sunnuntai 17. syyskuuta 2017

heipat kesälle

R: Kesä tuli ja kesä meni. Nopeasti se meni, muutoksiin totutellessa. Mitä tästä kesästä sitten jäi mieleen? Ainakin nämä ihanat hetket...

..kun Lontoossa etsittiin Jennan kanssa Chinatownissa nälkäisinä (ja kärttyisinä) ruokapaikkaa, mutta sitten kuultiin kun ihan huikea katumuusikko soitti tätä ihanaa biisiä. Pysähdyttiin kuuntelemaan ja lopulta käytiin lähimmässä kaupassa rikkomassa rahaa, että saatiin annettua pari kolikkoa. Se tyyppi oli ihan mieletön!


..kun ensimmäistä kertaa katselin auringonlaskua omalla takapihalla ja tiesin, että olen kotona.

..kun oltiin pohjois-Norjassa Narvikissa autokorjaamolla jännittämässä päästäänkö jatkamaan matkaa kohti Lofootteja ja vihdoin kuultiin, ettei vika haittaa ajamista! Eikä meitä lopulta edes veloitettu visiitistä. Tämä on myöhemmin naurattanut, "ei meidän tarvinnut maksaa"..


..kun juhannuksena korkattiin hyvällä porukalla vielä yksi pullo skumppaa, vaikka aurinko oli jo aikoja sitten noussut.

..kun lähdettiin Jennan kanssa mökillä suppailemaan mielettömän upean auringonlaskun aikaan tyynelle merelle. Pitkälle ei tarvinnut suppailla, kun saatiin jo kutsu rantaan saunomaan, komeita poikia ja oluttakin kuulemma olisi ollut. Tämä kutsu tosin skipattiin ;)


..kun kesäkuun alussa kuulin, että sain töitä Salosta. Silloin tiesin, että joskus kannattaa ottaa riskejä ja tehdä isoja(kin) päätöksiä vaikka ne eivät aina olisi niin järkeviä..

..kun St Albansin hikisellä ja tuskaisella puolimaratonilla ylitettiin vihdoin maaliviiva ja saatiin mitalit kaulaan. 


..kun paluumatkalla Lofooteilta katselin auton ikkunasta taakse jääviä upeita maisemia auringon laskiessa ja mietin, miten onnekas olen, kun mulla on ympärillä niin ihania ihmisiä, joiden kanssa kokea tuollaisia asioita.

..kun Jennan ja äitin kanssa kuljettiin Visbyn kauniilla pienillä kaduilla ja aurinko paistoi ihanasti. 


Millaisia hetkiä teille on jäänyt mieleen viime kesästä?

perjantai 15. syyskuuta 2017

viisi asiaa, jotka teen joka päivä

J: Nyt kun arki on taas täällä ja kesä vain lämmin muisto, rutiinit ovat palanneet elämääni. Ei enää jäätelöä lounaaksi, kahden tunnin päiväunia tai viiniä arki-iltoisin! Nyt pitää vielä kuukausi sinnitellä seuraavaan lomaan. Mulle on tässä alkusyksyn aikana - tai oikeastaan jo kolmen työvuoden aikana - muodostunut tietyt rutiinit, joita toistan päivästä toiseen.  Niiden avulla jaksaa paljon paremmin ja välillä tuntuu kuin arki rullaisi ihan itsestään.

Ajattelin nyt jakaa muutaman mun rutiinin, joka toistuu arjessani päivästä toiseen.


Herää aina samaan aikaan.  Mulla alkaa aina tunnit kasilta tai ysiltä. Herään silti oikeastaan joka aamu viimeistään 5.45, koska olen huomannut sen parhaaksi ajaksi mulle. Ehdin silloin aamulla käydä hyvin suihkussa, syödä aamupalaa, juoda kahvia ja lukea lehden. Työmatkaan menee aikaa vaja tunti ja silloin mulla onkin tapana käydä päivä vielä läpi ajatuksissani ja työpaikalle päästyä olen jo ihan hereillä ja valmiina uuteen päivään. Ysin aamuisin on sitten aikaa vielä tarvittaessa suunnitella lisää ja kasin aamuisin hypppään heti luokan eteen.

Syön kunnon aamupalan, lounaan ja päivällisen.  En voisi aloittaa päivää ilman kaurapuuroa. Sekoitan joukkoon aina ruokalusikallisen chian siemeniä, teelusikallisen opti-camu jauhetta ja paljon marjoja - niin pakastettuja kuin kuivattujakin. Puuron lisäksi syön yleensä joko kananmunaa tai pähkinöitä ja juon kahvia maidolla. Joka aamu. Töissä syön lounaan ja kotona heti päivällisen. Myös iltapalan syön päivästä toiseen. 


Olen yksin. Kun joutuu töissä olemaan ihan 101 prosenttisesti sosiaalinen lähes kokonaan, pelaa joukkuepeliä ja elää muutenkin aktiivista elämää, kaipaa kyllä välillä sitä omaa aikaa. Mun oma aika on aina oikeastaan sitä kun ajan autolla työmatkat. Olen oppinut tässä pian kahden vuoden aikana nauttimaan siitä. Kuuntelen yleensä aina musiikkia ja Aamulypsyä - ihan parasta!

Otan power napit. Jos töiden jälkeen väsyttää, nukun. En kuitenkaan mitään parin tunnin päikkäreitä, vaan 20 minuuttia. Laitan aina herätyksen ja jätän puhelimen niin kauas, että joudun nousemaan sängystä (tai sohvalta) sammuttakseni sen. Harvoin sitä sitten jatkaa enää unia. Aina en edes nukahda, mutta tulee ainakin levättyä. Usein se jo piristää!

Luen. Aamulla luen aina sanomalehden ja melkein aina myös jotain muuta painettua, esimerkiksi lehtiä ja kirjoja. Lisäksi päivittäin tulee luettua joko koneelta tai mobiililaitteista muiden blogeja, uutisia tai artikkeleja. En kuitenkaan voisi lukea vain näytöltä, vaan haluan yhä edelleen tavallisia kirjoja!

Mitä rutiineja teillä on arjessa?

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lofoten: Kvalvika & Ryten

R: Yksi taannoisen Lofoottien reissun must-kohde meille kaikille taisi olla Kvalvikan ranta ja sen vieressä kohoava Rytenin vuori. Kvalvikasta olin nähnyt ihan mielettömän upeita kuvia, joten sinne oli pakko päästä.. Ja niinhän siinä taas kävi, että ylhäällä oli jopa upeammat maisemat mitä olimme kuvissa nähneet. Aivan mahtava paikka.


Oltiin lueskeltu, että lähimmät parkkipaikat täyttyy aamuisin jo ajoissa, joten lähdettiin leirintäalueelta matkaan jo tosi aikaisin. Lähin parkkipaikka oli silti täynnä, kun päästiin perille, mutta onneksi löydettiin tilaa toiselta parkkipaikalta. Lisää tietoa sijainneista löytyy täältä. Matkaan lähdettiin hullussa sumussa. Meillä oli mukana ohjeet, miten ylös pääsee, mutta kieltämättä sumu aiheutti vähän haastetta. Sumuinen maisema oli kyllä jotenkin maaginen, kirjaimellisesti melkein törmättiin lampaisiin siellä sumussa. Mitä ylemmäs päästiin, sitä kirkkaammaksi maisemat kuitenkin muuttuivat ja pian saatiin jo nauttia auringon paisteesta. Kerrospukeutuminen oli muuten kova sana tuolla, lämpötilat vaihtelivat ihan mielettömästi!


Rytenin huippua kohoaa 543 metrin korkeuteen. Reitti oli melko helppokulkuista Rytenille, hankalimmat osuudet osui ehdottomasti siihen, kun käytiin ihan alhaalla Kvalvikan rannalla. Kiivettiin siis ensin huipulle, laskeuduttiin sieltä alas ja alhaalta piti vielä nousta noin puoleen väliin, josta päästiin takaisin kohti parkkipaikkaa. Mikäli oltaisiin saatu auto lähemmäs Kvalvikaa (kuten alunperin yritettiin), olisi reissu ollut lyhyempi. Eipä tuokaan tosin liian pitkä ollut, varsinkin kun se "ylimääräinen kierros" oli melko helppokulkuista. Märkää tuolla kyllä oli, joten hyvillä kengillä kannattaa varautua. Ja kyllä tuohon reissuun kannattaa lähes koko päivä varata, ettei tarvitse kiirehtiä.


Rytenin huippu oli tasainen ja siellä auringon paistaessa maisemia ihaillessa oli hyvä syödä lounasta ennen kun lähdettiin laskeutumaan alas kohti Kvalvika beachia. Kuvaustaukoja pidettiin "muutama", sillä olihan noi maisemat ihan mielettömät. Kvalvikan ranta on yksi Lofoottien suosituimmista. Monet tulevat sinne yöksi telttailemaan ja vielä useammat ihan vaan ihastelemaan maisemia. Enkä kyllä ihmettele, vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka vaaleaa. Vesi oli kylmää ja saatiin muutenkin kokea tuolla alhaalla, miten lämpötila voi muuttua ihan hetkessä. Otettin kuvia topeissa, kun ihan hetkessä alkoi tuulla kylmästi. Sai laittaa pitkähihaisen ja takin aika nopeasti takaisin. Ja sitten pois päin kiivetessä saikin taas riisua vaatetusta..

Koko reissu oli meidän pisin vaellus, matkaa kertyi muistaakseni noin kymmenen kilometriä ja aikaa meni jotain seitsemän tunnin paikkeilla taukoineen. Maisemat olivat kuitenkin jokaisen metrin arvoisia, niin kuin lähes joka paikassa Lofooteilla. Lisää postauksia Lofooteilta löytyy täältä.