perjantai 29. marraskuuta 2013

mihin viimeiset 3 kuukautta katosivat?

R: Pakko taas todeta, että aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Aloitin syyskuun alussa harjoittelun ja nyt se jo loppui! Muistan kun joskus harjoittelun puolessa välissä laskeskelin, että onpas mennyt nopeasti ja loput harjoittelusta meni vieläkin nopeammin. Ajattelin nyt lyhyesti kertoa vähän harjoittelusta, sillä ainakin hakusanojen perusteella tänne meidän blogiin eksyy usein sosiaalipolitiikan opiskelusta kiinnostuneita.. Mä siis opiskelen sosiaalipolitiikkaa Turun yliopistossa. Meillä sosiaalipolitiikan opiskelijoilla opintoihin kuuluu maisterivaiheessa kolmen kuukauden pakollinen harjoittelujakso jossain oman alan työpaikassa. Mä itse päädyin muutaman mutkan jälkeen suorittamaan harjoittelun yliopistolla meidän laitoksella.

2009 kesällä sain kivaa postia.. Sillon pelotti pelkkä ajatus harjoittelusta ja gradusta

Me saatiin hakea tiedekunnasta harjoittelutukea, jonka avulla harjoittelupaikka on helpompi saada, kun yliopisto osallistuu harjoittelijan palkkakuluihin. Pääsääntöisesti tuki myönnetään loppuvuodesta (etusijalla taitavat olla ne hakijat, joilla on kandin tutkinto valmiina) ja sitten on talvi ja kevät aikaa etsiä itselle sopiva harjoittelupaikka. Mä itse sain kuulla kesän alussa saaneeni tuon paikan ja aloitin harjoittelun syyskuun alussa. Sain siis harjoittelusta palkkaa, joten sen puolesta se tuntui enemmän oikealta työltä kun opiskeluihin kuuluvalta harjoittelulta. Sosiaalipolitiikan opiskelijoilla on laajat työllistymismahdollisuudet ja harjoittelunkin voi suorittaa erilaisissa paikoissa. Kävin nyt syksyllä harjoitteluseminaarin, jossa jokainen opiskelija esitteli harjoittelupaikkansa. Oli kiva kuulla muiden harjoittelupaikoista ja tehtävistä mm. THL:ssä, Kelan tutkimusosastolla ja Tilastokeskuksessa. Suuri osa sosiaalipolitiikan työpaikoista on pääkaupunkiseudulla, mä itse toivoisin että löytäisin valmistumisen jälkeen töitä täältä Turun seudulta, se oli myös yksi syy siihen miksi päätin suorittaa harjoittelun yliopistolla.

2010 kevät ja fuksi-Riikka.. Eipä ole paljon tullut haalareita käytettyä, mutta muutama haalarimerkki sentään on  tämän kuvan jälkeen ilmestynyt. Näihin aikoihin viidennen vuoden opiskelijat tuntuivat viisailta aikuisilta..

Mä tein yliopistolla erilaisia hommia, enimmäkseen mun tehtävät liittyivät tutkimuksen tekoon. Sen lisäksi päivitin erilaisia tiedostoja, autoin esim. tenttivalvonnassa ja hoidin joitain muita päivittäisiä asioita (mm.posteja). Enimmäkseen tein kuitenkin hommia tutkimusavustajana, johon liittyi paljon mm. tiedonhakua, kirjallisuuden läpikäymistä, kyselylomakkeen tekemistä, yhteydenpitoa eri tahojen kanssa jne. Parasta oli kun pääsin näkemään millaista on oikean tutkimuksen tekeminen ihan siitä alkaen kun tutkimus on vasta ideana paperilla. Oli tosi hyödyllistä päästä myös mukaan erilaisiin tutkimuksiin liittyviin yhteistyöpalavereihin. Toisaalta pääsin myös näkemään sen vähän tylsemmän puolen töistä, mitä on kun kaikilla on kiire ja miten yhteistyö eri tahojen kanssa voi joskus olla tosi hidasta. Esimerkiksi erään tutkimuksen, jossa mun piti heti harjoittelun jälkeen jatkaa tutkimusavustajana, alku viivästyi kiireen ja rahoituskysymysten vuoksi.

Syksyn 2011 kandistressiä.. Nyt vähän naurattaa miten paljon stressasin kandia aluksi. Kunnialla siitäkin selvisin!

Joskus ennen harjoittelua mietin, että saattaisin haluta jatko-opiskelijaksi yliopistolle. Ja ehkä joskus sitten tutkijaksi. Nyt en kuitenkaan ole enää niin varma asiasta.. Sen ainakin päätin, että haluan nyt nähdä muitakin työpaikkoja. Yksi huono puoli harjoittelun suorittamisessa yliopistolla oli se, että ei päässyt näkemään vieraamman organisaation toimintaa. Toisaalta, yliopistolla työskentelin niin oman alan parissa kun mahdollista ja sain paljon kontakteja omalle alalle. Mua pyydettiin tutkimusavustajaksi kahteen eri tutkimukseen, toisessa jatkan jos se tutkimus joskus nyt alkaa ja toisesta kieltäydyin, koska tulin siihen tulokseen että mulla ei ole siihen aiheeseen mitään annettavaa. Lisäksi mun omat tutkimukselliset intressit (aka gradun aihe) vähän selvisivät tuossa harjoittelun aikana ja nyt pääsen ihan uudella innolla tekemään gradua!

Mä olen kyllä tosi tyytyväinen, että meillä kuuluu opintoihin pakollinen harjoittelu (josta saa palkkaa). Läheskään kaikilla yliopistossa harjoittelua ei ole. Mun mielestä on hyvä, että ennen valmistumista saa edes vähän oman alan kokemusta, vähintään edes sen harjoittelun verran. Nyt kun harjoittelu on suoritettu, niin olen taas askeleen lähempänä valmistumista. Vielä olisi muutama kirjatentti ja gradu mun ja maisterin papereiden välissä. Tavallaanhan mun pitäisi valmistua jo puolen vuoden päästä, mutta en mä ihan niin pian taida valmistua vielä jos teen kevään töitä. Jos se suunniteltu tutkimus joskus nyt pääsee kunnolla käyntiin, niin siitä saa niin hyvin työkokemusta ja kontakteja moneen suuntaan, että ne ovat paljon arvokkaampia kun nopeasti valmistunut gradu. Ja en mä ehkä vielä ole valmis luopumaan mun opiskelijakortista, opiskelijalounaista, opiskelijan halvemmista junamatkoista jne.. Onko siellä lukijoissa muita gradun kanssa taisteleva? Tsemppiä teille! Onneksi täältä löytyy vertaistukea..

9 kommenttia:

  1. http://graduttaa.tumblr.com/
    eipä mulla muuta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha joo siis toi linkki on just ton täältä sanan alla :D

      Poista
    2. hupsista, jäi huomaamatta :P

      Poista
  2. Mielenkiintoinen ja tietoa antava postaus, kiitos siitä :)

    Mulla olis myös muutama kysymys sulle vielä sun opiskeluluista. Ensinnäkin, mitä oot kokenut tähän mennessä vaikeimmaksi asiaksi sun opinnoissa? Oliko kandin aiheen keksiminen helppoa ja annettiinko siihen minkä verran ohjausta? Itse jännäilen vasta kandin suhteen, joka tosin on ajankohtainen vasta vuoden päästä :)

    VastaaPoista
  3. Jäin oikeen miettimään tätä kommenttia illalla kun sen luin.. Tarkoitatko vaikeinta asiaa yleensä vai kurssia tms? No anyway, vaikeinta on ehkä ollut motivoida itsensä opiskelemaan. Mä en koskaan lukiossakaan ollut mikään kovin ahkera lukemaan läksyjä tms, luin vaan kokeeseen edellisenä päivänä (tai vähän ennen), mutta en mitenkään kovin paljon. Yliopistossa on ollut pakko totutella siihen, että tentteihin oikeasti kannattaisi lukea ajoissa! Mutta ei, paniikkilukemista pari päivää ennen tenttiä harrastan edelleen.. Vaikeimmat kurssit mulle oli ne sosiaalioikeudet, joita lykkäsin varmaan vuoden. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, luin hulluna ja sain 5 molemmista tenteistä :D

