perjantai 11. syyskuuta 2015

(turhaa?) jännitystä ja stressiä ilmassa

R: Mä en normaalisti ole sellanen ihminen, joka stressaa pienistä asioista tai kasvatan "kärpäsestä härkäsen", kuten jotkut muut. Yleensä luotan siihen, että asioilla on tapana järjestyä, enkä jaksa sen vuoksi stressata liikaa sellaisia asioita, joihin välttämättä itse ei pysty vaikuttamaan. On oikeasti turha murehtia asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tällä viikolla kuitenkin mun stressitasot ovat olleet normaalia korkeammalla, varsinkin alkuviikosta tuntui siltä, ettei mikään mene suunnitelmien mukaan..

 photo 2xu1_zpsqcfrp9f8.jpg

Yksi stressiä ja kauhistusta aiheuttanut aihe oli meidän Australian lennot. Saatiin jo jokin aika sitten tieto, että lentoajat ovat muuttuneet ja ne piti hyväksyä tai  oli mahdollisuus saada rahat takaisin ja lennot peruttiin kokonaan. Okei, ei siinä mitään, ne muuttuivat meidän kannalta vähän parempaan suuntaan. Toki muutoksen myötä joulu Suomessa lyhenee puolella päivällä, mutta toisaalta saadaan se puoli päivää enemmän Australiassa ;) Eli muutos oli meille ihan fine ja odotettiin uusia lentolippuja, mutta niitä ei näkynyt, eikä Kilroyn asiakaspalvelusta tullut kun jotain ärsyttäviä automaattisia vastausviestejä yhteydenottoihin, vaikka vastaus luvattiin vuorokaudessa. Turhauttavinta oli se, ettei uskallettu varata hotellia, ennen kun lennot on varmistettu. Hotelleja on melko vähän enää saatavilla tuohon uuden vuoden kieppeille, joten pelättiin että joudutaan maksamaan ihan jäätävä summa majoituksesta. Nyt luojan kiitos, saatiin vastaus lentolippuasiaan ja kaiken pitäisi olla ok. Hotellia ei vielä varattu, mutta löydettiin muutama ihan hyvä vaihtoehto (ne tosin on vähän kauempana keskustasta, mutta lähellä rantaa ja hyvien bussiyhteyksien päässä keskustasta). Mun pahimmissa painajaisissa meidän lennot perutaan kokonaan ja en pääsekään reissuun, josta nyt lähes päivittäin haaveilen.

 photo 2xu2_zpsijpsjjws.jpg

Toinen stressiä aiheuttanut asia oli kutsumaton vieras nimeltä flunssa. Jannelle nousi sunnuntai-iltana kuume ja arvasin heti, että se iskee mullekin. Onneksi kuumetta ei tullut, mutta mulla oli sekä maanantaina että tiistaina tosi flunssainen olo. Nyt olo rupeaa olemaan jo normaali, mutta eikös se flunssa mennyt nyt Jennalle. Eipä pienessä flunssassa muuten mitään pahaa ole, mutta huomenna on se puolimaraton!! Nyt pelkään että joudun juoksemaan yksin ja pelkään myös, että kroppa ei ole ihan täydessä iskussa. Harmittavaa, mutta ei tälle mitään voi. Tuntuu vaan niin huonolta tuurilta, miksi ihmeessä sen piti iskeä just nyt? Sunnuntaina lenkin jälkeen fiilis oli jo jotenkin niin hyvä ja odotin tota puolimaratonia innolla - nyt olisin tosi tyytyväinen jos se olisikin vasta viikon päästä. Myöskään tälle viikolle suuunnitelluista viimeisistä treeneistä ei tullut (luonnollisesti) flunssan takia mitään. Nämä on just tällaisia asioita, joita ei saisi murehtia liikaa, eihän sille mitään  voi. Mutta kyllä harmittaa kun viimeiset kuukaudet juuri tuo 12.9 on ollut se, mitä varten on treenattu. Onneksi maailmaan mahtuu juoksutapahtumia, jos huomenna ei ole iskussa niin sille ei sitten vaan voi mitään. Pitäisi muistaa, että tämä on vaan leppoisa harrastus, eikä mikään mm-kisojen karsintakilpailu tms ;)

 photo 2xu_zpsry8ycdyo.jpg
Jalassa 2XU:n treenitrikoot, joista pitkään haaveilin ja lopulta tilasin! Näillä aion huomenna juosta.

