sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

muutama sana ruoasta, treenistä ja dieteistä

R: Keltään blogeja seuranneelta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta viime aikainen fitnessbuumi. Uusia treeni- ja terveysblogeja on perustettu kovaa vauhtia ja muutenkin lifestyle- ja muotiblogit täyttyy treeni- ja ruokajutuilla. Joo, pakko myöntää että kyllä minäkin treenaan ja pyrin syömään terveellisesti, mutta olen pitänyt ne jutut pääosin pois täältä blogista, mitä nyt joskus sivulausessa maininnut salille lähdöstä tms. Mä en koe, että mulla olisi mitään tarvetta esitellä mun treenimääriä ja terveellisiä ruokia täällä blogissa. Tietenkin ne kuuluu mun elämään kuten muutkin blogin aiheet, mutta jostain syystä haluan jättää usein juuri ne aiheet pois blogista. Ei mun treenaus menetä merkitystään, vaikka en siitä sosiaalisessa mediassa raportoikaan. Joskus mietin, että onko niillä, jotka koko ajan hehkuttavat terveellistä elämäänsä ja liikuntamääriään jokin tarve näyttää muille, että katsokaa nyt miten terveellisesti elän? Jos instagramia, facebookia ja blogeja ei olisi keksitty, valitsisiko useampi ihminen ravintolassa pizzan sen ihanan värikkään ja kuvauksellisen salaatin sijaan? Mä oikeesti veikkaan että sellaisiakin ihmisiä löytyy.


Muistan vähän aikaa sitten lukeneeni jonkun bloggaajan ihmettelyjä, että millon kaikki alkoivat syömään ja treenaamaan kuten jotkut fitness-kisaajat? Siltähän se monien blogien perusteella vaikuttaa, kun normaalipainoiset ja -kokoiset tytöt syövät rahkaa, raejuustoa, kanaa, kasviksia, kaurapuuroa ja jokainen suupala pitää punnita. Tai siltä se todellisuus ainakin blogien perusteella vaikuttaa. Mutta mitä se todellisuus ihan oikeasti on? Mistä lähtien ihan oikeasti ruoasta ja elämästä ei enää ole saanut nauttia? Mistä lähtien pari palaa suklaata ei olekaan ollut nautinto, vaan repsahdus ja kotitekoiset lihapullat ja perunamuussi on sunnuntainen hiilihydraattitankkaus eikä normaali kotiruoka? En mä sitä väitä, että terveellisessä syömisessä olisi jotain vikaa, mutta ei siitä tarvitsisi tehdä niin suurta numeroa. Ja kun se terveellinen syöminen on niin paljon muutakin kun diettaajan ruokavalio. Mun mielestä yksi hyvä, motivoiva ja terveellinen treeniblogi on ihanan Steffin blogi.


Mä olen niin täynnä blogien ja naistenlehtien diettiohjeita ja hehkutuksia. Ööö, miten olisi vähemmän epäterveellistä ruokaa ja enemmän liikuntaa? Miten kukaan enää tietää mitä voi syödä ja mitä ei, jos joka yhteydessä kehotetaan syömään eri tavoin, toisten mielestä hedelmiäkin pitäisi välttää ja toisten mielestä leipä on pahasta. Ja kuka uskoo että ne rahka-annokset ja kanafileet on koko totuus? Mä arvostan sitä, kun "terveysbloggaaja" myöntää syöneensä herkkuja ja jopa nauttineensa niistä. Sehän on parasta motivaatiota muillekin, herkut sillon tällöin ei todellakaan lihota ketään, jos ruokavalio on pääosin kunnossa.


Mä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi oppia kuuntelemaan omaa kroppaansa ja syömään ja treenaamaan sen mukaan. Vaikka se ah niin ihanan energinen suosikkibloggaaja syökin aamupuuronsa raejuuston ja ihmeleseiden kanssa ja treenaa kuudesti viikossa, niin se ei välttämättä sovi itselle. Mä ainakin menettäisin aika äkkiä treeni-intoni, jos se ihan oikeasti ei enää olisi hauskaa ja jos se tuntuisi pakolta enkä tekisi sitä itseni takia. Ruokavalion suhteenkin sellanen turha hifistely on mun mielestä melko turhaa, ainakin aluksi. Jos alunperin ruokavalio on ollut tosi rempallaan, niin harvemmin se korjaantuu totaalikieltäytymisellä. Tietenkin sekin sopii jollekin, ainakin jonkin aikaa, mutta mä ainakin tulisin hulluksi jos alkaisin kokonaan kieltämään itseltäni asioita.

