keskiviikko 20. tammikuuta 2016

hiljaisesta tytöstä luokanopettajaksi

J: Tämä postausidea on pyörinyt päässäni jo kauan ja nyt vihdoin sain ajatukseni koottua ja blogiin saakka. Monet lukiolaiset ja välivuottaan viettävät pohtivat juuri varmaan minne hakea - vai hakeako minnekään. Itse pari välivuotta pitäneenä voin kyllä lämpimästi suositella taukoa opinnoista, mutta eniten suosittelen kyllä omalta mukavuusalueelta poistumista ja hakemista ehkä jonnekin, mikä on ollut vaan salainen haave. Joskus voi käydä vaikka niin, että haaveet toteutuvat!
En voi tosin sanoa, että luokanopettajan ammatti olisi ollut pienestä saakka haaveammattini. Ei sinnepäinkään. Toki kaikki tytöt ovat varmaan jossain vaiheessa koulu-uraansa haaveilleet opettajan ammatista, minäkin varmaan. En kuitenkaan koskaan ajatellut sen toteutuvan ja vähän vanhempana olin jo unohtanut koko haaveen. Ajattelin, että ei se työ ole munlaisille tyypeille.

Olin nuorempana ollut todella ujo - olen aina ollut luokan hiljaisimpia tyttöjä. Niitä, joilla on kyllä kavereita, mutta eivät kuulu luokan suosituimpiin tai äänekkäisiin tyttöihin. Olen aina ollut ehkä vähän laumaeläin, olen kulkenut tietyssä porukassa ja turvautunut muihin. Pahimpia painajaisia olivat kaikki esitelmät ja saatoinkin stressata monta päivää etukäteen jos tiesin joutuvani pitämään puheen äidinkielessä tai lukemaan vaikka pätkän esitelmästä. Yläaste oli ehkä pahinta aikaa, en monissakan aineissa viitannut vapaaehtoisesti ja pysyin muutenkin mahdollisimman hiljaa. Lukiossa aloin jo saamaan vähän lisää rohkeutta, mutta en silti turhaan avannut suutani. Osakseen tähän saattoi vaikuttaa myös välinpitämättömyys koko paikkaa kohtaan. Mun mielestä lukio oli aika syvältä ja tietyt ihmiset olivat olemuksillaan "ottaneet vallan" meidän melko pienessä koulussa. Voisinkin sanoa, että mulla ei ollut tarvetta avata suutani siellä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuulostaa aika karulta, mutta niin se silloin oli.

 photo PC304076-001_zpstdn9cn8b.jpg
 photo PC304094_zps2h0hqidz.jpg
Lukiosta kuitenkin selvisin ja sen jälkeen pidin kaksi välivuotta, jotka varmaan pelastivat mun tulevaisuuden.. Niiden kahden vuoden aikana olin esimerkiksi muutamassa eri paikassa töissä, kielikurssilla Englannissa, muutin ensimmäiseen omaan asuntoon, tapasin uusia ihmisiä ja opin selviytymään yksin. Välivuosien aikana tapahtui paljon kaikkea, jonka ansiosta uskallauduin hakea opettajankoulutuslaitokseen keväällä 2009. Kuten tiedätte, pääsin sisään ja syksyllä 2009 muutin Raumalle opiskelemaan luokanopettajaksi.

OKL:ssä oltiin ja välillä kyllä meinasi usko loppua. Olin edelleen yksi ryhmän hiljaisimpia tyttöjä, stressasin etukäteen esityksiä ja mietin, miten musta voisi koskaan tulla opettaja.. Kaikki muut olivat jotenkin niin paljon fiksumpia, sosiaalisempia ja rohkeampia kuin minä! Kolmannen vuoden keväällä sain mahdollisuuden tehdä muutaman kuukauden lastentarhanopettajan sijaisuuden. Samoihin aikoihin päätin laittaa hetkeksi stopin opinnoille ja ottaa vähän miettimisaikaa. Haluanko edes olla opettaja? Onko lastentarhanopettajan homma sittenkin mua varten? Lähdin seuraavana syksynä au pairiksi Englantiin ja siellä olessa jotain tapahtui! Jouduin hoitamaan lähes kaiken englanniksi, etsimään uusia kavereita ja kaiken lisäksi olin suuren osan päivästä vastuussa kahdesta pienestä ihmisestä. Suomeen palatessani aloin entistä enemmän arvostaa omaa äidinkieltä ja jossain vaiheessa vaan tajusin, että voin kyllä avata suuni jos mulla on asiaa ja suuren ryhmän edessä puhuminen ei enää jännitäkään. Aloin jopa nauttia siitä tunteesta, kun saan avata suuni ja tiedän kaikkien kuuntelevan. Pari viimeistä harjoittelua sain tehdä yliopistolla todella mahtavissa luokissa, joissa kummassakin oli todella kannustava opettaja. En tiedä oliko omassa itsessäni tapahtuneen muutoksen ansiota, mutta sain näistä harjoitteluista todella paljon positiivista palautetta ja silloin aloin vihdoin uskoa, että musta voi ihan oikeasti tulla opettaja!

