keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

St Albans Half Marathon Finisher 2015

R: Olen jo jonkin aikaa potenut huomaa omaatuntoa siitä, että puolimaraton-postaus on vieläkin kirjoittamatta! Olisin halunnut kirjoittaa yhteenvedon juoksusta heti sillon sen jälkeen, mutta en vaan ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi tarttua aiheeseen. Olen kyllä mielessäni pohtinut juoksua, sitä mikä meni hyvin ja mikä huonosti, mutta jostain syystä en ole saanut mitään kirjoitettua. Jotenkin vaikea kirjoittaa fiiliksiä puolimaratonista, kun tuntuu etten edes maaliin päästessäni muistanut mitään koko juoksusta! Kaksi tuntia meni ihan tajuttoman nopeasti, oikeasti ehkä nopeimmat kaksi tuntia mun elämässä. Mutta, aloitetaan ihan alusta ;)

 photo puolikas1-001_zpseabxetmm.jpg

Juostiin siis Jennan kanssa St Albansissa puolimaraton reilu kaksi viikkoa sitten. Juoksimme molemmat elämämme ensimmäisen puolimaratonin vuosi sitten samoissa maisemissa ja sillon juoksusta jäi niin paljon jossiteltavaa, että päätettiin ottaa vuoden päästä uusiksi! Sää oli tällä kertaa täysin erilainen kun silloin vuosi sitten. Silloin aurinko porotti pilvettömältä taivaalta heti aamusta, tällä kertaa herättiin vesisateeseen. Juoksu starttasi kymmeneltä ja koko aamun satoi vähän vettä - ei mitään kaatosadetta, mutta pientä tihkua ja kylmää tuulta. Lämpöasteita oli varmaan noin 15, kymmenen vähemmän kun vuosi sitten! Vaikka sateessa juoksu ei ole mielestäni kovin kivaa, oli tuo sää silti huomattavasti kivempi kun vuosi sitten. Eipä ainakaan tarvinnut pelätä auringonpistosta tai nestehukkaa.. Nestehukkaa estettiin myös juomalla jo edellisenä päivänä ja juoksupäivän aamuna urheilujuomaa veden lisäksi.

 photo prerun_zpshius5la2.jpg

Ennen juoksua meillä meni aikataulu vähän tiukille. Syömiset ja juomiset kyllä onnistui muuten hyvin, mutta viimeiset rusinat jäivät syömättä ;) Ei osattu arvata että vessajono ja jono tavarasäilytykseen olisivat niin pitkiä, joten lopulta shortsitkin jäi jopa vaihtamatta. Ehdittiin hädin tuskin vessaan ennen juoksua, joten oli pakko priorisoida ja juosta juoksuhousuissa, se ei tosin haitannut kun sää oli niin viileä. Lähdettiin siis aamulla B&B:ltä tapahtumapaikalle juoksuhousuissa, koska shortseissa olisi tullut liian kylmä ja pitkien jonojen takia ei olisi ehtinyt vessaan vaihtamaan shortseja ja sen jälkeen viemään tavaroita säilytykseen. Nyt piti tehdä niin, että mä menin vessajonoon ja Jenna tavarasäilytys jonoon, jossa kesti ikuisuuden. Kun olin käynyt vessassa, menin Jennan tilalle toiseen jonoon ja hän kiirehti vessajonoon. Lopulta päästiin lähtöalueelle vaan muutama minuutti ennen starttia. Tietenkin olisi voinut olla fiksu ja viedä tavarat säilytykseen jo aiemmin, mutta haluttiin viime hetkiin asti pitää hupparia ja takkia.. Ja niin taisi tehdä moni muukin, siksi jono ehti kasvaa niin pitkäksi.

 photo prerun2_zpsmywiw9vz.jpg

Mä puhun muuten tässä postauksessa nyt maileista, koska Englannissa tosiaan käytetään maileja ja kaikki etapit juoksun aikana jäi mieleen mailessa. Puolimaraton on siis 13,1 mailia. Me päätettiin heti alussa, että lähdetään melko nopeaa tahtia liikenteeseen. Se jäi alussa haaveeksi, sillä osallistujamäärä tuolla on suuri ja puiston polku, jota juostaan ensimmäinen kilometri, on tosi kapea. Ensimmäinen kilometri menikin siis hitaampia ohitellessa ja väistellessä nopeampia. Kun päästiin pois puistosta, tie muuttui leveämmäksi ja oli helpompi lisätä vauhtia. Ensimmäiset kaksi mailia menivät melko kevyesti, yllätyin oikeen kun tultiin ensimmäiselle vesipisteelle. Ei otettu vettä, kiristettiin vaan tahtia kun tiedettiin, että edessä on pitkä, melko loiva alamäki. Saatiinkin hyvin kiinni alussa menetettyjä minuutteja.

 photo prerun4_zpslvxtcclm.jpg

Kolmas maili oli itselleni ehkä kaikista pahin. Kolmannen mailimerkin jälkeen alkoi loiva ylämäki, joka jatkui piiiitkään. Reippaasti yli kilometrin. Jalat menivät jostain syystä ihan tukkoon, varsinkin pohkeet. Ehdin jo ajatella että ei helvetti, oliko tämä juoksu nyt tässä. Kadutti edellisten päivien kävely, miksi piti kävellä pitkin Lontoota ja St Albansia niin paljon. Onnistuin myös astumaan syvään vesilammikkoon ja toisen jalan kenkä kastui kokonaan. Siitä kuitenkin selvittiin!

Lopulta tuli neljä mailia täyteen, sitten viisi. Jossain näillä paikkeilla tajuttiin, että enää ei edes sada yhtään. Viidennen jälkeen otettiin ensimmäiset geelit ja vettä. Kilometrejä tässä vaiheessa takana oli siis noin kahdeksan. Geelin jälkeen iski joku hullu energiapiikki, hetken tuntui kun olisi vaan lennellyt eteenpäin! Tässä vaiheessa reitti oli myös tosi helppoa, pientä loivaa alamäkeä ja tasaista. Yhtäkkiä huomattiin olevamme jo puolessa välissä ja sykemittarin kello näytti samalla hetkellä tasan tuntia. Vauhti oli siis yli 10km/h. Ei kuitenkaan uskallettu edes haaveilla kahden tunnin alittamisesta, sillä kaikki pahimmat mäet olivat reitin lopussa. Oioi, olisinpa siinä puolessa välissä ollut tietämätön kaikesta, mikä edessä odottaa ;)

 photo afterrun3_zpsjcnoojox.jpg

Ja sieltä ne mäet alkoivat, noin seitsemännen ja kahdeksannen mailin välissä (eli jossain kilometrien 13-14 kohdalla..). Tuossa vaiheessa toivoisi ennemmin jotain pitkiä suoria tai loivia alamäkiä.. Oikeastaan näistä maileista mulla on vähiten muistikuvia, muistan vaan että odotin yhdeksännen mailin vesipistettä (15km), sillä oltiin päätetty että otetaan siinä vaiheessa toiset geelit. Mielestäni geelien ajoitus onnistui tosi hyvin, tästä toisesta sai hyvin energiaa pahimpiin mäkiin, vaikka jalat painoivatkin hulluna. Jossain vaiheessa sanoin Jennalle, että en tunne mun jalkoja. Jenna vastasi vaan jotain että "juokse juokse, on ne siellä" :D. Vähän ennen 11 mailin etappia kannustajat huusivat, että ollaan viimeisessä nousussa, sitten on luvassa tasaista. Vähän ehkä kaunisteltua, sillä muistan sen pettymyksen kun seuraavan mutkan takana odotti taas pitkä loiva nousu. Meidän vieressä juossut vanhempi nainenkin huokasi jotain, että noo, not again ;)

