keskiviikko 5. lokakuuta 2016

nyt ei naurata

R: Siis ei hemmetti mikä vuorokausi! Meillä alkoi eilen koriskausi ja oli ensimmäinen peli Naantalissa. Peli oli tosi tasainen, kun peliaikaa oli 7 sekuntia jäljellä, oltiin muutama piste tappiolla ja yritin saada heittoa aikaiseksi. Lopputuloksena se, että tipuin oudossa asennossa nilkan päälle ja nilkka taittui. Ei se ihan kamalasti alkuun edes sattunut, pidin hetken siinä kylmää ja pidin jalkaa koholla, mutta lähdettiin melko pian kohti Turkua. Annoin joukkuekaverin ajaa Turkuun, varmuuden vuoksi, mutta en uskonut, että mitään pahempaa kävi. Ennen nukkumaanmenoa pidin vielä jalkaa koholla ja kylmäpussia, jalkapöytä oli vähän turvonnut ja tummunut..

 photo ilta1_zps6k0kua6v.jpg

Elättelin toiveita, että aamulla jalka olisi parempi, mutta ei ollut. Lähdin terveyskeskukseen ja päädyin röntgenin kautta Tyksin päivystykseen, jossa jalka kipsattiin. Neljäksi viikoksi kipsi, kuusi viikkoa (!!!!!!) sairaslomaa ja kepit käteen. Olin ihan pihalla kaikesta vielä kun lähdin sairaalasta pinkit sairaalahousut jalassa, toinen tennari muovipussissa ja lääkereseptit kainalossa. Nyt alan ymmärtämään tilannetta. Jalkapöydässä oli murtumia. Jalka oli murtunut, vaikkei todellakaan tuntunut siltä. Ehkä mulla on korkea kipukynnys?

 photo ilta3_zpsrbi8cvz8.jpg
 photo ilta2_zpsfheqa2l7.jpg

Kävelen seuraavat neljä viikkoa kepeillä. Olen pois töistä kuusi viikkoa. En pääse 1,5 viikon päästä Helsinki City Trailille. En pääse ehkä myöskään alle kolmen viikon päästä Madeiran reissulle. Tuskin pääsen I love me -messuille tai mihinkään muuallekaan seuraavaan 1,5 kuukauteen. En pääse lenkille, en korispeleihin, enkä oikeen salillekaan. Miettikää miten pienestä kaikki oli kiinni, jos olisinkin syöttänyt pallon jollekin? Tai jos vastustaja ei olisi hypännyt niin kovin heittoon? Tai jos olisin vaikka ollut vaihdossa pelin lopussa.. Pienestä se on kiinni. Nyt ei kuitenkaan jossittelu auta, vaan pitää yrittää keksiä positiivisia puolia asiaan. Vielä niitä en tosin ole keksinyt, mutta ehkä tämä tästä...

P.S Kaiken lisäksi hävittiin se eilinen peli lopulta pisteellä

18 kommenttia:

  1. Ei vitsit tsemppiä! Tiedän ton tunteen kun itsellä meni eturistiside polvesta poikki ja kierukka rikki futismatsissa kolmisen vuotta sitten. Ei kiva. Ja niin pienestä sekin kiinni, tilanteessa ei ollut edes kontaktia vastustajaan, astuin vain huonosti ja polvi vääntyi. Just ennen tilannetta mietin että pitäisi mennä vaihtoon koska oon niin väsynyt, mutta kuulin että peliaikaa on vaan pari min jäljellä niin jäin kentälle ja seuraavassa tilanteessa jalka sit meni... Eli voimia sinne ja parantele jalka rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa kamalalta tuokin. Mä olen nyt miettinyt jälkikäteen sitäkin, että oma väsymys varmaan saattoi myös vaikuttaa tuohon tilanteeseen. Kello oli jo melkeen kymmenen illalla, olin pelannut melko paljon ja olin nukkunut kahtena edellisenä yönä liian vähän. Ainahan sanotaan, että väsyneenä urheillessa loukkaantumisriski kasvaa.. Mutta ei sille enää voi mitään ja tästä se parantelu on nyt alkanut :)

      Poista
  2. Voi ei tsemppiä! Noi on niin kurjia! Itsellä ei ole kokemusta muuta kuin vierestä, nimittäin miehen kahdesta eturistisiteen katkeamisesta ja tässä kesällä juuri murtui jalka myöskin! :/

    Vaikkei sitä nyt näe niin kyllä varmaan tämä "pakkolepo" tuo myös mukanaan positiivisia juttuja, on aikaa tehdä jotain ihan muuta tai olla läheisten kanssa enemmän :) tiedän, ettei se nyt auta yhtään! Mutta tsemppiä, päivä kerrallaan, kyllä se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Ja tuo on totta, ehtii ainakin lukemaan kirjoja, katsomaan telkkaria ja vaikka opiskelemaan :)

      Poista
  3. Voi paska! Tsemppiä ja paranemisia ihan hirmuisesti.❤️

    VastaaPoista
  4. Voi ei!😣 Tosi kurja juttu! Paljon jaksamista ja positiivisia ajatuksia!!

