maanantai 10. joulukuuta 2018

Slovenia - Bled

R: Taannoisen Slovenian reissun parasta antia oli Bledin pikkukaupunki ja varsinkin Bled-järvi. Järven keskellä on pieni saari, jossa on kirkko. Tämä saari kirkkoineen on varmaan yksi Slovenian tunnetuimpia luontonähtävyyksiä, eikä ihmekään. Taustalla kohoaa vuoristo ja maisema on kuin sadusta.

Me lähdettiin Ljubljanasta bussilla kohti Blediä tapamme mukaisesti heti aamulla. Vaikka ei ollut mikään suosituin sesonkiaika, tuli bussi silti ihan täyteen. Ostettiin linja-autoasemalta menopaluuliput, jotka maksoivat 14 euroa per naama. Kannattaakin ostaa liput valmiiksi, sillä kuski ei ainakaan tuolloin myynyt suoraan lippuja. Muutama turisti ei päässyt kyytiin kun lippua ei ollut valmiina. Lippua ostaessa ei tarvitse tietää millä bussilla tulee takaisin, onneksi, sillä me ei ainakaan osattu arvioida kauanko tuolla kuluu aikaa.

bled4_Fotor
Bled2
Bled8
Bled7
bled3

Mitä lähemmäs Blediä tultiin, sitä pilvisemmäksi ja harmaammaksi sää muuttui. Vähän harmitti, mutta iloittiin ettei sada. Sitten alkoi pieni tihkusadekin, joka onneksi loppui. Kun päästiin järvelle, ehdittiin jo harmittelemaan, että tässäkö tämä oli.. Bledin kaupungin suunnasta maisemat eivät nimittäin olleet kovinkaan ihmeelliset ja harmaus jotenkin peitti maiseman alleen. Lähdettiin kiertämään järveä, oltiin valmiiksi katsottu että järven kiertävä kävelyreitti olisi noin 6 kilometria ja matkalla olisi muutama näköalapaikka, johon voisi kiivetä. Ensimmäisenä etappina meillä oli Bledin linna. Kiivettiin ylös linnalle, muttei kuitenkaan menty sisälle, vaan jatkettiin pian matkaa (pois aasialaisten turistien alta..).

Oli kiva muutaman kaupungissa vietetyn päivän jälkeen päästä ulos luontoon. Turisteja ei ollut läheskään niin paljon, kun etukäteen pelättiin. Käveltiin melko rauhallista tahtia, kuvailtiin paljon ja seikkailtiin metsässä kun kiivettiin näköalapaikalle. Samaiselle näköalapaikalle ei ollut eksynyt melkein kukaan muu, ainoastaan muutama ihminen tuli kiivetessä ja alaspäin tullessa vastaan. Ei kyllä haitannut, saatiin rauhassa syödä eväitä ja kuvailla. Järvi ja tuo saari näyttivätkin ehkä parhailta tuolta ylhäältä!

Bled3
bled5
bled6
Bled5
Bled6

Kun oltiin kierretty koko järvi, oli pakko päästä syömään Bledin erikoisuutta, kermakakkua. Ei olla kumpikaan mitään kermakakkujen faneja, mutta päätettiin kuitenkin testata sitä paikassa, jossa se alunperin oli 60 vuotta sitten keksitty. Ei noussut suosikiksi, mutta tulipahan testattua. Bledissä oli jonkin verran ravintoloita ja kahviloita, muutama pieni kauppakin, mutta kaupunkina se ei ollut erityisemmin kiinnostava. Sen parasta antia oli ehdottomasti tuo järvi ja sitä ympäröivä luonto. Järvelle olisi päässyt myös joko itse soutelemaan tai isompien puisten Pletna-veneiden kyydillä. Me ei kuitenkaan menty järvelle, se olisi varmasti kesällä kivempaa. Myös linna olisi saattanut olla kiinnostava.

