lauantai 10. marraskuuta 2012

himourheilija, sohvaperuna, himourheilija?

R: Lupasin jo joskus kauan sitten kertoa vähän mun treenailuista, kun sitä joku kysyi. Ajattelin nyt kirjoitella vähän mun urheiluhistoriasta ja mietteitä muutenkin. Aloin siis heinäkuussa käymään säännöllisesti salilla pitkästä aikaa. Mä olen koko ikäni ihan pienestä asti urheillut. Iskä vei meitä yleisurheilu-, maastojuoksu- ja hiihtokilpailuihin ennen kun oltiin edes ala-asteella. Olen kyllä niin iloinen että jo pienestä asti urheilu on ollut niin iso osa mun elämää. Ikinä mihinkään ei ole pakotettu ja lajivalinnankin sai ihan itse tehdä. Iskä on aina ollut kova lentopallomies, mutta me kaikki lapset alettiin silti pelata koripalloa.

Kolmannella luokalla aloitin siis koriksen ja sen myötä kaikki muut harrastukset taisi pikkuhiljaa jäädä. Hiihto- ja yleisurheilukisoissa tuli silti käytyä, sillon lapsena se oli niin hauskaa! Lisäksi koulussa olin aina vapaaehtoisena edustamassa luokkaa milloin missäkin lajissa. Muistan kun joskus ala-asteella juoksin 60m nopeammin kun jotkut pojat, se oli hienoa sillon..


Korista pelasin ihan viime vuosiin asti (monta vuotta ihan tosissaankin) ja nyt se on harmi kyllä jäänyt. Tai kyllä edelleen tulee kavereiden kanssa pelailtua mm. katukorista kesäisin ja pääsiäisen Easter-tournament Lahdessa on jo pitkään ollut meidän perinne, mutta silti harmittaa etten enää pelaa missään joukkueessa. Enää en kyllä jaksaisi, tai edes ehtisi, treenata sitä 5-7 kertaa viikossa (+pelit), mutta sellanen rento pelailu ja treenit sillon tällöin kelpaisi. Turkuun muuttamisen jälkeen pelasin yhden kauden täällä ja yhden Salossa, mutta jotenkin tuntuu että sellasta "omaa" joukkuetta ei ole löytynyt. Mulle koripallossa tärkeä osa on ne ihmiset siinä joukkueessa. Tämän ikäisenä tuntuu niin vaikelta mennä pelaamaan "valmiiseen" joukkueeseen, jossa kaikki tuntevat toisensa tai jossa suurin osa on jotain vasta junnuista aikuisten sarjaan siirtyneitä. Lisäksi opiskelut, satunnaiset työt ja muut menot vie niin paljon aikaa, että en tiedä pystyisinko edes sitoutumaan siihen että olen aina treeneissä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan..

Viime vuosi meni liikuntojen osalta oikeastaan aika lusmuillessa, mitä nyt välillä treenasin käsipainoilla kotona tai kävin lenkillä. Kiireitä oli kyllä kamalasti kandin ja muiden opintojen kanssa, mutta ei ikinä saisi olla niin kova kiire ettei ehtisi treenata säännöllisesti. Mun neljäs yliopistovuosi on ollut tähän mennessä tosi vapaa, eli treenamiselle on löytynyt aikaa ihan uudella tavalla. Ja välillä kun on ollut kiireitä, niin olen kuitenkin järjestänyt sitä aikaa treenaamiselle.


Oli ehkä paras päätös pitkään aikaan ostaa se salikortti ja alkaa treenata. Suuri kiitos kuuluu poikaystävälle, jonka kanssa alettiin yhdessä käydä salilla. Oli helppo mennä sinne kun toinen tunsi paikat ja osasi neuvoa vähän kaikessa. Mä luulin pitkään että Motivukset ja muut "kalliit kuntosalit" on hienostelijoiden paikkoja jossa luetaan lehtiä steppereillä, mutta kuinka väärässä olinkaan! Nyt olen käynyt siellä monta kuukautta säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa ja paikka tuntuu jo niin kodilta. Sinne on aina mukava mennä ja ehkä parasta on se hyvä fiilis kun lähtee sieltä kovan treenin jälkeen!

En tajua miten pystyin muutaman vuoden ajan olemaan urheilematta säännöllisesti (säännöllistä hyötyliikuntaa lukuunottamatta).. Ehkä sain yliannostuksen sillon koripalloaikoina.. Tai sitten en uskonut että voisin löytää enää korisvuosien jälkeen sitä samanlaista liikunnan iloa ja sitä omaa juttua. Ja pakko myöntää että olen ollut vähän pihikin, en ole halunnut maksaa kamalia summia kuntosalijäsenyydestä. Yo-jumpat ei koskaan oikeen ollut mun juttu, vaikka sielläkin on joskus tullut käytyä. Useimmiten tunneilla on kuitenkin liikaa jengiä ja yliopiston sali on säälittävän pieni. Onneksi Motivus on melko halpa, ainakin jos bongaa tarjouksia (mm. Cityshopparissa on) ja kyllähän omasta hyvinvoinnista kannattaa maksaakin. Mun kortista loppuu treeniaika tammikuun alussa ja olen jo nyt alkanut säästää ihan sitä varten, että saan taas uuden treenikauden ostettua. Mä otan vaikka opintolainaa että saan treenit maksettua, kyllä se on sen arvoista.