    Kandissa mulla kävi niin, että ohjaaja vaihtui heti siinä ideapaperivaiheen jälkeen, onneksi! Mun aiempi ohjaaja oli ihan mukava, mutta en yksinkertaisesti päässyt samalla aaltopituudelle ja koin etten saanut kovinkaan paljon tukea (ts. ohjaaja ei ehkä tiennyt niin paljon mun aiheesta). Aiheen keksiminen oli melko helppoa, yleensä siihen mennessä selkiytyy edes vähän mikä kiinnostaa (eli kiinnostaako köyhyys vai maahanmuuttajat vai vanhukset. Siis tälleen yleistettynä noi esimerkit). Kandiseminaareissa aihetta ideoidaan aluksi ja mm. ideapaperivaiheessa saa hyvin tukea/vinkkejä/ideoita ohjaajalta ja ryhmältä aiheen valintaan liittyen. Ja muutenkin on säännöllisesti seminaareja, joissa saa kommentteja. Ja meidän ohjaaja ainakin oli aina tavoitettavissa, se oli tosi hyvä! Kandin kanssa mulla kävi kyllä vähän huono tuuri, kun sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijathan ovat samoissa kandiryhmissä, mun ryhmässä taisi olla 8 sostyön opiskelijaa ja minä sospol opiskelijana. Ja kuitenkin tutkimusaiheet on vähän erilaisia sostyön ja sospolin opiskelijoilla, niin välillä tuntui ettei mun ryhmällä ollut ehkä niin paljon kommentoitavaa mun aiheeseen, kun jonkun muiden aiheisiin. En kyllä tiedä onko tämä ryhmäjako muuttumassa, vai tuleeko se aina olemaan näin. Graduvaiheessa oppiaineilla onkin sitten omat ryhmät onneksi. Mä taisin vähän eksyä aiheesta nyt :D Mutta kysy vaan jos joku vielä mietityttää. Kandia ei kannata liikaa stressata, se on kuitenkin vaan "harjoittelua", vähän kuten gradukin tavallaan..

    VastaaPoista
  4. olipas tää kivaa luettavaa…eksyin siis tänne kun googlettelin opintoihin liittyviä asioita. Olen vakaasti ajatellut vetästä nyt kiukulla tutkinnon pakettiin!!! Kuulun siihen kuuluisaan "töihin kesken opintojen" kategoriaan ja sille tielle olen jäänyt muutamaksi vuodeksi…nyt olis kuitenkin aika tsempata ne pari piinallista kirjatentti-mörköä kunnialla läpi.Tsemppiä sullekin vikoihin opintoihin!
    Eiku kommentoinkin vielä tota duuniasiaa. Se on tosiaan harmi ettei meidän duuneja löydy juurikaan Turun seudulla. Mäki olisin mieluusti jäänyt Turkuun, mutta mielenkiintoisen oman alan duunin myötä lähdin pääaupunkiseudulle ja nyt huomaan viihtyväni tosi hyvin,töissäni ja vapaa-ajalla!

    kkk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oletko säkin opiskellut Turussa sosiaalipolitiikkaa? Muakin nyt vähän pelottaa miten opintojen kanssa käy kun sain töitä toukokuun loppuun asti, pitää nyt päättää että en jätä opintoja roikkumaan, vaan teen gradun valmiiksi. Kuitenkin mitä pidemmäksi aikaa ne opinnot jää roikkumaan, sitä vaikeampi niihin sitten on palata enää..

      Poista
    2. Joo olen, tosin aloitin jo kolme vuotta (ehkä?) sinua aiemmin, ja tosiaan kandin jälkeen meinn duuniin joten ei varmastikaan olla oltu samoissa jutuissa… Nyt sitten vikat kurssit nopsasti kasaan vihdoin ja viimein!

      Hei mahtavaa, onnea työpaikasta, etenkin kun sait sen Turusta!

      kkk

      Poista
    3. Ok! Toivottavasti ei ole paljon kursseja enää, tsemppiä! Tuu sitten kertomaan kun saat opinnot tehtyä, vähän motivaatiota mullekin ;)

      Poista