torstai 18. lokakuuta 2012

Ajatuksia

J: Olen ollut Englannissa nyt seitsemän viikkoa, joka on pisin aika koskaan minkä olen Suomesta ollut pois. Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika kirjoitella vähän yleisesti fiiliksistä sun muusta.. En yleensä tykkää kirjoitella blogiin kovin henkilökohtaisia asioita vaan pysyn ennemmin pinnallisissa jutuissa ja kuulumisissa, mutta tällä kertaa voisin avata vähän ajatuksiani. Siellä ruutujen toisella puolella on kuitenkin paljon niitäkin, joita kiinnostaa juuri mun elämä au pair -vuoden aikana.

No mitäs mulle sitten kuuluu? Hyvää! Enimmäkseen ainakin. Olen kotiutunut St Albansiin melko hyvin, kuten olen tainut jo muutamaan otteeseen mainita. Tämä on kiva kaupunki ja Lontooseen on sopivan lyhyt matka. Mun "kotitalo" on sopivalla paikalla ja mun huonekin on ihan kiva. Sisustaa saisin, mutta ei mua oikeastaan kiinnosta tänne mitään ostella. Valokuvia kaipaisin, mutta en ole niitäkään saanut aikaiseksi teettää. Kerrataan vielä, että mun "perheeseen" kuuluu siis 4- ja 6v. pojat ja vanhemmat ja omasta mielestä ainakin olen tullut kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen. Mitä nyt välillä kuulen lapsilta olevani tyhmä tai tuhma, mutta se on ihan normaalia. Kyllähän mä olenkin aika tuhma jos pyydän sammuttamaan tv:n ja laittamaan kengät jalkaan.. Tai tyhmä jos en anna tyhjentää koko ketsuppipulloa lautaselle.. 


Välillä on niitä hetkiä kun mietin pitkään, että mitä ihmettä mä täällä oikeen teen. Miksen ole kotona Suomessa opiskelemassa ja aloittelemassa gradua, valmistu ja mene töihin niin kuin kaikki muut mun ikäiset? Miksi ihmeessä haluan vielä lisää välivuosia ja lykätä töihin menoa? Toisina päivinä oon taas niin iloinen, etten tee sitä gradua tai etsi töitä. Kyllä sekin aika vielä tulee!

Yleensä niinä päivinä kun mietin, että mitä mä täällä teen, iskee pahin koti-ikävä. Välillä kaipaan ihan hassuja asioita, kuten esimerkiksi tenttiin lukua tai sitä ihanaa jännitystä kun saa tenttipaperin käsiinsä! Ikävöin myös Raumaa, niin hullulta kun se kuulostaakin. Mun tuttua lenkkiä, tuttua cittaria jossa tein kolmen vuoden aikana ruokaostokset ja rauhallisia koti-iltoja, jolloin vaan polttelin kynttilöitä ja kuuntelin Jukka Poikaa, vaikka olisi ollut miljoona koulujuttua tekemättä. Lisäksi kaipaan Saloon, tai lähinnä kesäistä Saloa! Parin tunnin katukorispelejä ilta-auringossa, pitkiä kävelylenkkejä ympäri Halikkoa ja toriaamiaisia kavereiden tai äitin kanssa. Näitä kyllä ikävöisin vaikka olisin ihan Suomessa.. :D 


Kaikista kovin ikävä on kuitenkin kaikkia ihmisiä siellä Suomessa, luonnollisesti! Olen täällä tutustunut moniin uusiin ihmisiin, mutta se ei tietenkään ole sama asia! Tutustun nopeasti, mutta menee aikaa ennen kun osaan oikeesti olla rennosti uusien ihmisten seurassa ja puhua omista asioista. Huomasin vasta viime kesänä tutustuneeni paremmin muutamaan vanhaan kaveriin, joiden kanssa oltiin tunnettu jo monta vuotta, eli jos suoraan sanotaan niin en edes jaksa uskoa, että saisin tämän vuoden aikana ketään todellisia ystäviä täältä. Ja jos vielä suorempia ollaan, niin en mä oikeasti edes tiedä kaipaanko sellaisia! Mulle riittää, että ympärillä on kavereita, joiden kanssa hengailla, reissailla ja käydä välillä kahvilla tai muuta vastaavaa.. Tiedän esimerkiksi tyttöjä, jotka on tullut englantiin ihan vaan löytääkseen itselleen brittimiehen.. Ei ymmärrä! 

