sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Miten minä voisin auttaa?

J: Jokin aika sitten sähköpostiin tuli mielenkiintoinen viesti SOS-Lapsikylä ry:ltä. Ensin vain silmäilin viestiä, mutta lopulta jäin miettimään viestin pointtia ja luettuani sähköpostin uudestaan päätin kirjoittaa teille vähän aiheesta. SOS-Lapsikylä on varmaan monelle tuttu, mutta kuinka moni oikeasti tietää, mitä järjestö tekee tai miten voisi itse osallistua? Kerron nyt vähän lisää järjestön toiminnasta ja lopussa tulee pieni vinkki, miten te voitte itse olla mukana tekemässä hyvää. SOS-Lapsikylä on suomalainen voittoa tavoittelematon lastensuojelujärjestö ja osa kansainvälistä SOS-lapsikyläjärjestön verkostoa. Mutta mitä he tekevät?

"Joskus vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan yksin tai lapset ovat vaarassa menettää vanhempiensa huolenpidon. Näitä lapsia me autamme.
Toimintamme ytimessä on lapsi ja hänen yksilölliset tarpeensa. Työskentelemme myös tukea tarvitsevien perheiden kanssa, jotta mahdollisimman moni lapsi voisi kasvaa omien vanhempiensa kanssa. Tavoitteemme on, että lapset saavat olla lapsia, tuntea olevansa rakastettuja ja turvassa.
SOS-Lapsikylä on myös kummilapsijärjestö. Kummitoiminnan kautta lapsia autetaan ympäri maailman sijaitsevissa lapsikylissä. "
Lainaukset ovat suoraan SOS-Lapsikylän nettisivuilta, josta löytyy lisää järjestön toiminnasta. Kummeja tarvitaan koko ajan lisää, sillä maailmassa on edelleen paljon lapsia, joilla ei ole kotona rakastavia vanhempia tai vanhempia lainkaan. Meillä Suomessa asiat ovat kuitenkin suhteellisen hyvin ja yleensä sitä apua saa, jos vaan osaa ja pystyy sitä hakea. Kaikilla ei ole kuitenkaan ollut asiat yhtä hyvin.

"Mosambikilaisen Perlan elämä oli päivästä toiseen selviytymistaistelua suurkaupungin slummissa. Mistä löytää ruokaa, mistä turvallinen paikka nukkua? Nälän ja sairauksien lisäksi turvatonta lasta uhkaa kadulla alinomaa myös väkivalta ja hyväksikäyttö. Viisivuotias tyttö oli jo tottunut elämään varuillaan, näkymättömänä, ilman huolenpitoa ja rakkautta. Jos vain olisi joku, joka välittäisi
Perlalla on nyt pysyvä koti Maputon SOS-lapsikylässä. Rakastavan äidin ja perheen lisäksi Perla sai SOS-kummin toiselta puolelta maailmaa. Se on iso asia pienelle tytölle, joka ei aikaisemmin ollut tärkeä kenellekään."
SOS-kummius sai tässä tapauksessa aikaan suuren muutoksen. Muutoksen, jossa kenties pelastui pienen 5-vuotiaan tytön henki. Moni tarvitee apuasi. Se voi olla naapurin yksinäinen vanhus, lähikoulun päihderiippuvaisen äidin lapsi, katastrofissa kotinsa menettänyt perhe tai juuri Perlan kaltainen pieni tyttö jossakin päin maailmaa. Yksi ihminen ei voi tehdä isoa ihmettä, mutta yksi ihminen voi omalla toiminnallaan auttaa toista pärjäämään paremmin elämässään. Jokainen saa itse valita miten ja ketä haluaa auttaa, mutta mielestäni kaikkien meidän hyväosaisten suomalaisten tulisi kantaa jossain osin kortemme kekoon ja auttaa niitä, jotka sitä apua tarvitsevat. Kuukausilahjoitussumma voi tuntua jollekin isolta, mutta siksi voikin auttaa ihan ilmaiseksi vaikka naapurin vanhusta. Toiselle taas sopii paremmin kuukausilahjoittaminen, kuten vaikka minulle.
Ryhdy  SOS-kummiksi ja ojennat auttavan kätesi yhdelle Perlan kaltaisista lapsista. SOS-kummina sinulla on tilaisuus seurata yhden lapsen kehitystarinaa ja nähdä kuinka apusi menee perille ja kuinka se ihan oikeasti muuttaa kummilapsen elämän. Täältä saat lisätietoa kummksi liittymisestä. Kannattaa käydä kurkkaamassa! 
Mä olen haaveillut viimeiset vuodet kummilapsesta. Jostain pikkuisesta, kenelle voisin ostella kivoja leluja ja söpöjä vaatteita, viedä puistoon leikkimään tai ottaa meille yökylään. Ketään lähipiiristäni ei ole vielä päättänyt alkaa lisääntymään, joten sitä (tai omia lapsia ;D) odotellessa harkitsen vakavasti SOS-kummiksi ryhtymistä. Harkitkaa tekin!

1 kommentti:

  1. Hyvällä asialla olet. Valitettavasti vain maailma on menossa siihen suuntaan, että ihmiset ovat itserakkaita ja rahanahneita, mutta onneksi on vielä niitäkin jotka haluavat auttaa. Olen itsekin satunnaisesti mukana köyhien avustamisessa ja olemme toimineet tukiperheenä. Valitettavasti kotimaassa Pelastakaa Lapset ry ja sosiaalitoimistot ovat niin byrokratisoituneet ja jäykkiä, että lapset joutuvat ennemmin kärsimään kuin saavat nopeasti hyvissä perheissä apua. Sosiaalitantat vain pyörittelevät papereita ja haastattelevat ehdokasperheitä ja kaikenmaailman koulutukset tarvitaan ennen kuin joku perhe löytyy ja samalla kuitenkin valitetaan ja valitetaan ettei perheitä ole tarpeeksi. Koskahan joku päättäjä ottaa asian hoitaakseen korkeammalla tasolla ja alkaa tutkimaan noiden sosiaalitanttojen työt. Paljon virkavirheitä ja rikosta paljastuisi.
    Olemme suunnanneet apumme sinne missä sitä ollaan valmiita vastaanottamaan mm. lähetystyö jonka kautta vaateapua ja ruokaa menee köyhille.

    VastaaPoista