Tuolla suunnilla saisi ehdottomasti kulumaan aikaa kauemminkin kun päivän ja Bled-järven lisäksi Sloveniassa on paljon muitakin mahtavia luontokohteita. Esimerkiksi melko lyhyen matkan päässä olisi ollut Bohinj-järvi, jonne olisi päässyt Ljubljanasta samalla bussilla. Ehkä joskus vielä pääsen sinnekin. Nyt oli mahtava kokemus nähdä tuo usein instagramissa vilahdellut Bled-järvi!

perjantai 7. joulukuuta 2018

marrasputki - marraskuun lenkit

R: Keneltäkään mua (@riikka_ni) tai Jennaa (@jenniemin) instagramissa seuraavalta ei varmaan jäänyt huomaamatta, että me osallistuttiin marraskuussa marrasputki-haasteeseen. En oikeastaan edes tiedä mistä haaste on saanut alkunsa, mutta muistan törmänneeni siihen somessa jo viime vuonna. Idea on yksinkertainen, marraskuun jokaisena päivänä tulisi lenkkeillä vähintään 25 minuuttia. Me laitettiin tavoitteeksi lenkki joka päivä, mieluiten juoksua tai hölkkää, mutta myös kävelylenkit oli sallittuja. Kuun alussa haaste tuntui ihan hullulta, kuka jaksaisi joka päivä marraskuussa säässä kun säässä lähteä ulkoilemaan!

Haasteen alussa pelkäsin hieman myös, että lenkkeilystä tulee pakkopullaa, jos joka päivä on lenkkeiltävä. Pakko ei koskaan ole hyvä asia. Hieman myös epäilytti päivät, joille oli jo paljon suunnitelmia ja mm. korispelejä. Olin ihan varma, että marrasputki katkeaisi viimeistään viikonloppuna, joka tuli vietettyä Tampereella, mutta ei. Kavereilla oli myös ulkoiluvaatteet mukana, joten me reippailtiin Pyynikin maisemissa kauniissa talvisäässä ennen meidän peliä. Parasta!

talvijuoksu

Yhteensä juoksin marraskuussa 25 lenkkiä. Se tuntuu ihan hullulta määrältä, kun ottaa huomioon että normaalisti juoksen yli puolet vähemmän. Suurin osa lenkeistä oli tosin 4,5-6 kilometrin pituisia, eli keskimäärin lyhyempiä kun normaalisti. Marraskuussa viikonloppuihin oli sovittu niin paljon muutakin, että pidemmät lenkit jäivät juoksematta. Marrasputken aikana pisin juoksulenkki oli 11 kilometria. Mikäli ei olisi ollut pelejä, olisi varmaan tullut juostua ainakin yksi pidempi lenkki. Vaikka ne pidemmät lenkit jäivät juoksematta, juoksukilometrejä kertyi 142. Tämän lisäksi viitenä päivänä tuli käveltyä, yhteensä reilu 20 kilometria. Ihan hyvin siis!

Millaiset fiilikset marrasputkesta sitten jäi? No ehdottomasti hyvät! Tärkeintä oli ylittää itsensä ja lähteä lenkille, vaikka normaalisti ei olisi tullut lähdettyä. Muistan yhdenkin arki-illan, kun kiireellä pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen kävin kaupassa, söin ja lähdin katsomaan miesten korismatsia. Olin kotona vasta 20.30 jälkeen, ulkona oli pimeää ja väsytti. En ollut koko päivän aikana ehtinyt olemaan yhtään aloillani. Ilman marrasputkea olisin kaatunut heti sohvalle, mutta nyt puin lenkkikamat päälle ja lähdin juoksemaan. Ja hitto oli hyvä fiilis kotona! Marrasputken aikana tajusin myös, että ne viiden kilsan hölkkälenkit antavat paljon enemmän, kun ottavat. Vaikka olo olisi väsynyt, ulkoilu ja reippailu piristävät. Tajusin marrasputken aikana myös yhä paremmin sen, että kyllä treenille aina löytyy aikaa. Tuollainen alle 30 minuuttia pitäisi löytyä jokaiselta. Itsekin jouduin jonain päivinä suunnittelemaan tarkemmin, mihin väliin treenin sijoitan, mutta aina löytyi aikaa. Joskus se oli aamulla ennen aamiaista, joskus lounastauolla.


talvijuoksu2

Joinain päivinä oli kuitenkin oltava järkevä ja juoksun sijaan käveltävä. Kyllä sen oikean väsymyksen tunnistaa, silloin oli parempi säästellä voimia ja mennä kävelylenkille. Eräänäkin torstai-iltana lähdettiin Jennan kanssa kävelylle ja käveltiin lopulta yli 8km, ei tuollaisia rentoja, palauttavia kävelyitä normaalisti tule tehtyä, kun aina ennemmin juoksee. Marrasputkesta keksin ainoastaan yhden huonon puolen, pyykkiä tuli normaalia enemmän kun juoksuvaatteita sai olla useammin pyykkäämässä! Onneksi vuosien varrella juoksuvaatteita on kertynyt kaappiin sen verran paljon, että tämäkään ei oikeastaan ollut ongelma ;) Joulukuussa voisikin sitten keskittyä enemmän lihaskuntoon, varsinkin nyt kun en hetkeen pysty edes juoksemaan

Tämä haaste oli kyllä hyvä esimerkki myös siitä, miten yllytyshullu olen. Lähden helposti kaikenlaisiin haasteisiin mukaan, eikä tähänkään pahemmin tarvinnut suostutella. Itseä on kiva haastaa! Mitäköhän seuraavaksi keksisin?

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

ihan vähän ehkä harmittaa..

R: Heei mitä kuuluu? Mulla on taas ollut vähän epäonnea matkassa. Meillä oli maanantaina korispeli ja kolmannessa erässä loukkasin nilkkani. Hyppäsin kaikilla voimillani levypallotilanteeseen ja seuraava asia mitä tajusin, oli että makaan maassa ja nilkka oli taittunut. Yhden ainoan kerran on käynyt vastaavaa ja silloin jalka murtui, joten pelästyin tietenkin. Jalkaan sattui tällä kertaa huomattavasti enemmän kun silloin, kun se murtui, joten ehdin jo pelätä pahinta.. Onneksi kuitenkaan mitään ei murtunut. Nyt pitäisi vaan ottaa rennosti, välttää alkuun jalan rasitusta ja sitten pikkuhiljaa lisätä liikuntaa. Kävely on vielä tänään ollut hankalaa, kun nilkka on niin kipeä, jäykkä ja turvonnut. Koko ajan kuitenkin tuntuu paremmalta.

ilta2

Harmittaa tosi paljon, että tällainen vamma nyt sotkee kaikki suunnitelmat. Mun oli tarkoitus lähteä tänään heti töiden jälkeen Turkuun asioille, sushille ja leffaan, mutta joudunkin pysymään kotona. Pystyn hädin tuskin kävelemään postilaatikolle ja takaisin, niin Turussa kävely ei onnistu millään, eikä ehkä olisi kovin järkevääkään. Huomiselle itsenäisyyspäiväksi olin suunnittellut ulkoilua, ehkä pitkää lenkkiä, kun sää näyttää olevan aurinkoinen. Perjantaina olisi ollut peli Tampereella. Äh, pakko kai yrittää olla positiivinen ja keskittyä nyt niihin asioihin mitä voi tehdä. Ja muistaa se, että asiat eivät koskaan mene täysin suunnitelmien mukaisesti.. Ehdin ainakin nyt herättelemään blogia henkiin, lukemaan monta viikkoa koskematta ollutta kirjaa ja katsoa Dplaystä Rillit huurussa.

ilta1

Pahinta on, että mulla tulee taas taukoa treeneihin. Syksyllä olin kahdesti kipeänä, niin että oli pakko pitää treeneistä taukoa, toisella kerralla melkein kaksi viikkoa. En lokakuussa kuumeen ja flunssan vuoksi päässyt edes Kaarinan syysmaratonille, joka jäi harmittamaan. Ja nyt sitten tämä.. Ehkä jotkut ylemmät voimat yrittävät pitää mut pois lenkkipoluilta? Kaiken lisäksi Sports Tracker näyttää, että multa puuttuu 25 kilometriä siitä, että  saisin 1000 kilometria juoksua täyteen tänä vuonna. Nyt täytyy pitää peukut pystyssä, että pääsen vielä tämän kuun aikana juoksemaan. Pitäisi kyllä päästä, jos kaikki menee hyvin.. Joten toivotaan parasta! Aina kun jotain tällaista tapahtuu, tajuaa miten paljon arvostaa omaa arkea. Sitä että voi liikkua, tehdä asioita ja juosta. Nämä ovat myös hyviä muistutuksia siitä, että terveyttä pitää arvostaa, tämän aion jatkossa taas muistaa useammin..

P.S Kuka toisi mulle sushia ja jotain herkkuja? Tällä jalalla ei vielä kauppaan lähdetä..