 photo afterrun4_zpsnkj7gvcg.jpg

Odotin ihan hulluna mailimerkkiä 12, mutta jostain syystä missasin sen! Olin tässä vaiheessa jo ihan loppu ja olin miettinyt, että viimeisen mailin kohdalla voisi aloittaa loppukirin. Jostain syystä ei kumpikaan nähty tuota 12 merkkiä, tai sitä ei ollut, sillä yhtäkkiä oltiinkin jo viimeisessä nousussa, jota reitin alussa juostiin toiseen suuntaan. Voi sitä iloa, kun tajusin että ollaankin jo lähestymässä maalia! Otettiin viimeisellä kilometrin pätkällä pieni loppukiri, jota tosin hidasti se, että kapealla puistotiellä ei päässyt helposti hitaampien ohi. Puisto tuntui jatkuvan ikuisuuden, mutta vitsi miten ihana fiilis kun maali vihdoin häämötti edessä! Viimeiselle suoralle saatiin vielä pieni loppukiri, muistan miten viime vuonna olin siinä vaiheessa niin loppu, että mistään loppukiristä ei voi edes puhua. Lopulta maalissa kello pysähtyi aikaan 2:04, eli aika oli yli 12 minuuttia parempi kun vuosi sitten.

 photo Pictures18_zpspdj858za.jpg

Ei oltu edes osattu haaveilla noin hyvästä ajasta, sillä kuten ehkä muutaman kerran tuli täällä blogissakin mainittua, juoksulenkit jäivät melko vähäiseksi keväällä. Oli gradustressiä, sairastelua, motivaatiopulaa ja muita kiireitä. Usein alkukeväästä koris ja sali menivät lenkkeilyn edelle ja juoksumäärät jäivät jo silloin toivottua vähäisemmäksi. Lenkeillä jalat tuntuivat väsyvän heti ja juoksu takkuili pitkään. Onneksi "kuntohuippu" oli hyvin ajoitettu ;) Olen siis todella tyytyväinen, että tuolla harjoittelumäärällä pääsi noinkin hyvään aikaan. Ei voi kun miettiä, miten hyvän ajan saisi jos pystyisi oikeasti treenaaman täysillä kauemmin! Ja jos maasto olisi vähän tasaisempi.. Vaikka alamäissä onkin helppo kiriä aikaa kiinni, syövät ylämäet aika pahasti energiaa. Tuo St Albansin reitti on "tunnettu" mäistään, mm. naisten sarjassa (muistaakseni) neljänneksi sijoittunut juoksija kirosi instagramissa reittiä ja samalla ihmetteli, miksi silti haluaa joka vuosi osallistua. Mä itse olen sitä mieltä, että reitti on ihan jees, mäkineen kaikkineen. Maisemat vaihtelevat, saa juosta kauniissa luonnossa ja ei ainakaan ole koko matkan asfalttia.

Seuraavaa puolimaratonia en aio odottaa vuotta, mutta mihinkään en vielä ole ilmoittautunut. Saa nähdä mitä tässä keksitään ;) Siitä lisää myöhemmin! Ja myöhemmin tulossa myös postaus juoksutapahtumaan osallistumisesta ulkomailla, joten kannattaa pysyä kuulolla.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut enkasta :) Mäkin haluun kisata joskus Briteissä! Siellä toi sääkin on yleensä juoksun kannalta aika ihanteellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) niin kyllä on, paitsi sillon vuosi sitten.. Mä tykkään eniten juosta just silleen että esim. yöllä on satanut ja lämpötila ei nouse liian ylös.

      Poista
  2. Siiis ei vitsit, miten hyvä aika! Hyvä te!! :) Mulla taitaa olla viime vuodelta 2:13 ellen ihan väärin muista, ja sitä kyllä tekis mieli parantaa. Ulkomaille olis kyllä niin hauska lähtee joskus juoksemaan, siis matkustus ja u,rheilu ni mikä olis parempi yhistelmä :)
    Mulla reistas jalka talven/kevään niin, että kaikki juoksusuunnitelmat meni vähän uusiks, mut nyt on kuiteski alkanu puolikas taas houkuttamaan ja suunnitelmissa olis Ruissalo syyskuussa.. Tai ainakin alotin nyt olevinaan treenaamaan sitä varten, onneks opiskelijahinta oli vissiin voimassa elokuun loppuun niin voi siihen asti tutkailla, että kestääkö jalka mukana, ennen kun tekee lopullista päätöstä osallistumisesta :D
    /miffa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu yllätyttiin kyllä positiivisesti, varsinkin kun odotukset eivät olleet kovin korkealla! Tästä jäi kyllä kamala innostus treenata lisää ja alittaa tuo 2h!

      Poista