keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

yhteenveto 21,07kilomterin juoksusta..

R: Luvattiin kertoa vähän enemmän meidän puolimaratonista ja olenkin jo pari päivää pyöritellyt mielessä, mitä siitä kirjottaisin. Tavallaan tekisi mieli sanoa että olen pettynyt itseeni kun aika oli niin "huono" ja ei pystytty juoksemaan yhtä kovaa kun normaalisti pitkillä lenkeillä, mutta tavallaan olen kuitenkin ihan super tyytyväinen, että juostiin se ja päästiin maaliin! Me juostiin siis puolimaraton vaan muutaman kuukauden aktiivisen harjoittelun jälkeen. Alettiin oikeastaan vasta huhtikuun alussa lenkkeillä säännöllisesti, Sporstracker kertoo, että helmikuulle tuli 6 lenkkiä, maaliskuulle vaan 4, huhtikuulle 10 ja toukokuulle sitten 12. Koristreenien ja salitreenailun vuoksi peruskunto oli kuitenkin ihan ok tasolla, joten mistään nollasta tämä juoksuharrastus ei siis lähtenyt.

 photo puolikas1_zps3e39bb42.jpg

Olen ennenkin kertonut, että en ole ikinä tykännyt kovin paljon lenkkeilystä. Se on useimmiten aika tylsää. Tykkään enemmän joukkuelajeista ja salilla käymisestä. Yksin en olisi ikinä jaksanut lenkkeillä, onneksi lähdettiin Jennan kanssa yhdessä tähän projektiin. Eli jos lenkkeilyn aloittaminen tuntuu vaikealta ja lenkkeily tylsältä, suositten juoksukaveria. Ja onhan niitä kaikenlaisia juoksukoulujakin, jossa lenkkeillään porukalla, harjoitellaa tekniikkaa jne. Mä olen kuullut kavereilta ja tutuilta hyviä kokemuksia juoksukouluista, harkitsinkin että joskus voisi ehkä mennä mukaan sellaiseen. Mutta ei ehkä vielä kesällä ainakaan!

 photo puolikas2_zpsab3d5c9a.jpg

Mutta, asiaan. Me siis ylitettiin maaliviiva ajassa 2:16:39. Huono aikahan se on siihen nähden mitä toivoin ja mihin luulin pystyväni. Mutta, siellä kuumuudessa en vaan olisi pystynyt parempaan. Oli pakko pysähtyä jokaisella mahdolliselle vesipisteelle ja ottaa edes vähän vettä. Ja ne mäet. Jenna oli jo etukäteen tutkinut, että mäkiä tulisi olemaan, mutta kiva kun ne suurimmat mäet oli siinä mailien 8-11 välissä. Eli sillon kun meinasi muutenkin usko loppua! Juostiin siis Englannissa, jossa reitin pituus mitataan maileissa ja meidän 21,07 kilometriä on 13,1 mailia. Siinä vaiheessa kun 12 mailin kyltti näkyi, olin niin onnellinen! Se onni loppui lyhyeen, kulman takaa paljastui piiitkä loiva nousu ja u-käännös. Ensin siis piti juosta se koko pitkä suora, kääntyä ja juosta takaisin puistolle, jossa sitten juostiin viimeinen 0,5 mailia. Oltiin suunniteltu että otettaisiin loppukiri, mutta ei pystynyt! Jalka ei vaan noussut! Oli kamala nähdä siinä viimeisellä maililla pyörtyneitä/nestehukkaan väsyneitä ihmisiä. Muutenkin reitin varrella näkyi keskeyttäneita ja ambulanssimiehet huutelivat että muistakaa juoda. Onneksi me selvittiin ilman mitään nestehukkaa, vaikkei edes juotu urheilujuomaa/otettu geelejä reitin varrella.. Mutta se  tunne maaliviivalla, kun tajusi, että nyt se on ohi, se tunne oli ihan paras! Voittajafiilis!

 photo juoksu1_zpseb2e87b8.jpg

Tässä vielä vähän yhteenvetoa valmistautumisesta ja juoksusta..

Mitä tekisin toisin:

-Opettelisin käyttämään energiageelejä. Kaikilla oli sellaisia tai urheilujuomaa omassa pullossa. Reitin varrella oli vaan vettä, joka oli ehkä vähän huono kun hikoili niin paljon.

-Hankin sykemittarin. Nyt se jotenkin jäi, joten treenatessa ei ole seurattu sykkeitä, vaan menty vähän liikaakin fiiliksen mukaan (tai pakko juosta kovaa -fiiliksellä..). 