 photo PC304073_zpscmd9a3uc.jpg
 photo PC304079-001_zpsykv0xjar.jpg
Mun ja opettajan uran välissä oli enää gradu. Kuten kauemmin blogia seuranneet tietävät, sekin valmistui lopulta ja jo ennen valmistumista aloitin työt lastentarhanopettajana. Niin lähellä opettajan työtä en ollut vielä koskaan ollut! Pidin mun työstä ja päivä päivältä olin varmempi, että mun paikka on ennemmin päiväkodissa kuin koulussa. Koulu ja luokanopen työt alkoivat tuntua kaukaiselta ja ehkä jopa mahdottomalta ajatukselta.. Joulukuun alussa bongasin sattumalta ihan täydellisen opettajantyön ja päätin erään tuskaisen työpäivän jälkeen hakea paikkaa. Aika pian hakemisen jälkeen aloin kuitenkin katua asiaa ja haastattelukutsun saatua en edelleenkään ollut varma, haluanko koko työtä. Ajelin kuitenkin 80 kilometrin päähän haastatteluun samalla ajatellen, etten paikkaa kuitenkaan saisi. No, kuten varmaan tiedätte, sain sen työn. Musta tuli luokanopettaja. Puoli vuotta valmistumisen jälkeen sain työn, joka vastasi oikeasti ihan sitä, mitä olin opintojen aikana haaveillut. Oma ekaluokka, pari tuntia terveystietoa yläkoululaisille, ei musiikin tai käsityön opetusta ja tietenkin innostava ja mukava työyhteisö.

Olen nyt toista viikkoa ollut opettajana ja valehtelisin, jos sanoisin kaiken menneen hyvin. Ehei. Joka päivä tulee eteen uusia haasteita, kysymyksiä ja ristiriitoja. Välillä on niitä hetkeiä kun voisin vaan hypätä ikkunasta ulos ja vilkuttaa luokalle. Onneksi kuitenkin positiivisia hetkiä on yhtä paljon. Niitä, kun riiviöpoika halaa mua hyvästiksi, saan kuulla olevani kivoin opettaja ja tietenkin se, kun näen oppimisen ilon lasten silmissä. Siksi tätä työtä tehdään! Joka päivä on uuden oppimista, niin mulla kuin ekaluokkalaisillakin. Sitä tämä elämä on! Uskokaa siis itseenne, oppikaa uutta ja haaveilkaa.

34 kommenttia:

  1. Olipas kiva lukea tarinasi matkalla opettajan uralle.:)

    VastaaPoista
  2. Kiva tarina! On aina niin kiva lukea tällaisia, että on löytynyt se oma juttu ja onnistunut samalla myös saamaan itsestään esille uusia juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli jotenkin terapeuttista kirjoittaa sitä :D

      Poista
  3. Onneksi kaikki opettajat ovat erilaisia eikä ole olemassa vaib yhtä oikeaa! Luokanope on laumaeläin ;) täällä kirjottelee luokanopeopiskelija ja itsekin välillä miettinyt että olenko oikealla alalla kun välillä niin jännittää mennä luokan eteen puhumaan yksin mutta joka kerran jälkeen helpottaa ja loppujen lopuks se on kivaa ku jännitys vaan eka laukeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis niimpä! Nyt oon ainakin huomannut, että opettajina on toinen toistaan erilaisimpia persoonia. Hyvä vaan ;) Tsemppiä sulle opintoihin!

      Poista
  4. Miten ihana kertomus omasta matkastasi opettajaksi :) Mie tunnistan itsestäni samoja piirteitä kuin siussa, mutta mie oon pienestä pitäen halunnut luokanopettajaksi :) nyt kirjoitankin kandia ja olen edelleen sitä mieltä, että olen valinnut oikean alan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että joku on tiennyt pienestä saakka mitä haluaa! Paljon tsemppiä sulle opintoihin ja varsinkin sen kandin kanssa :)

      Poista
  5. Miten ihana kertomus omasta matkastasi opettajaksi :) Mie tunnistan itsestäni samoja piirteitä kuin siussa, mutta mie oon pienestä pitäen halunnut luokanopettajaksi :) nyt kirjoitankin kandia ja olen edelleen sitä mieltä, että olen valinnut oikean alan :)

    VastaaPoista
  6. Onnea opettajan työn saamisesta! :)

    VastaaPoista
  7. Wau, mieletön teksti! Tälläisiä unelmien toteutumis postauksia on niin ihana lukea, saan näistä huipusti inspiraatiota ♥ Ja voi ei, tunnistan itseni niin kuin kerroit millainen olit ylä-asteella, haha, minäkin seiskaluokalla sellainen hipiäinen ettei mitään rajaa. Mutta kyllähän se itsevarmuus sieltä lopulta kumpusi, kaikki ajallaan :-)

    http://littlewisher.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :) Ja heh, musta tuntuu nyt opettajana, että aika monet pelkäävät sitä suun avaamista yläasteella!