    VastaaPoista
  5. Damn, en voi edes kuvitella miten paljon harmittaa.. Todella huono säkä.. Tsemppiä kuitenkin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta ei voi mitään enää. Jossittelu ei auta! Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  6. Voi ei, mahtaa ärsyttää! On tuo 6vk kuitenkin sen verran pitkä aika... Nyt vaan kirjat, netflix/hbo esille ja rentoutuun! Mutta hei, miksi se Madeiran reissua estäisi...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä, hullu ajatus, että olen niin kauan pois töistä. Nyt ainakin ehtii taas katsomaan vuoden tauon jälkeen salattuja elämiä :D Lääkäri ei suositellut lentämistä veritulppariskin vuoksi. Ei kieltänyt kokonaan, mutta kertoi riskeistä ja siitä, että jos jotain käy, ei mikään vakuutusyhtiö korvaa. Ja kun Madeiralla oli tarkoitus patikoida jne :( Mutta pitää nyt miettiä sen reissun kohtaloa.

      Poista
  7. Eikä!! Sanon nyt että tsemppiä, vaikka ei se siihen turhautumiseen ja pahaan mieleen mitään autakkaan. :( En tiiä mikä tuossa jalkapöydässä on, mutta kun mun veljeltä murtu se viidestä kohti skeitatessa, niin sekin vielä pyöräili kotiin ja vasta seuraavana aamuna lähti tarkistamaan, onko kaikki kunnossa. Kai se on se kehon adrenaliini ja kipukynnys? Vaikka aikaa meneekin, niin onneks jalkapöytä kuitenkin yleensä toipuu täysin ennalleen. <3

    Tekevälle sattuu ja silti se harmittaa niin paljon, kun sattuu omalle kohdalle. Varsinkin jos liikkuminen menee pidemmäksi aikaa tauolle. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, viidestä! Joo siis varmaan se adrenaliini vaikuttaa ja mulla ainakin jotenkin se, etten voinut/halunut uskoa, miten pahasti se meni. Monet on lohdutelleet tolla, että murtuma onneksi parantuu, se on lohduttava ajatus :)

      Kiitos tsempeistä! Ehkä mä treenailen yläkroppaa :)

      Poista
  8. No voihan ! tsemppiä ja toivottavasti paranee aikataulussa :) Mä muistan kuinka multa murtui ranne eikä se ees ollu niin kipee ja pystyin liikuttamaan sitä ihan hyvin niin olin ihan ihmeissäni et se oli murtunut...versus kun sain hiusmurtuman sormeen niin ai jumankauta se sattu ihan törkeenä !!! :D olin melkeen varma et nyt sormi irtos :D

    Voithan sä ihan hyvin käydä treenaa yläkroppaa salilla :) ja miksi reissu peruuntuu? :o okei joo kepeillä ei oo maailman kivoin liikkua mutta ei ne reissuun lähtemistä estä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aijaa :D Joo siis salia olen miettinyt, sinne kyllä voisi mennä silti treenaamaan. En nyt ehkä heti, mutta sitten viimeistään kun keppien kanssa kulkeminen tulee tutummaksi ja varmemmaksi. Ja onneksi kotonakin pystyy jonkin verran treenaamaan yläkroppaa, kun salille menemisessä se huono puoli, että sinne pitäisi nyt sitten saada aina autokyyti.

      Lääkäri ei oikeen innostunut, kun kysyin lentämisestä. Lento on melkeen 6h, joten veritulppariski kasvaa. Kokonaan lentämistä ei tosin kielletty.. Madeira on kohteena sellainen, että korkeuseroja on paljon ja meidän oli tarkoitus vaeltaa/patikoida jonkin verran ja muutenkin viettää melko aktiivista lomaa. Nyt sitten ei pysty tekemään oikeen mitään, joten sen puolesta reissu kannattaisi perua/siirtää. Mutta en tosiaan tiedä vielä, mitä sen kanssa tehdään.

      Poista