Mä en tiedä onko tässä postauksessa nyt oikeen mitään punaista lankaa, mutta kannattaa siis yrittää oppia itselle sopivat tavat syödä ja kuntoilla. Eikä kokea mitään huonoa omaa tuntoa jos joskus herkuttelee. Ja ihan oikeasti kannattaa lukea melko kriittisesti niitä "treeni"blogeja, kun niissä ei välttämättä aina koko totuus näy. Eiköhän ne kovimmatkin treenaajat joskus "repsahda" (vihaan tota sanaa), eli jos itse himoitsee herkkuja aina sillon tällöin, niin ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Ennen kaikkea kannattaa nauttia elämästä. Mä ainakin tulen ihan hulluksi jos en saa sillon tällöin lösähtää irtokarkkipussi kädessä sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria. Kyllä mulle ainakin terveellinen elämä tarkoittaa myös sitä, että tekee sellaisia asioita, joista tulee hyvä olo. Useimmiten paras fiilis tulee siitä, kun treeni kulkee hyvin ja syö terveellisesti, paljon kasviksia, hedelmiä ja proteiinia, mutta kyllä joskus herkullisesta leivoksesta tai pizzan palasta tulee paljon parempi fiilis kun mistään treenistä. Elämäntapamuutoksen taustalla tulisi olla tarve saavuttaa kokonaisvaltainen hyvä olo, eikä siihen mun mielestä kuuluu itsensä kiduttaminen ja eläminen tiukan kaavan mukaisesti.

24 kommenttia:

  1. ei mustakaan ois mihinkään dieetille, ruoka on niin hyvää! Oishan ne vatsalihakset kiva saada näkyville, mutta sehän tarkottais kaikkien herkkujen jättämistä pois, e-ei! Tälläki viikolla oon syöny puolikkaan karkkipussin, 3 jäätelöä ja kebabin. Ei haittaa! :) ja niinku sä sanoit, kun ei pode huonoa omatuntoa syömisistään, niin kaikki on ok. Liikun kuitenki sen verran hyvin... Mutta tottahan se on, että blogeissa - ihan omassakin - sitä keskittyy niihin ruusuihin, ei risuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mä olen monesti miettinyt kumpi on kivempi, näkyvät vatsalihakset vai herkkujen syönti :D Onneksi ne ei kuitenkaan ihan täysin sulje toisiaan pois.

      Poista
  2. Dieetit ovat syvältä mutta tykkään enemmänkin elämäntapojen muutoksesta. Terveellinenkin ruoka voi maistua hyvälle vaikkakin voi maistuu paremmalle kuin se margariini. Kaikkea voi syödä kunhan syö kohtuudella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä terveellinen ruoka hyvää on, en mä sitä väitä, mutta joskus on sellainen tilanne että mikään ei korvaa niitä irtokarkkeja ;) Ja toi on niin totta, aina pitäisi muistaa että kohtuus kaikessa.

      Poista
  3. ensimmäinen kerta kun luen blogianne.. ja tähän ei voi muuta kommentoida, kuin AMEN :D juurikin näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tervetuloa uudelleenkin ;)

      Poista
  4. Dieetit ja ainoastaan kuivan kanan ja rahkan mussuttaminen on peestä! Kiitos maininnasta :)

    x Steffi

    VastaaPoista
  5. Hehheh, meikä just vähän aikaa sitte mietti että pitäsköhän mun välillä julkaista kuvia blogissa jostakin terveellisimmistä ruuista eikä aina vaan herkuista :D

    Mua kyllä kyrsii kans vähän Tää buumi, ja erityisesti kaikkien ravintolisien esittely. Mistä lähtien sitä ollaan niin urheilijoita, että oikea ruoka ei riitäkään? Kyllä mää mieluummin otan ne hivenen pienemmät lihakset ja pari väli päivää treenaamisesta ennen kuin alan myrkyttään kehoani millään pussista saatavalla proteiinilla.

    mahtavaa toki on, että tää trendi kiinnittää huomion nimenomaan siihen ruokaan mitä suustaan alas laittaa, mutta eipä sillä kerran-pari viikossa vedetyllä karkkipussilla pitäis olla mitään väliä, jos muuten syö aitoa ruokaa.

