä ajattelin kohdata taas pelkoni ja lähteä ulos pimeään lenkille. Mitä te pelkäätte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti