maanantai 14. syyskuuta 2015

tuskainen puolimaraton

R: Kuten eilisessä postauksessa ohimennen jo mainitsin, mun lauantainen puolimaraton ei tosiaan mennyt ihan putkeen. Oli oikeen tuskien taival, mikään ei mennyt niin kun olisin toivonut. Olihan siinä ennen juoksua vähän vastoinkäymisiä, kun alkuviikosta oli pientä flunssaa ja aamulla kuulin, että joudun juoksemaan yksin, mutta en silti olisi arvannut, että se menee noin huonosti. Ajattelin kerrata kilometri kilometriltä fiiliksiäni, tai ainakin mitä satun muistamaan. Tuntuu, että suurin osa juoksusta meni ihan sumussa ja enimmäkseen taisin pohtia miksi teen tuollaista vapaaehtoisesti ;)

 photo _MG_1676_zpsegywraju.jpg
 photo _MG_1690_zpsyaahurkd.jpg
Tässä vielä nauratti

Lähdössä fiilis oli ihan hyvä, päätin lähteä kahden tunnin jäniksen matkaan, sillä kunnianhimoinen tavoitteeni oli se kaksi tuntia. Tiesin etten ehkä pääsisi siihen flunssan takia, mutta elättelin toivoja hyvästä juoksupäivästä ja ajattelin että juoksutapahtuman energinen fiilis tarttuisi.

1-2km meni rennosti, mutta pakko myöntää että 2km kohdalla kauhistuin, tässäkö me vasta ollaan! Mietin myös heti alussa, missä se ihanan syksyisen kolea sää on? No, ei ainakaan satanut!

3km kohdille osui pitkähkö loiva alamäki, joten päätin kiristää tahtia. Ahdisti juosta jäniksen perässä, sillä alamäessä vauhti tuntui hyvältä ja ryhmässä olin jotenkin "jumissa". Lähdin omia matkojani menemään..

4km kohdalla näin Jennan ja Teemun ja irvistelin ensimmäistä kertaa, jalat eivät vaan liikkuneet, mutta syke pysyi kurissa vaikka vauhti oli vähän tavoitevauhtia kovempi. Otin vähän vettä, sillä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja pelkäsin nestehukkaa. Samalla kauhistelin, että seuraavaksi kun olisin samassa paikassa, olisi vasta 15km juostu.

5km paikkeilla juostiin meidän kotitalon ohi, fiilis oli jo sellanen että olisi voinut kipitellä suoraan omaan sänkyyn masistelemaan ja nukkumaan. Odotin kokoajan sitä juoksuflowta, joka mulla ainakin yleensä tulee n. 7-8km kohdalla..

6km tuli yllättävän nopeasti, tiestin että seuraavan kilometrin kohdalla voisin ottaa ensimmäisen geelin ja toivoin, että se antaisi energiaa jalkoihin. Tässä paikkeilla kokonaisfiilikset oli vielä ihan positiiviset.

7km kohdalla kahden tunnin jänis joukkoineen ohitti mut. Otin geelin ja join juomapisteellä vähän vettä. Suunnittelin juoksulinjani siten, että olisin mahdollisimman paljon varjossa. Tajusin että kolmaosa oli jo takana!

8km ja tuntui että geeli auttoi hetkellisesti. Kuumuus kuitenkin häiritsi ja tunsin, että sykevyö oli alkanut (taas raapia) rintakehään naarmuja. En tiedä mistä se johtuu, mutta viime aikoina pitkien juoksujen jälkeen olen saanut siitä kamalat naarmut.

 photo _MG_1724_zpsg70ce1ah.jpg

9km. Ei muistikuvia. Muistan vaan, että kahden tunnin jäniksen selkä katosi näillä paikeilla näkyvistä.

10km. Odotin puoliväliä ja elättelin toiveita, että Janne olisi siellä kannustamassa. Olin antanut joitain paikkoja, joihin kannattaisi ehkä tulla kannustamaan. Otin glukoositabletin energiapiikin toiveissa.

11km. Puoliväli ohitettu, mutta Jannea ei harmi kyllä näkynyt. Tiesin, että viimeistään tuomiokirkolla näkisin siis tuttuja! Se antoi hetkeksi voimaa.

12km. Ei muistikuvia. Tässä vaiheessa taisi olla vesipiste. En kyllä oikeasti muista oliko.

13km kohdilla taisin olla melkeen Tuomiokirkolla, jossa Jenna, Teemu ja Janne olivat kannustamassa. Sain hetkellisesti energiaa. En ole kyllä varma kumpi tuli ennen, tuomiokirkko vai 13km kyltti.

14km kohdalla odotin vaan tuskallisen hitaasti lähestyvää 15km juomapistettä, jotta saisin geelin ja vettä. Mietin, että tämä on kyllä rankin juoksemani puolikas ja mietin että miten tässä näin kävi, tällä juoksulla piti tehdä ennätys!

15km. Juomapisteellä otin vihdoin toisen geelin ja odotin, että saisin siitä energiaa, mutta ei. Jalat eivät yksinkertaisesti enää liikkuneet ja tässä vaiheessa kilometrivauhti alkoi hiipua tosi paljon. Mietin jopa keskeyttämistä.

16km paikkeilla alkoi kamalin osuus. Juostiin kohti sataman suunnalla ollutta kääntöpaikkaa. Reitti oli liiankin tuttu, tiesin miten pitkä matka vielä olisi kääntöpaikalle ja ahdisti, kun niin monet tulivat vastaan energisen näköisenä.

 photo _MG_1769_zps1hrjwdkh.jpg
 photo _MG_1763_zpsntfkkzoa.jpg

17km paikkeilla tajusin etten sentään ihan viimeisten joukossa ollut, sillä kääntöpaikan jälkeen monet olivat vasta menossa sinne. Tuskailin etanavauhtiani ja mietin, mikä ihme jalkoja vaivaa. Ne vaan eivät nousseet. Päätin myös, että mähän en keskeytä vapaaehtoisesti. Mut saisi keskeyttämään ainostaan tuupertuminen.

18km. Vesipiste oli hieman 18km kyltin jälkeen, otin vettä ja tajusin että kyllä mä maaliin selviän - hitaasti mutta varmasti. Mietin että kuinka hiton tyhmä ihminen on, kun laittaa itsensä vapaaehtoisesti tuollaiseen rääkkiin. Samalla kävi se mitä pelkäsin, musiikki loppui. Soittolista oli ilmeisesti mennyt läpi, joten jouduin viimeiset kilometrit kuuntelemaan omaa puuskutustani, sillä en halunnut kuluttaa aikaa siihen, että kaivaisin puhelimen esiin ja alkaisin säätää musiikkeja.

19km. Piiitkä loiva nousu, joka kesti varmaan kilometrin. Sama mäki, jossa alussa juoksin kovaa. Vauhti oli tosi hidas, mutta tiesin että jokaisen askeleen jälkeen maali on lähempänä. Päätin etten juokse enää koskaan. Päätin että jatkossa käyn vaan salilla ja mietin miten paljon helpompaa olisi vaan ottaa tavoitteeksi joku ulkonäkökeskeinen bikinifitness. Nyt jo tosin naurattaa nämä ajatukset :D

20km kohdalla juttelin hetken kivan papan kanssa. Hän epäili, että kuumuuden vuoksi reitti tuntui niin vaikealta. En olisi voinut enempää olla samaa mieltä. Tsempattiin hetki toisiamme, kunnes tämä varmaan yli 70v pappakin meni mun ohi. Naureskelin mielessäni ja samalla vit**ti. Tajusin, että mun syke oli melko alhaalla ja olin pystynyt helposti juttelemaan. Pää sanoin että juokse kovempaa, mutta jalat eivät liikkuneet kovempaa ja niitä särki. Ei sentään krampannut.

21km lähestyi ja näin Jannen pyörän kanssa jo kauempaa. Hän oli lähtenyt katsomaan missä mä viivyn ;) Näin pian myös maalisuoran ja Jennan!

21,1km sain pienen loppukirin ja olin maalissa! En todellakaan olisi uskonut puolivälin paikkeilla, että selviän sinne. Aika oli yli vartin hitaampi kun kesäkuussa, miten se on mahdollista? Olin ihan mielettömän pettynyt, mutta samalla kiitollinen, että selvisin maaliin. Jennan mielestä en näyttänyt siltä, että olisin juossut puolimaratonin. Ei tuntunutkaan siltä, jalkoja ainoastaan särki hulluna. Katsoin sportstrackerista, että reitille tuli yhteensä matkaa 21,9km, aika tasan 800m ylimääräistä! Se on aika paljon, mahtoiko sillä olla vaikutusta, että hakeuduin koko ajan varjoon, vai olikohan reitti ylipitkä? Ihan sama kuitenkin, se ei selitä huonoa aikaa tai huonoa fiilistä. Oli samalla mun elämäni pisin "lenkki".

 photo _MG_1794_zps6wefcjdf.jpg
 photo _MG_1723_zpshdvlu8ci.jpg
Tämä kuvastaa hyvin n. 16-20km tunnelmia

Mä olen yrittänyt keksiä syitä sille, miksi juoksu ei kulkenut. Ehkä suurin syy on se, että aina ei vaan kulje? On huonoja päiviä ja on hyviä päiviä, nyt oli jostain syystä tosi huono. Toki myös se flunssa vaikutti ja lisäksi ehdottomasti kuumuus. Turussa lämpötila kohosi 20 asteeseen ja aurinko paistoi koko juoksun ajan pilvettömältä taivaalta. Hikoilin kun pieni possu! Toki myös se vaikutti, että mun jalat oli niin tukossa. Pitäisi oikeasti mennä hierojalle. Tämä on kyllä niin omaa tyhmyyttä, en koskaan raski/muista/jaksa varata hierojaa, vaikka mun jalat todellakin olisivat sen tarpeessa. Pakko nyt oikeasti mennä hierojalle, jos siitä olisi apua. Niin ja pakko sekin on myöntää, että vaikutti sekin että jouduin juoksemaan yksin. Välillä jopa ihan kirjaimellisesti, osallistujamäärän ollessa melko pieni, sai välillä juosta ihan omassa rauhassa. Se ei ainakaan huonoilla hetkillä tsempannut.. Mutta kokonaisuudessaan reitti oli kyllä ihan kiva ja tapahtuma erittäin hyvin järjestetty!

Tänään ja eilen on jo naurattanut juoksun jälkeiset "en juokse enää koskaan" ajatukset. Enhän mä ole mikään luovuttaja, joka jättää leikin kesken yhden huonon suorituksen jälkeen? Eheei, tuollakin näkyi paljon vanhempia ihmisiä, jotka olivat tosi kovassa kunnossa. Mä olen kuitenkin vasta 27v ja harrastanut juoksua 1,5 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, enköhän ehdi vielä ennätysksiä tekemään ;) Ja vitsit miten hyvälle mielelle tulin kaikkien ihanien tsemppauksista! Monet kaverit ja blogikaverit ovat tsempanneet ihan mielettömästi mm. instagramissa, kiva tietää että huonoja juoksuja osuu aina joskus muillekin ;) Kiitos teille kaikille tsempeistä! Tästä on vaan yksi suunta ja se on ylöspäin!

12 kommenttia:

  1. Pääsit kuitenkin maaliin etkä luovuttanut. Hieno suoritus jokatapauksessa vaikka et ennätys juoksua tehnytkään.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt tuota tuskaa osaa jo arvostaa ;)

      Poista
  2. Kävelitkö välissä yhtään? Pääsit kuitenkin maaliin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kävellyt! Ei sentään.. Siis jollekin toi ois voinu olla ihan ok suoritus, mutta luulin että olisin omalla kunnollani pystynyt parempaan, siksi pettymys.

      Poista
  3. Mahtavaa että jaksoit tehdä tästä kuitenkin postauksen ja jakaa sun kokemukset, tekee jotenkin hyvää lukea huonoistakin juoksufiiliksistä. Kiitos ja onneksi olkoon, pääsit kuitenkin maaliin - mieti kuinka moni ois luovuttanu noiden tunteiden keskellä! Ens kerralla varmasti menee kahteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis oihan se ollut vähän tekopyhää olla tekemättä, kun kuitenkin olen niin paljon juoksusta puhunut. Ja tosiaan hyvä muistutus, ettei aina mene suunnitelmien mukaan ;) Sillon ei auta kun treenata kahta kovempaa!

      Poista
  4. Mua jännittää meneekö lauantain puolikas mulla samoissa tunnelmissa... On pitkä aika siitä, että oon saanu sellasen "täydellinen juoksu" -fiiliksen, niin tässä nyt kuumeisesti mietin mitä nyt kannattaa tehdä vielä viimeisten päivien aikana. Hyvä kun tuosta hieronnasta muistutit!

    Olis ollut tosi kiva, että sulla olis mennyt juoksu mahtavasti, mutta on välillä kiva lukea tällaisiakin juttuja "ettei vaan kulje". Mulla ei vaan kulkenu HCM:llä ja pappojen selät tuli kyllä tutuksi :D :D

    Jos sitä vaan juostas sitte säännöllisemmin ja kesänä 2016 rokattas kisat? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sä tulet tänne Turkuun juoksemaan! Tsemppiä :) Olisin voinut tulla juoksemaan kympin sinne, jos jalat ei olisi ollut koko viikkoa niin jumissa - parempi palautua kunnolla.

      Mutta siis eniten harmittaa, kun mun huono suoritus ei nyt ollut kiinni siitä, etten olisi juossut säännöllisesti. Ehkä jopa päinvastoin, treenejä on tullut vedettyä ehkä jopa liikaakin :/

      Poista
  5. Voi harmi! Oli tosi mielenkiintoinen postaus muuten! :( mulla kuumuus vaikuttaa juoksuun, mutten koskaan ole juossut tällaisissa kisoissa. Ei ainakaan nyt kestäisi kunto/paikat! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sä voit ottaa ensi kevääksi tavoitteeksi vaikka kympin jossain juoksutapahtumassa, siinä voisi testata miten paikat kestää ja juoksutapahtumissa on aina ihan omanlainen fiilis! Siksi niistä tykkäänkin :)

      Poista
  6. Nyt vasta pääsin lukemaan tän! Kiva kun raportoit läpi matkan, tuntui kuin olisi itse kulkenut saman matkan :) Aina ei juoksu kulje, mulla ainakin tukkoiset jalat on se pahin mikä voi pilata koko juoksun. Hienosti kuitenkin jaksoit tsempata loppuun asti! Kyllä itelläänkin välillä tulee semmoinen olo, et miksi jaksaa rääkätä itseään. Se menee kuitenkin ohi, koska ei mistään saa niin mahtavaa itsensä ylittänyttä fiilistä kuin tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos puolimaratonin tai maratonin juokseminen olisi jotenkin superhelppoa, menisi siitä hohto ;) Pitäisi muistaa ajatella positiivisesti, kuka tahansa ei pystyisi edes tuohon ja en itsekään vielä pari vuotta sitten olisi pystynyt! Jollekin tuokin olisi varmaan ollut ihan ok aika, mutta sellasta se on, kun on luonteeltaan kilpailuhenkinen ja ei millään jaksaisi käydä läpi niitä omaa tasoa heikompia suorituksia (joita varmaan kaikille joskus tulee..).

      Poista