Pyrin nykyään siihen, että käyn salilla vähintään kolmesti viikossa ja juoksu/hölkkälenkillä kerran tai pari viikossa. Tällä viikolla salikäyntejä on kertynyt neljä, lenkkejä nolla. Lisäksi kävelen tosi paljon paikasta toiseen, mm. yliopistolle (matkaa on pari kilsaa/suunta) ja kauppaan. Vaikka äitin autoa on kiva lainata aina sillon tällöin, niin en kyllä haluaisi omaa autoa niin kauan kun kävelymatka on kuitenkin ihan siedettäviä ja bussit kulkee säännöllisesti. Nykyään tuntuu että ihmiset on niin kamalan laiskoja, autolla pitää mennä joka paikkaan.. En mäkään aina valitse portaita hissin sijaan, mutta kannatan silti hyötyliikuntaa!

Kylläpäs tätä juttua nyt tuli.. Jaksoikohan kukaan lukea loppuun asti? Alunperin mun oli siis tarkoitus kertoa mitä mä siellä salilla teen, mutta sovitaan nyt vaikka että tämä oli pohjustus siihen aiheeseen ja kirjoitan siitä joskus myöhemmin.. Oisko jotain kysyttävää aiheeseen liittyen tai jotain urheiluun liittyviä postaustoiveita? Mitään liikuntapäiväkirjoja en edelleenkään ala tänne laittamaan, viimeksi ainakin kun siitä kysyin niin olitte aika samaa mieltä että ne on turhia.

5 kommenttia:

  1. Great post.^^
    Maybe follow each other on BLOGLOVIN and GFC???
    My Blog

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä postaus, kiva kuulla että jollai toisella on samoja "ongelmia" ja ajatuksia urheilun suhteen ! Ite oon kans koko ikäni urheillu, mutta ranneleikkauksen jälkeen kaikki liikunta on jääny tosi vähälle.. sen huomaa jo ihan siitä millä tuulella oon! Fiilis oli paljon parempi kun sai liikkua. Ite en oo löytäny kivaa kuntosalia, ja oonki tosi laiska mennä yksin minnekkään. Pitäs varmaan vaan raivata liikunnalle vähän tilaa ja yrittää taas liikkua niin ku ennen! :D

    VastaaPoista
  3. Munkin pitäis itse asiassa ottaa niskasta kiinni ja urheilla enemmän! Tuosta auto-jutusta, itse haluaisin kovasti ostaa joku päivä auton! :D Jotta ehtisin touhuilla enemmän ja aikaa voittaisi paljon enemmän kuin mennä sellaiselle bussille, joka kiertää kauemmin ja sit pitää todennäköisesti vaihtaa bussia, ja joutuu myös odottamaan ja lähteä paljon aikaisemmin bussille yms.. Mä todella vihaan bussia, vaikka joka päivä käytänkin sitä :D Mut jos asuukin keskustassa, nii ei sit ole niin kamalaa mennä bussil kun ei tarvi vaihtaa bussia :)

    VastaaPoista
  4. heh mä oon niin samoilla linjoilla noiden urheilupäikkyjen kanssa. musta tuntuisi tosi oudolta omassa blogissa niitä julkaista..joskus oon myös miettinyt, koska liikun paljon ja joo niistä voisi olla inspiraatiota muille, mutta onko niistä kuitenkaan lopulta? koska ei mua ainakaan rehellisesti kiinnosta kauheesti missä jumpassa ja monta kaloria ne on minäkin päivänä kuluttanut :D eniten naurattaa: "...ja sitten noiden liikuntojen lisäksi kävelin yhtenä päivänä koko päivän keskustassa ja pyöräilin neljästi koulumatkani" toi menee jo liiallisuuksiin :D joo voisin kirjoittaa aiheesta vaikka loputtomiin, mutta pointti on se, että liikuntapäiväkirjat on jotenkin niin turhia :p

    mutta siis tässä sun postauksessa on kauheesti samaa mitä itelläkin on ollut. harrastin myös aktiivisesti monta vuotta jalkapalloa ja kun se alkoi mennä liian vakavaksi lopetin. sen jälkeen tuli joku outo liikunnaton kausi myös! varovasti pari vuotta sitten aloin taas liikkumaan, ensin lenkkeilyn muodossa ja nyt oon ihan koukussa yojumppiin. salille mua ei vieläkään saa :D nykyään myös mietin, että miten ihmeessä olen joskus ollut niin pitkän ajan liikkumatta. tuntuu, että tietty annos urheilua pitää sen pään kasassa.

    kiitos tästä postauksesta, just tämmösen yleispiirteisemmät postaukset liikunnasta, liikuntahistoriasta ja liikuntatottumiksista nimittäin kyllä kiinnostaa :) ne yksityiskohtaiset sykepostaukset taas ei... ja tähänkin täytyy mainita, että jos kyse on nimenomaan treeniblogista niin niissä kyllä kiva seurailla kehitystä jne. :)

    VastaaPoista