Lisäksi onnistuin alkuviikolla kehittelemään kamalan kriisin mm. yhdestä työhön liittyvästä asiasta, jännitin erästä palaveria enemmän kun normaalisti ja murehdin sitä etten päässyt koristreeneihin. Ihan mitättömiä juttuja, joilla ei olisi tarvinnut vaivata päätä.. Ja blogissakin on ollut normaalia hiljaisempaa, sitäkin olen jo ehtinyt murehtimaan, vaikka normaalisti en välitä, jos ei ehdi tai jaksa postata. Huh, ehkä se on vaan tuo puolimaraton, joka tavallaan aiheuttaa sitä jännitystä ja stressiä? Vaikka tykkään juosta ja se on keino rentoutua, niin kyllähän tuollainen juoksutapahtuma omalla tavallaan aiheuttaa jännitystä, varsinkin kun valmistautuminen flunssan takia ei ihan onnistunut. Pelkään sitä, että olen ihan superpettynyt juoksun jälkeen, jos en pääse siihen aikatavoitteeseen, jonka itselleni asetin. Nooh, ehkä voin sitten lohduttautua syömällä karkkia, karkkilakko loppuu nimittäin huomenna juoksun jälkeen! Saatoin jo ostaa itselleni vähän palkkiokarkkeja ja ne aion syödä meni juoksu miten tahansa ;) 

Huomenna aion jättää turhat huolet sinne puolimaraton reitin varrelle ja teen juoksussa parhaani. Katsotaan mihin se riittää. Lisäksi pitäisi ehkä vihdoin varata se Sydneyn hotelli, eipä sitten tarvitse sitäkään murehtia ja pohtia. Heippa ja stressitöntä viikonloppua kaikille!

6 kommenttia:

  1. Taitaa juoksu aiheuttaa stressiä yhdelle sun toiselle. :D tsemppiä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taisi aiheuttaa! Onneksi se on nyt ohi ja katseet voi suunnata uusiin haasteisiin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, harmi vaan ettei tsempeistä tällä kertaa ollut apua :/

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta toi, että stressiä pukkaa ennen juoksutapahtumaa, varsinkin silloin jos on itselle asettanut aikatavoitteen ja asiat ei menekään valmistautumisen kanssa ihan niin kuin haluaisi... mutta, eipä siinä auta kun koittaa olla turhia stressaamatta, juosta kroppaa kuunnellen (varsinkin flunssan jälkeen) ja matkan varrella tarvittaessa muuttaa aikatavoitetta/suunnitelmia. Mä juoksin viime vuonna Miamin puolikkaan flunssan jälkeen, ja otin kyllä tosi iisisti, koska vaikken enää kipeä ollutkaan niin ei kroppa kuitenkaan missään iskussa ollut! Tosin se ei muutenkaan ollut mikään tavoitekisa vaan enemmän fiilistelyn kannalta! :) Kovasti siis tsemppiä huomiselle ja jos huomenna et pääse aikatavoitteeseen niin onhan tässä syksy täynnä kivoja juoksutapahtumia joissa juosta enkan perässä! ;) Nautinnollista juoksua ja kepeitä jalkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tällä kertaa ollut kovin nautinnollinen juoksu tai kepeät jalat, mutta kuten sanoit, onneksi syksy (ja tuleva kevät) on täynnä kivoja juoksutapahtumia!

      Poista