Syy tosin siihen miksen ymmärrä sellaista tavoitetta, voi olla se, että noin kuukausi ennen lähtöä tutustuin mukavaan jätkään Suomessa ja mulla ei ole tarvetta löytää täältä ketään. Olen aina ollut kaukosuhteita vastaan ja ehdottomasti sitä mieltä, että ne eivät voi toimia. Vielä loppukeväästä neuvoin ystävääni unohtamaan miehet hänen lähtiessään kesäksi auppariksi ja mitäs mä itse teen syksyn tullen? Ihastun ekaa kertaa pariin vuoteen kunnolla! Nää on niitä asioita joille ei voi mitään. Näin vajan parin kuukauden jälkeen voin kertoa mielipiteeni kaukosuhteista muuttuneen.. Kaikki on mahdollista jos niin oikeasti haluaa!


Lista asioista joita ikävöin näyttää pelottavan pitkältä. Tiedän kuitenkin jo nyt, että Suomeen palatessani ikävöin tuhansia asioita täältä Englannista. Esimerkiksi niitä hetkiä kun pojat on kiltisti ja pelataan futista pihalla tai nauretaan tyhmille jutuille koulumatkalla, kävelylenkkejä raikkaina syysaamuina lähipuistossa ja tietenkin kahviloiden kakku- ja kahvivalikoimia ;) Pitäisi nyt arvostaa kaikkia ihania arkisia asioita, joita täällä on ja Suomessa ei. Suomessa mulla on aikaa koko loppuelämä! No okei loppuelämä ja ne viisi päivää, jotka vietän siellä parin viikon päästä, kun mulla on lomaa ;)

Ikävä on myös asukuvailua Riikan kanssa.. Voisikohan vaikka neljävuotiaasta kouluttaa asukuvaajan..? Hmm.. No en mä taida yrittää, mun arkipäivien asut on niin nähty. Tänään pojat nauroi mulle aamulla, kun lähdin muka yöhousuissa viemään heitä kouluun.. Koitin siinä kovin selitellä, etteivät ne ole yöhousut vaan kotihousut. Sinä hetkenä tajusin, että voisin ehkä taas vähän koittaa panostaa pukeutumiseen! Ehkä taas viikonloppuna.

3 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, Jenna sä oot niin symppis ihminen!:D Oon seurannu teidän blogia varmaan jo jotain 3 vuotta ja aina sun jutut saa hymyn huulille. Ihanaa kun kirjoitit tämmöisen vähän henkilökohtaisemman tekstin! Tsemppiä sulle sinne ja miten se sanonta kuuluukaan? Jos kaksi ihmistä on tarkoitettu yhteen, ne löytää keinon sille.:)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus :)

    kauanko meinaat olla siellä englannissa ja onko sun perhees täysin britti vai onko toinen vanhemmista suomalainen?

    VastaaPoista
  3. tosi kiva postaus. on kiva kuulla kunnolla sun fiiliksistä siellä, myös niistä ikävän tunteista ja kaipuusta kotiin ja kaikesta tosta muusta, joka luonnollisesti kuuluu kun on pitkän ajan kaukana kotoolta. mun mielestä on tosi hienoa että lähit sinne etkä hätiköi koulu/työjuttujen kanssa, ne kyllä ehtii, koko loppuelämä tehdään töitä ;) kaikkea hyvää sinne<3

    VastaaPoista