perjantai 9. joulukuuta 2016

Mitä kaikkea mahtuu viiteen päivään?

J: Huh, mikä viikko! Ihan uskomattoman kiireinen, mutta hauska viikko takana.. Olen esimerkiksi:

..Palauttanut toiseksi viimeisen ravitsemustieteen kunnon esseen pienen panikoinnin jälkeen. Pian on perusopinnot kasassa, mitäs sitten?

..Käynyt salilla tekemässä niin hyvä treenin, että vielä neljän päivän jälkeen tuntuu lihaksissa.. Oho!

..Viimeistellyt uutta mökkiä, tai no mun ja Riikan tapauksessa yritetty epätoivoisesti kiinnittää oven kahvoja

..Pelannut Forssassa yhden pelin (voitettiin!) ja iloinnut siitä, että mun ihanat oppilaat tuli kannustamaan!


..Kokenut onnistumisen tunteita töissä

..Harjoitellut animaation tekoa.. Ehkä seuraavaksi mäkin hyppään videoiden aikakaudelle?

..Osallistunut ahkerasti netissä joulukalenteriarvontoihin

..Laskuttanut ihkaensimmäistä kertaa asiakasta Ukko.fin kautta, on muuten hyvä palvelu mun tarpeisiin.

..Herkutellut Sushi Pandan pikkujouluissa. Oli muuten ihan törkeän hyvää!

..Muuten olen yrittänyt syödä terveellisesti, koska viikonloppuna herkutellaan taas


On meinaan vuorossa meidän iskän syntymäpäivät ja ollaan koko perhe menossa ensimmäistä kertaa uudelle mökille yöksi. Jee! Muistakaa seurailla snapchatista (@jenna.nieminen) tai instasta @jenniemin ja @riikka_ni meidän fiiliksiä. Hauskaa viikonloppua kaikille!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Miksen keksi itsestäni mitään hyvää?

J: Teetin tänään töissä lapsille tehtävän, jossa heidän piti keksiä itsestään positiivisia asioita. Helpotin tehtävää näyttämällä varmaan kolmenkymmenen positiivisen adjektiivin listan, josta sai halutessaan valita itseensä sopivia. Aluksi kävimme yhdessä läpi jokaisesta ainakin yhden positiivisen jutun, jotta olisi helpompi päästä alkuun.

Mä tietty aloitin ja keksin jotain todella ympäripyöreää. Kerroin olevani hyvä leipomaan ja samalla mietin mielessäni, että todella moni on kyllä parempi. Ajattelin sen kuitenkin olevan sellainen asia, jonka lapset haluavat kuulla. Päästiin kierros läpi ja kaikki alkoivat hommiin, osa hitaammin ja osa tehokkaammin. Mä jäin mielessäni kuitenkin pohtimaan tehtävää, ja koko päivän mietittyäni en edelleenkään keksi itsestäni viittä positiivista asiaa.


Aloin käydä läpi kaikkia peruspositiivisia adjektiiveja, joilla ihmiset yleensä kuvailevat itseään vaikka työhakemuksessa ja mietin, että mikä niistä ihan oikeasti kuvaa mua. Iloinen ja positiivinen? Sosiaalinen? Puhelias? Hauska? Huumorintajuinen? Luova? En koe, että mikään niistä on ihan täysin mua. En ole koskaan se äänekkäin, en aloita mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia keskusteluja, kerro vitsejä tai saa mitään loistavia ideoita. Puhun. jos on asiaa, tai jos joku puhuu mulle. Nauran, jos on oikeasti hauskaa. Ehkä olen urheilullinen? No tavallaan, mutta en koe olevani siinäkään mitenkään erityisen hyvä, mä vaan tykkään siitä.

En olisi voinut uskoa, että tämä on näin vaikeaa! Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat ihan supersosiaalisia, aina iloisia ja positiivisia, kantavat naapurin mummon kauppakassit kotiin, näkevät kavereitaan päivittäin ja soittelevat isotädeilleen säännöllisesti. Mä olen ehkä koko elämäni ollut sellainen keskiverto ihminen. Sain kokeista ok numeroita, olin ihan ok koriksen pelaaja, sulaudun massaan mihin ikinä menenkään ja kukaan ei koskan muista mun nimeä. En ole paras missään, mutta en huonoinkaan. Blogikin on vaan yksi suuren massan joukossa.


Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä ihan tyytyväinen keskivertoitseeni. Tavallaan. Asiat voisivat olla huonomminkin. Uskon vahvasti, että kaikissa on oikeasti jotain hyvää ja kaikki ovat hyviä jossain. Jankkaan päivittäin sitä lapsille. Miksi silti on niin vaikea keksiä itsestä mitään hyvää sanottavaa? 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

#veryberrypicnic ja jouluinen (vegaani)porkkanakakku

J: Eilen oli ihan mahtava päivä! Vai voiko päivä mennä pieleen, jos tutustuu uusiin mahtaviin ihmisiin, saa syödä superhyvää ruokaa niin paljon kuin jaksaa, fiilistellä joulua, vähän shoppailla ja vielä nukahtaa hotellin pehmeään sänkyyn?



Ei voi, uskokaa mua. Veyberrypicnic oli superhyvin onnistunut! Lotta (@veryberrylottie) oli yhtä symppis kuin snapchatin kautta voi olettaa ja koko tapahtuma oli kivasti järkätty. Paikkana toiminut Eatos oli siisti ja mikä parasta, mun porkkanakakku voitti parhaan leipomuksen palkinnon! Siis mitä, mun?? Ideana oli, että jokainen toi mukanaan jotain syötävää ja yhdessä saatiin sitten nauttia kaikista herkuista. Mä pohdin pääni puhki mitä tekisin ja onneksi päädyin lopulta tähän, se oli menestys! Palkintoa tärkeämpää mulle oli se, että monet mun suosikkibloggaajat kehuivat sitä. Mutta tosiaan, olihan se hyvää. Lupasin jakaa vielä reseptin, joten täältä tulee..

Kopioin itse reseptin alunperin täältä ja muokkasin sitä vähän jouluisemmaksi..

Kakku:
4dl porkkanaraastetta
3,5dl fariinisokeria
2dl öljyä
1,5dl vettä
0,5dl perunajauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1,5tl soodaa
1 tl kanelia
2 tl neilikkaa
1/2tl jauhettua inkivääriä

Kuorrutus:
75g margariinia (maidoton)
225g maustamatonta soijatuorejuustoa (tofutti)
2,5dl tomusokeria
Manteli- tai hasselpähkinärouhe

Raasta porkkanat hienoksi ja sekoita kuivien aineiden kanssa. Sekoita sokeri, öljy ja vesi ja lisää kuivat aineet sinne sekaan. Voitele vuoka, kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä. Sulata voi, lisää tuorejuusto ja tomusokeri. Levitä kakun päälle ja koristele halutessasi. Nauti.


Mulla olisi edelleen pari palaa porkkanakakkua jääkaapissa ja harkitsen vakavasti, että söisin sitä vielä iltapalaksi.. Jos otan vaan pienen palan?