      Poista
  8. Tää oli kyllä inspiroiva postaus, ihanaa etä oot löytänyt sen oikean alan ! :) Itse oon kans ollut luokan hiljaisin tyttö, aloin automaattisesti miettimään niitä peruskoulun tunteja kans. Ja jännitin ihan sikana kaikkia esityksiä, muistan kun kädet oikeen hikos ja pulssi kiihty kun piti esittää jotain luokan edessä ! :D Tätä nykyää oon paaaaaljon rohkeempi ja itsevarmempi, kuten sinäkin. :) Ja yhdyn tuohon viimeiseen lauseeseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! Ja ihana kuulla, että muutkin ovat jännittäneet esiintymistä. Mä en muista ainakaan koskaan sitä huomannut..

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus! Tosi inspiroiva tarina sulle jaettavana ja mahtavaa, kun saimme sen lukea! Paljon tsemppiä uuteen, haastavaan työhön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos :) Oli kiva jakaa tarina teidän kanssa!

      Poista
  10. Mahtava postaus! Sain ihan hurjasti lisää tsemppiä ja inspiraatiota panostaa opiskeluihin. On ihailtavaa kuulla, että oot löytänyt sulle sen oikean alan. Iso voimahalaus ja tsemppiä uuteen työhön. Onnea vielä kerran <3

    http://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos! Ihana kuulla jos inspiroin sua <3

      Poista
  11. Haha, sun ajatukset on hyvinkin samoja, kuin mulla! :) Ensimmäisten viikkojen aikana -niin alakoululla kuin yläkoululla - oli todellakin sellaisia hetkiä, että tunsin epäonnistuneeni. Tai noh, tuleehan niitä vieläkin, vaikka yli vuoden oonkin jo tätä hommaa tehnyt :D Mutta onneksi itellekin on tullut enimmäkseen niitä positiivisia kommentteja. Se on jo aika pirun hyvä, jos ysiluokkalainen sanoo kiinnostuneensa englannista minun tuntien ansiosta!

    Ja aika monesti sitä miettii, että "tästäkö mulle oikeesti maksetaan" :D Voin uskoa, että sulle tulee ekaluokkalaisten kanssa monestikin sama fiilis... Tsemppiä opetuksiin, olipa kyllä ihanan positiivinen postaus, johon pystyin niin hyvin samaistumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita "tästäkö mulle maksetaan" hetkiä tuli päiväkodissa aika paljonkin, koulussa ei niin vielä :D Oon ehkä niin paineessa koko ajan, etten ehdi miettii.. Mut eiköhän se tästä! Tsemppiä sunkin open uraan ;)

      Poista
  12. Itse olen erityisopettaja ja jos nyt saisin päättää mitä lähtisin opiskelemaan, niin valitsisin todennäköisesti toisen alan. Mutta kai olisin voinut valita huonomminkin. Olen itse ollut sosiaalinen erakko, jolla oli aina kavereita puhelinsoiton päässä. Mutta vielä lukiossa olin varma, että musta tulee sairaanhoitaja, mutta toisin kävi. Musta tulikin opettaja. Seuraavaksi ajattelin hankkia rehtorin pätevyyden, kun muuten tällä alalla ei voi saada palkankorostusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, uskon kyllä ton fiiliksen monen työvuoden jälkeen :D Palkankorotus tällä alalla on kyllä vähän haastavampi saada. Tsemppiä rehtorin uraan ;)

      Poista
  13. Ihana Jenna ja ihana kirjoitus! Pus! <3

    -Salla ;)

    VastaaPoista
  14. Ihana Jenna ja ihana kirjoitus! Pus! <3

    -Salla ;)

    VastaaPoista
  15. Täällä on kaikki peukut pystyssä! :) :)

    VastaaPoista
  16. Blogin aiheet ovat kiinnostavia, mutta kielelliseen ilmaisuun kaipaisin terävyyttä. Luulisi opettajan osaavan peruskielioppisäännöt ja oikeakielisyyden. Esimerkkinä jatkuvasti toistuva "melkeen" > melkein. Monilla blogisteilla on myös tapana selittää asiat liian valmiiksi, käyttää liikaa sulkuja ja omia lisäkommentteja, kuten heh. Teksti puhuu puolestaan ja huumorin saa esiin tekstin omin keinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi blogeissa on se hyvä puoli, että näitä ei ole pakko lukea jos kirjoitustyyli ei miellytä :)

      Mä voin ihan myöntää, ettei oikeinkirjoitus todellakaan ole mun vahvin ala. Joudun jatkuvasti töissä kiinnittämään siihen tietenkin huomiota, joten blogissa se saattaa vähän jäädä. Heh.

      Poista