    Nyt saattoi punainen lanka vähän heitellä, mutta aiheeseen kuuluvasti leuhotan, että syynä on tänään takana olevat neljä treenituntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä käytän proteiinijauhetta, ihan vaan siksi että en saa ruoasta aina lisää proteiinia, ja olen huomannut että siitä oikeasti on hyötyä. Mutta, kohtuus siinäkin. Ei mun pakko sitä aina ole saada ja se ei todellakaan korvaa oikeata, terveellistä ruokavaliota. Ja mäkin kyllä pidän siitä, että jengi syö terveellisemmin, MUTTA kohtuus silti kaikessa. Tavallinen kotiruoka <3

      Neljän treenitunnin jälkeen saa vähän kehuskella ;)

      Poista
  6. PISTE. Hemmetin hyvä postaus! Yhdyn moneen juttuun. Itsekin treenaan paljon, tykkään lukea toisten trenaamisesta ja postailen siitä itsekin välillä jne. Silti tällä hetkellä nää jutut meinaa aina välillä tulla korvista, koska niihin tosiaan törmää ihan joka paikassa..
    J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vähän meinaa tulla yliannostus ;) Ja eniten ehkä rasittaa ne ihmiset, joista muka yhdessä yössä yht'äkkiä tulee jotain himotreenaajia, hommataan kaikenmaailman ravintolisiä, kanaa ja rahkaa kaapit täyteen ja sitten se unohtuukin pian, koska muutos oli liian nopea ja "raju".

      Poista
  7. AAMEN.

    siis niin totaalinen aamen.

    kiitos tästä.

    ja hei, toi oli hyvä toi perunamuusijuttu. se on meinaa niin naurettavan totta nykyään, että perus kotiruoka jossa on vaikka makaroonia mukana on joku helvetin tankkauspäivän hiilariherkku..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ;) Niinpää, en mäkään kyllä makaronia pystyisi joka päivä syömään, mutta täysjyvämakarooni (ja pasta) kuuluu kyllä ihan viikottaiseen ruokalistaan ja mun mielestä ne on just sellasta terveellistä kotiruokaa.

      Poista
  8. Monet bloggaajat kuvaavat ruokansa ja kertovat treeneistään julkisesti myös siksi, että se toimii hyvänä motivaattorina myös itselle :) ja sen mie ainakin ymmärrän, koska (silloin tällöin)myös omassa blogissani näkyvä terveellinen elämäni kannustaaa minuu omassa projektissani, kun kerron siitä "ääneen" :)

    Mut tossa perunamuusi tms tavallinen ruoka tankkauksena.... Oon niin samoilla linjoilla sun kanssas! Kotiruoka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmaan on. Mutta rasittavaksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun vaan niistä terveellisistä ruoista raportoidaan ja jätetään kertomatta koko totuus. "Oho, muistin kuvata ruoan vaan tänään kun söin kanaa ja salaattia". Ja sitten seuraavana päivänä vedellään kaksin käsin pitsaa, mutta annetaan muiden ymmärtää että syödään terveellisesti. En mä siis tiedä tekeekö joku niin, kun itseään siinä vaan huijaa. Mä olen jotenkin niin kasvanut terveellisiin elämäntapoihin ja urheilulliseen elämään, että en näe tarvetta raportoida niistä. Vaikka kyllä mä TREENIblogeja mielelläni luen, ärsyttää vaan kun niitä rahka- kana- ja raejuustokuvia on joka blogissa yht'äkkiä.

      Mutta, kuten sanoin niin jokainen tietää itse mikä itselle sopii parhaiten :) Ja kiva että monet syö terveellisesti.

      Poista
    2. Niin, no onhan niitä blogit pulloillaan tosiaan nykyään. Mut ite en oo tanssin lisäksi koskaan ollu kovin urheilullinen ja kirjottanu siitä blogissakin, nii mulle blogi on siinä mielessä myös motivaation lähde. Tosin aika harvoin mutta ees on treenijuttui mut joskus :)

      Poista
  9. Tähän vois laittaa vaan sydämiä!!!!!!!!!
    Tykkään teijän blogista ja kirjotuksista ja ajatuksista vaan enemmän päiväpäivältä. Kaikki mitä tekstissä kirjotit on täysin sitä, mitä oon itekki miettiny lähiaikoina paljon. Ite oon harrastanu kuntosalia jo useemman vuoden(jo ennen kun se oli tällainen "muotivillitys"). Mielestäni se on kuitenkin verrattavissa ihan mihin muuhun liikuntaharrastukseen, mutta liian usein tänäpäivänä odotetaan että sali on lisuke muiden harrastusten ohella..
    Eipä siinä, hyvä harrastusmuotohan se on, mutta kyllä niitä lihaksia saa ihan tavallisella lihapulla-perunamuusi ruoalla.
    Ei tarvii mitään ylimääräsiä proteiini annoksia, vailla niitä kaikkialla mainostetaanki :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kommentti <3 Kuntosalitreeni on ihan parasta! Itse tykkään sen lisäksi käydä joskus lenkillä, mutta salilla on parasta. Mun mielestä nykyään monet ajattelee, että on ihan OUT käydä vaan salilla, pitäisi treenata crossfittiä jne..

      Poista
  10. Noh. Pitääkö nyt ihan eka jo pahoitella etukäteen tätä wall of textiä. :D

    Miehethän on samanlaista treenaamista harrastaneet jo iät ja ajat. Munkin poikkiksella oli ties miten iso säkki jotain ihme proteiinijauhoa tuolla kaapissa kun tavattiin, eikä siis todellakaan ollut mikään fitnessurheilija tai sellaiseksi tekeytyvä, eikä se ollut munkaan vaikutelma. x) Nää kundit vaan ei tuo sitä just blogeihin, vaan pitää treenipäiväkirjat itsellään tai sitten tekee siitä sosiaalista urheilulajeihin keskittyneillä foorumeilla. "Numeron tekemistä" omista treeneistä ja syömisistä on siis miehilläkin, vaikka (sosiaalinen) media onkin eri, ja ehkä vähemmän huomiota yleisön puolesta saava. Onhan koko treenaamisen historiakin ollut perinteisesti tosi miespainotteinen kilpailuja myöten jo ihan siksikin, että joskus on vielä kivikautisesti kuviteltu, että naisten raskas treenaaminen vahingoittaa lisääntymiskykyä ja feminiinisyyttä ja mitä vielä. :D

    Esim. noi hiilaritankkauspuheethan elää treenaavien miesten puheissa tosi ahkeraan. Hyvä jos muusta puhuvatkaan kuin tankkauksesta sillon kun keskenään ruuasta puhuvat. x)

    Missähän naistenlehdessä just kommentoitiin, että se et tekee liikunnasta ja ruuasta julkisesti ison numeron onkin niille myös sitä, et sit kun on julkisesti antanut itsestään tietynlaisen kuvan tulee "paine" itselle toteuttaa puheensa. Sitä vartenhan laihdutus- ja kuntoilujuttuihin tulee niin herkästi sosiaalisuutta mukaan: Itseään helppo pettää, mutta kun on joku, jonka kanssa jakaa asiaa, alkaakin tuntua siltä, että pitää ottaa tää homma ihan kunnolla tosissaan.

    Eniveis, mä oon vaan ilonen siitä, että terveellisyydestä ja liikkumisesta on tullut trendikästä. Mä nimittäin uskon, että siinä missä kiilakorkotennarit voi mennä pois muodista ja unohtua sen sileän tien puolessa vuodessa, liikunnan ja terveellisen syömisen vaikutukset tuntuvat ja näkyvät tavalla, ettei niitä voi vain unohtaa ja sivuuttaa. Uskon vakaasti, että kerran sen makuun päästyään, miten hän hyötyy hyvässä olossa ja jaksamisessaan liikunnasta ja fiksusta syömisestä, se voikin jäädä päälle, tai ainakin pysyväksi muistijäljeksi siitä, että tää oli hyvä juttu. Lisäksi mä uskon, et se itsevarmuus, mitä alotteleva treenaaja saa varsinkin alussa tulevasta nopeasta kehityksestä on ihan mielettömän arvokas itsetunnonpönkitys nuorille aikuisille. Tällä hetkellä jopa tutkitaan masennuksenhoidossa liikunnan lisäämistä terapian rinnalle tavoitteelliseksi hoitomuodoksi: tunnettu juttu, että liikunta lisää kaikkinaista hyvinvointia ihmisessä, ja se tosiaan hivelee itsetuntoa. :)

    Se on kyllä ihan saakelin ärsyttävää, miten kaikista yksittäisistä liikuntamuodoista ja ruokavalioista tulee toinen toisensa jälkeen The Ultimate Totuus ja Tie Parempaan Elämään. Kaikelle löytyy fanaattiset kannattajansa ja tutkimusten valikoiva lukutapa, puhuttiin sitten luomuhippeydestä, paleodieetistä, karppauksesta, kahvakuulasta, joogasta ja mistä vielä. :D