-Joisin aamulla enemmän vettä ja urheilujuomaa. Juotiin liian vähän siihen nähden, mitä monissa ohjeistuksissa suositellaan. Me oltiin ostettu kaupasta liian vähän vettä ja "Runners Villagessa" ei ollut vesipistettä, vaikka niin oltiin ymmärretty, joten viimeiset vedet jäi juomatta.. Toisaalta, hyvin pärjäsi kun pysähtyi vesipisteillä ja eipä ainakaan ollut liian kova vessahätä juoksun aikana..

-Tästä lähtien treenaan enemmän porrasjuoksua, mäkijuoksua ja jalkoja salilla, että saa jalkoihin voimaa. Hyvin huomasi, että jaloissa ei ollut tarpeeksi voimaa, että askel pysyisi kevyenä. Tämä tosin on ihan ymmärrettävää, ollaan kuitenkin molemmat niin aloittelijoita lenkkeilyssä.

Missä onnistuin:

-Pääsin maaliin ja en kävellyt yhtään. Paitsi vesimukin kanssa oli pakko hidastaa aina muutaman askelen verran..

-Söin aamulla sopivasti oikeanlaista ruokaa, startissa (klo 10 aamulla) ei ollut liian täysi olo ja juoksun aikana ei tullut nälkä. Söin reilu kaksi tuntia ennen vähän muroja ja mysliä, tuoreita hedelmiä, puolikkaan energiapatukan, puolikkaan minicroisantista (:D), appelsiinimehua ja vähän kahvia. Puoli tuntia ennen starttia söin vähän rusinoita.

-Kevensin sopivasti treenejä ennen juoksua, pientä ylikuntoa oli ehkä havaittavissa pari viikkoa sitten.. Jalat olisikin ollut hyvässä iskussa jos  Lontoossa ei olisi tullut käveltyä niin paljon;)

-Venyttelyt taisi onnistua, jalat ei pahemmin kipeytyneet juoksun jälkeen

Ulkomailla juoksutapahtumaan osallistumisen plussat ja miinukset

+Pääsee samalla lomalle ja näkee reitin varrella uusia maisemia

+Saa puhua suomeksi juoksun aikana kaikkea tyhmää ja kukaan ei ymmärrä

+Pääsee kokemaan jotain vähän erilaista

-Ei saa aamulla tuttuja ruokia (kaipasin kaurapuuroa!). Ja muutenkin olisi helpompi syödä valmistautuessa itse tehtyjä, tuttuja ruokia. Tämä tosin ei ole suuri ongelma tällaiselle kaikkiruokaiselle.

-Jalat rasittuu vähän liikaa kävellessä paikasta toiseen. Meidän piti kävellä mahdollisimman vähän perjantaina Lontoossa ja lauantaina St Albansissa, mutta eipä ihan toteunut, kun piti ehtiä käymään vaikka missä ;)

 photo juoksu8_zps7a183790.jpg

Kirjoittelinkin jo instagramissa, miten juoksun jälkeen ei tullut yhtään sellanen "tyhjä olo" mitä pelkäsin. Olen kuullut joiltain puolimaratonin tai maratonin juosseilta, että juoksutapahtuman jälkeen lenkkeily ei välttämättä kiinnosta ja tulee sellanen lamaantuminen. Meille sitä ei tullut, päinvastoin. Jäi pahasti jotain hampaankoloon;) Maanantaina käveltiin Thamesin rannalla ja katseltiin ohi juoksevia lenkkeilijöitä, olisi tehnyt mieli lenkille! Jalat eivät pahemmin juoksussa kipeytyneet, mitä nyt vähän pohkeissa ja reisissä tuntui parina seuraavana päivänä.. Mutta ei kuitenkaan yhtään niin paljon, kun vaikka jonkun jalkapäivän jälkeen. Juoksun aikana tosin tuntui välillä polvissa ja varsinkin ylämäet oli tuskaa pohkeille, johtuisikohan siitä, että niissä ei (vielä) ole tarpeeksi voimaa?

Nyt ollaankin taas palattu lenkkipolulle ja olisi kiva juosta vaikka loppukesästä uudestaan puolimaraton. Ehdottomasti siis lenkkeily pysyy treeniohjelmassa! Tavallisten pk-lenkkien lisäksi haluan juosta enemmän intervalleja, portaita ja treenata salilla jalkoja. Vaikka siis aika ei ollut ihan sitä mitä toivottiin, niin olen kyllä silti ihan mielettömän tyytyväinen juoksuun ja siihen että tein jotain, mitä en muutama kuukausi sitten vielä olisi uskonut! Kuten kaverikin sanoin, ensimmäisellä puolimaratonilla tekee varmasti oman ennätyksen ;) Tästä sitten lähdetään parantamaan. Ja ehkä parasta on se, että olen oikeasti alkanut pikku hiljaa pitämään lenkkeilystä ja olen löytänyt itselleni "uuden" harrastuksen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti