keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kaupunki, jota en unohda

J: Vaikka matkustaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen on ihanaa, on kaikkista ihaninta palata vanhoille kotikulmille ja muistojen pariin. St Albans on paikka, jonne tulen varmasti palaamaan vielä monesti ja muistamaan ikuisesti siellä vietetyn vuoden. Au pair vuoden aikana en ehkä osannut aina arvostaa upeita vanhoja rakennuksia, kotoisia pubeja tai ystävällisiä ihmisiä, mutta nyt kolmen vuoden jälkeen arvostan. Olen niin onnellinen, että silloin neljä vuotta sitten päätin pitää opiskeluista tauon ja lähteä Englantiin.

 photo P6127659_zpsxpcnat7e.jpg
 photo P6127666_zpsno5gxtqy.jpg
 photo P6127674_zpswqyakd3a.jpg

Ilman sitä rohkeaa tekoa en varmasti olisi ollut nyt kolmatta kertaa juoksemassa St Albansissa puolimaratonia. En olisi istunut iltaa pubissa englantilaisen kaverin kanssa, osannut tilata juuri sitä parasta siideriä tai tiennyt kaupungin parasta ravintolaa. Onneksi lähdin!

Nyt ei olla kuitenkaan enää Englannissa vaan Irlannissa. Irlanti ei ole kohdellut meitä ihan yhtä hyvin kuin Englanti, mutta on tämäkin aika siisti maa, mitä nyt ollaan Dubliniin ehditty reilun vuorokauden aikana tutustua. Onneksi on vielä kolme päivää lomaa jäljellä..

Ps. Ollaan niin ihmeissämme kuinka ison suosion #vainkaksosjutut-postaus on saanut, kiitos kaikille tykkääjille ja kommentoijille!

2 kommenttia:

  1. Kokemus kuulostaa hyvältä! :) ja matkailu on mukavaa ja joitain asioita oppii arvostamaan vasta ajan kanssa :)

    VastaaPoista