    Niistä kaikista mä totean mielihyvin et pitäkööt jokanen ikioman tunkkinsa (ja menkööt rauhassa ilmiöillä rahastavien markkinakamelien matkaan). Mä nappaan päältä kirsikat: liikkuminen ja terveellinen syöminen on kivaa, ja niistä puhuminen on kivaa. ^^ Mulle siitä on ollut tukea omien elämäntapojen muuttamisessa ja vanhojen opittujen tapojen poisoppimisessa. (Itte en oo muuten koskaan ollut suuri muusin ja leivän ystävä, joten vieroksun sinänsä tyyppejä, joiden mielestä elämä ilman niitä on pelkkää ITKUA JA TUSKAA, mutta niin, yksilöitä olemme :D)

    Terveisin tahtoo-saada-10-äijäpunnerrusta-vuoden-loppuun-mennessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG mikä romaani. Kiitos Maria :D

      En mä kyllä tiiä treenaako kaikki miehet tolleen ja puhuuko ne tuollaisia. Ihmisestä sekin on kiinni. Mä tunnen tosi paljon urheilevia (ja salilla käyviä) miehiä, enkä tunnista yhtään tosta sun kuvauksesta. Hassua.

      Ja toi on kyllä totta, että kun se on julkista, se on PAKKO toteuttaa. Esim. jos ilmoittautuisin puolimaratonille, olisi mulla paljon isommat paineet treenata ja pärjätä, jos kertoisin siitä kaikille. Mutta, varmaan siksi kun olen koko ikäni harrastanut liikuntaa, niin en myöskään "osaisi" huijata itseäni. Mä en tarvitse sitä joukkopainetta niin paljon, monet muut tarvitsee. Siksi ehkä osittain joskus mun on vaikea ymmärtää miksi ne rahkat, treenit jne pitää kirjata blogiin ylös, varsinkin jos se blogi ei ole treeniblogi.

      Onhan se tosiaan mielettömän hyvä, että jengi treenaa ja syö terveellisesti. Mä vaan toivoisin, että monille siitä ihan oikeasti tulisi elämäntapa ja koko loppuelämän kestävä juttu, eikä se olisi vaan hetken innostus siksi, että muutkin treenaa. Kun kuitenkin osa tammikuussa treenailun uudenvuodenlupauksena aloittanut kuitenkin (harmi kyllä) lopettaa jo maaliskuussa. Viimeistään. Ja sillon kun muutos lähtee ihan vaan itsestä, ei ulkopuolisesta paineesta, se motivaatio varmaan kestääkin kauemmin. Parastahan olisi, jos kaikki löytäisivät sen oman juttunsa.. Ei kaikkien tosiaan tarvitse kahvakuulailla ja crossfittailla, vaikka se trendikästä onkin ;)

      Tsemppiä punnerrusten kanssa! Mä aloin treenaamaan kännykkäsovelluksen avulla myös punnerruksia, tavoite on 50 ;) Nyt en kyllä ole pitkään aikaan muistanut niitä tehdä. Korisaikoina joutui aina vähän punnertamaan.. ja hei, naisten punnerrukset on.. ööö.. naisille? :D Äijäpunnerrukset kunniaan!

      Poista
  11. Mä oon niin samaa mieltä tästä asiasta sun kanssa. :D Oon ihmetelly hetken, että miksi kaikkien pitää syödä ja treenata niinku fitnesskisaajat. Ja miksi ihmiset jotka ei oo koskaan käyny salilla alkaa yhtäkkiä harrastamaan Crossfittiä. Eihän siinä mitään jos oikeesti siitä tykkää, mutta jos alottaa sen vaan sen vuoksi, että se on trendikästä niin voimme vaan odottaa millon ne sen lopettaa sitten kun se ei enää ole "in" eikä siitä sitte tuu pysyvää elämäntapamuutosta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :D Kaikki voisivat yrittää etsiä sen oman juttunsa ja oikeasti nauttia siitä! Voihan joku oikeasti nauttia siitä fitness-elämäntyylistä ja ymmärrän jos oikeasti HARRASTAA sitä ja se on elämäntapa, mutta kun ei se voi olla sitä kaikille. Tavallinen terveellinen kotiruoka kunniaan ;)

      Poista