tiistai 6. lokakuuta 2015

et kai ole tietämättäsi ankeuttaja?

R: Meidän naapurissa asuu pariskunta, joka käy usein tupakalla alaovella. Kumpikaan heistä ei ikinä tervehdi tai edes nosta katsetta maasta tai seinästä, kun kävelen ohi. Aluksi yritin tervehtiä, mutta lopulta kyllästyin edes yrittämään, sillä en ikinä saanut katsekontaktia, vastauksesta puhumattakaan. Mä olen tottunut siihen, että vähintään hymyillään/nyökätään, kun törmätään naapureihin rapussa, mutta näköjään kaikki eivät ole samaa mieltä. Me ollaankin Jannen kanssa alettu leikkimielisesti kutsua tätä pariskuntaa ankeuttajiksi, sillä jotenkin se negatiivisuus meinaa aina tarttua. Nykyään aina silloin tällöin tulee puheeksi, että taas ne ankeuttajat oli tupakalla kun tulin kotiin tms.

 photo selfie1-001_zpsh3pmhsg1.jpg

Aloinkin kerran miettiä, miten jollekin voi olla niin hemmetin vaikeeta olla ystävällinen tai hymyillä. Mä en siis todellakaan ole itse sellanen ihminen, joka kulkee hymy naamalla 24/7 ja ajattelee kaikesta aina vaan hyvää, mutta kyllä mä pyrin useimmiten olemaan positiivinen tai ainakin tietyissä tilanteissa esitän iloista. Noiden ankeuttajien lisäksi olen viime kuukausina törmännyt muutamiin niin töykeisiin kaupan myyjiin, että olen alkanut ihmetellä, mikä ihmisiä vaivaa? Olin lukioaikana ja opiskeluaikana kahvilassa töissä ja ei koskaan tullut mieleenkään tiuskia asiakkaille tai näyttää nyrpeää naamaa, ei vaikka miten olisi harmittanut. Päivästä toiseen nauroin samoille vitseille, joita asiakkaat kertoivat, vaikka ne eivät oikeasti olisi olleet hauskoja. Jotkut papat kertoivat aina samoja vitsejä ja kyllä mä aina niille nauroin. Eihän sitä tiedä, onko niiden elämässä enää muita ihmisiä niitä vitsejä kuuntelemassa, joten kuka niille nauraisi jos ei kaupan kassa tai kahvilan myyjä?

 photo selfie3_zpsl8m9a5zi.jpg
 photo selfie2_zpsypctwif1.jpg

Tuntuu että näiden arkitilanteiden lisäksi ihmisten negatiivisuus ja vihamielisyys on levinnyt someen. Kyllähän te tiedätte - vihamielisiä kommentteja, rasismia ja haukkumista somessa, jota sitten puolustellaan vetoamalla sananvapauteen? Puolituttujen ja vieraiden ihmisten kanssa käydää vihaista sananvaihtoa liittyen turvapaikanhakijoihin ja olen törmännyt mielipiteisiin, joissa jopa toiselle osapuolelle toivotaan raiskauksen uhriksi joutumista. Sairasta sanon minä. Ihmisillä kuitenkin pääsääntöisesti on kaikki hyvin, niin minkä ihmeen takia pitää maalailla piruja seinille ja etsiä kaikista aina se negatiivinen puoli (esim. mitä haittavaikutuksia saattaa esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta koitua). Miksei vaan voi toivoa että kaikki menee hyvin ja samalla yrittää levittää sellasta positiivista ilmapiiriä ja asennetta?

 photo P8151461_zpstper9ahv.jpg
 photo selfie5oik-001_zpsnkwxh2ap.jpg
 Muistakaa hymyillä, olla positiivisia - ja vähän myös nauraa itselle

Juteltiin vähän tästä samasta aiheesta kavereiden kanssa jokin aika sitten ja mäkin kerroin, että olen ihan tietoisesti yrittänyt viime vuosina pyrkiä sellaiseen positiivisempaan ajatteluun. Sorruin varsinkin ennen liian helposti sellaiseen, että alan miettiä huonoja puolia kaikkien hyvien sijaan, oli asia mikä hyvänsä. Nykyään yritän olla valittamatta pienistä ja keskittyä aina siihen hyvään! En oikeasti jaksa enää ihmisiä, jotka löytävät kaikeasta aina sen negatiivisen puolen. Näitä ihmisiä on varmasti kaikkialla; jokaisessa työyhteisössä, jokaisessa nettikeskustelussa, jokaisessa suvussa. Jopa meidän korispeleissä törmää välillä tällaisiin valittajiin. Toki joskus itsekin saatan mutista sanan jos toisenkin tuomarin päätöksestä itsekseni, mutta esimerkiksi meidän viime kotipelissä vastustajajoukkueen jäsenet ehtivät valittaa huonoista koreista, huonosta salista, oikeanlaisen kellon puuttumisesta, meidän muka rajusta pelityylistä, tuomareiden päätöksistä.. En ymmärrä tuollaista valittamista, kun kuitenkin vapaaehtoisesti jokainen pelaa, eikä olosuhteille voi mitään. Mun mielestä se on lähinnä noloa käytöstä.

Negatiivinen ilmapiiri ja turha valittaminen ei oikeasti johda mihinkään hyvään. Miksei se naapuri voisi vaan nostaa katsetta maasta ja edes nyökätä tervehdykseksi? Miksei kaupan kassa voisi hymyillä ja edes esittää asiakaspalvelualtista? Miksi jatkuvan somevihan sijaan ei voisi vaan pitää mielipiteitä ominaan tai yrittää ymmärtää muitakin? Miksei voisi olla vaan tyytyväinen siitä mitä on, eikä valittaa siitä mitä ei ole, tai mikä on huonosti? Mitä jos me kaikki yrittäisimme jatkossa keskittyä enemmän hyviin, kun huonoihin asioihi ja olla valittamatta turhasta? Eihän kukaan halua olla se oman porukkansa ankeuttaja..

15 kommenttia:

  1. Ihana postaus :) :) :)

    Mä, kuten ehkä tiedätte, oon aika hyvä sivuuttamaan kaikki huonot puolet asioista ja uskon vaan hyvään. Niin asioissa kuin ihmisissä. :)

    Ei ne asiat ja ihmiset aina tietenkään ole hyviä, mutta ainahan voin uskoa siihen :) Ja jos ne onkin huonoja, niin se on vaan elämää. Asioilla on tapana ratketa, kun vaan luottaa elämään :)

    Hyvä tulee hyvän luo ja paha menee pahan luo. Ja raha rahan luo. Niin se vaan menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä haluaisin aina vaan uskoa ihmisissä hyvään, mutta tämän hetkisen työn myötä on ollut pakko kohdata elämän realiteetit. Mutta, ainahan voi uskoa ainakin siihen, että ihmiset voivat muuttua :) Ja olen kyllä huomannut tuon, että hyvä menee hyvän luo. Jos on positiivinen ja jaksaa hymyillä, saa niitä hymyjä usein takaisinkin! Siis tälleen kärjistetysti.

      Poista
  2. Tämä on niiiiin totta! Havahduin itse joskus viime keväänä siihen, että olin oikea oman elämäni ankeuttaja. Jaksoin aina tsempata muita, mutta omissa asioissani takerruin vain negatiivisiin puoliin. Se tuskin tekee ketään onnelliseksi.

    Aloin tietoisesti muuttaa ajatustapojani ja nykyään pidän kiitospäiväkirjaa. Merkkaan sinne minua ilahduttaneita asioita, pieniä ja isoja. Silloin huonoinakin hetkinä muistaa, että löytyi tästä päivästä jotain hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitospäiväkirja kuulostaa mielenkiintoiselta! Just katsoin jotain tv-ohjelmaa, jossa sellasta pidettiin ja mietin että voisi olla hauska idea ainakin kokeilla :)

      Poista
  3. Mä kun oon ollu useampana vuonna kaupan kassalla töissä niin aina oon ollu pirteenä ja ilosena kuuntelemassa etenkin niitä vanhempien herrojen ja rouvien juttuja ilolla ja jutellut heidän kanssaan. He aina niin kovin kehuvat mua iloiseksi ja aurinkoiseksi ihmiseksi, jonka kassalle oli aina ihanaa tulla, ja se piristi aina kummasti päivää ! :) Itsellä on tällä hetkellä menossa hieman synkempi ajanjakso elämässä, mut tästäkin kyllä noustaan ja oon säilyttänyt positiivisen asenteen tästäkin huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silleen se pitääkin! Positiivista syksyä :)

      Poista
  4. Ankeuttajia on valitettavan paljon nykyään! Onneksi itse on ikuinen optimisti ja yleensä kaikilla asioilla on tapana järjestyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tuntuu että pahimpia ankeuttajia on sellaset keski-ikäiset naiset..

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Musta tuntuu että ankeuttajien määrä lisääntyy vain koko ajan! Meilläkin asuu muutama tällainen naapurissa ja kauppojen kassoilla niihin törmää jatkuvasti :( Mutta eihän anneta niiden puhkaista omaa vaaleanpunaista positiivisuus-kuplaa, eihän? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo et taida olla ainut joka ajattelee niin! Joo siis me eletään jatkossakin omassa kuplassamme, todellakin ;)

      Poista
  7. Mä oon kanssa sellanen naapureiden tervehtijä, mikä mun mielestä on ihan normaalia! Meidän talossa käy sellanen siistijä, joka ei koskaan aamuisin edes katso päin, kun oon lähdössä töihin, mikä taas on mun mielestä ihan tosi typerää ja olen kanssa itse jo luovuttanut edes sen hymyilemisen kanssa. Mä en myöskään koe, että mun tarttis koskaan töihin viedä arkielämän murheita, ei siitä aiheudu kun työkavereille paha mieli. Se on meinaan hyvin rasittavaa, kun jotkut tuo omat huolensa työpaikalle ja kulkee siellä naama rutussa koko päivän. Koita siinä sitten itse pysyä iloisena, vaikka yleisesti itseäni pidänkin sellasena peruspositiivisena ihmisenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on normaalia, tai ainakin pitäisi mun mielestä olla! Ja joo, siis kyllä työpäivän aikana pitäisi edes yrittää pysyä positiivisena, kuitenkin sellanen negistely vaikuttaa kaikkiin. Varsinkin kun työkaverit usein on vaan TYÖkavereita, niin ei mun mielestä sinne kuulu kaikki murheet ja valitus. Oikeille ystäville voi sitten negistellä tarvittaessa ja keskustella niistä murheista;)

      Poista
  8. Mun työpaikka on täynnä ankeuttajia. Varsinkin lähimmät työkaverit. Se on aika ankeaa kun menee töihin ja heti kuulla kuinka ankeaa kaikki on ja ettei kiinnosta. Olenkin ottanut itse sen linjan etten kommentoi heidän valituksiin mitään koska mieluummin olen hiljaa kuin valitan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhö, ei kuulosta kauheen kivalta tollanen työpaikka. Kannattaa jatkaa omaa linjaa ja olla välittämättä muista :)

      Poista