tiistai 5. helmikuuta 2019

tammikuun kilometrit: hidasta ja jäistä

J: Ajateltiin jatkaa viime vuonna tutuksi tullutta perinnettä ja kirjata aina kuukauden päätyttyä juoksukilometrit tänne blogiin. Niitä on kiva itse aina myöhemmin lueskella ja ehkä joku muukin tykkää niitä seurailla. Kenties jopa motivoituu lenkille? Toivottavasti ainakin.

Tammikuu alkoi juoksun osalta melko heikosti, sillä oli vähän flunssaa ja muita kiireitä. Tammikuun ensimmäinen lenkki onkin Sportstrackerin mukaan juostu 12.1. ja sen jälkeen kilometrejä kertyi ihan mukavat 66,7. Lenkkejä oli yhteensä yhdeksän.

tammikuujuoksu1

Tammikuun pisin lenkki oli tällä kertaa vain 11 kilometrin pk-lenkki. Tarkoitus oli juosta pidempään, mutta kylmyys voitti. Tammikuun tulenkin muistamaan todella kylmistä ja hitaista lenkeistä.. Useamman kerran lenkille lähtiessä mittari näytti yli -10 astetta, hui! Juuri tuon pisimmän lenkin jälkeen sormet olivat niin jäässä, etten meinannut saada avainta taskusta ja ovea auki. Kaikki tammikuun lenkit olivat vauhdiltaan 6:25-6:50min/km eli melko hidasta. Tai siis todella hidasta! Vauhti tosin saakin olla tässä vaiheessa vuotta hidas, pääasia että selviää ulos ja lenkille. Tälllä hetkellä mä nautin juoksemisesta juuri siksi, kun ei ole mitään isompia tavoitteita, ja voi vaan mennä ja juosta fiiliksen mukaan.

Helmikuussa pääsenkin sitten toivon mukaan juoksemaan puhtaille, lumettomille Lontoon kaduille. Sitä - ja kevättä - odotellessa saa kelvata Suomen lumiset ja loskaiset kadut!

Miten muilla alkoi tammikuun lenkkeilyt?

lauantai 2. helmikuuta 2019

valoisampia aikoja kohti

R: Hyvää helmikuuta kaikille, menipäs tammikuu nopeasti! Tälleen jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että koko joulukuu ja tammikuun alku meni jotenkin vähän synkillä fiiliksillä. Vaikka joulu- ja tammikuulle osui vaikka mitä kivaa tekemistä ja joulukin oli tosi onnistunut, on viime kuukausia varjostanut muutamakin asia..

pimeä

Ensinnäkin joulukuussa mulla meni nilkasta nivelsiteet ja en pystynyt alkuun kunnolla edes kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Nilkka parani hitaammin kun olisin toivonut, enkä tiedä onko se edelleenkään ihan kunnossa - varsinkin rasituksessa alkaa vähän särkemään ja jopa vähän turpoaa. Sen lisäksi, että nilkka meni, olin melkein koko joulu- ja tammikuun alun flunssassa. Sitten kun nilkka olisi kestänyt kevyttä treeniä, flunssan takia en päässyt treenaamaan. Varsinkin joulukuussa jouduin viettämään ihan kohtuuttoman paljon aikaa kotona. Tykkään kyllä olla kotona, mutta liika on liikaa.

Treenaamattomuuden lisäksi olen stressannut sitä, jatkuuko mun määräaikainen työsuhde. Ehdin moneen kertaan käymään mielessä läpi kaikki kauhukuvat, mitä jos työ ei jatku, mitä jos en saa mitään muuta? Viihdyn tosi hyvin nykyisessä työssäni, enkä halunnut edes ajatella, että joutuisin jäämään sieltä pois. Epäilen, että tuo flunssakierre johtui osittain myös tästä työstressistä.

pimeä2

Mutta, arvatkaas mitä? Nyt kaikki on paremmin kun hyvin! Olen päässyt takaisin hyväksi havaittuun treenirytmiin, olen pysynyt terveenä ja tuo nilkkakin alkaa koko ajan tuntua normaalimmalta. Loppuvuodesta motivaatio salitreeniin oli täysi nolla, nyt olen päässyt juoksun ja koripallon ohessa vähintään kerran viikossa salille treenaamaan. Ja mikä tärkeintä, kuulin että työt jatkuu. Määräaikaisena  edelleen, mutta jatkuu kuitenkin. Voin unohtaa kaikki kauhukuvat siitä, että joudun myymään tämän asunnon ja muuttamaan. Voin ajatella muutakin kun sitä, että pitää saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön. Voin keskittyä murehtimisen sijaan kaikkeen kivempaan! Tammikuussa elämään löytyi epäonnisen joulukuun jälkeen sopiva rytmi. Sopivasti treeniä ja kaikkea muuta. Olen  huomannut, ettei onnellisuuteen oikeastaan tarvita sen ihmeellisempiä asioita, riittää että pystyy tekemään sitä mistä nauttii. Arki on ollut kivaa, kun olen tiedostanut, että olen siitä onnellisessa asemassa, että olen työssä jossa viihdyn. Pystyn harrastamaan asioita, joista tykkään ja joista saan energiaa.

Vaikka arki sujuu, on ihana suunnitella tulevan kesän lomia ja tulevaisuutta muutenkin, kun vielä kuukausi sitten olin epävarma sen suhteen, onko mulla edes lomaa kesällä. Ja ihanaa kun on viikonloppu! Ehtii taas mm. juoksemaan vähän pidemmän lenkin ja nukkumaan hyvin. Viime yönä nukuin kevyesti 10 tuntia, joten nyt pitäisi jaksaa. Energistä viikonloppua kaikille!

torstai 24. tammikuuta 2019

luopumisesta (ja siivoamisesta)

R: Jenna ohimennen jossain postausessa mainitsikin, että meillä oli tuossa vuodenvaihteen jälkeen kirppikseltä pöytä. Mun kuluttaminen on viime vuosina ollut tosi maltillista ja säilytystilaa mulla on tosi paljon, joten mitään tavarakaaosta mulla ei ollut, mutta oli tosi vahvasti sellainen olo, että haluan vanhasta eroon. Olen asunut vasta alle kaksi vuotta tässä asunnossa ja viimeksi silloin noin vuosi sitten, kun jäin tähän yksin asumaan, kävin kaikki kaapit ja laatikot läpi. Siitä huolimatta kaikkea ylimääräistä oli kertynyt paljon. Lähinnä sellaista tavaraa, joka on muutosta ja asunnosta toiseen seurannut mukana, vaikken oikeastaan koko tavaraa enää edes tarvitsisi. Aiemmin ei ole ollut voimia, kiinnostusta tai halua tehdä niille tavaroille mitään, helpoimmin kierrätettävät olen vienyt kierrätykseen ja suurimman osan olen antanut vaan olla.

Nyt jo syksyllä aloitin projektin, jonka tavoitteena on luopua kaikista tavaroista, joita en tarvitse. En nyt tarkoita mitään Konmari-tyyppistä projektia, vaan lähinnä sitä että luovun turhasta. Tavoitteeni on ollut se, että tiedän aina mitä missäkin kaapissa tai laatikossa on. Haluan osata välittömästi vastata, jos joku esimerkiksi kysyy, onko mulla hakaneuloja. Tai kuorimaveitsi. Tai ruuvimeisseli. Okei, ehkä huonoja esimerkkejä, mutta tajuatte varmaan pointin? En halua säilyttää laatikoissa vuosien takaisia festaripasseja tai kenkiä, joita ehkä vielä joskus käytän. Kävin kaikki huoneet vuorotellen läpi, jokaisen laatikon, säilytysrasian ja kaapin.

talvimetsä

Lopulta kirppikselle löytyi kivasti myytävää. Ja tosi hyvin menikin kaupaksi, laitettiin tuotteisiin tosi halvat hinnat, sillä tavoitteena oli vaan päästä niistä eroon. Ne, mitä kahden viikon jälkeen jäi myymättä, lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen ja Uffille. Kirppikselle en kuitenkaan ihan kaikkea halunnut laittaa, joten oli pakko tutustua facebook-kirppiksiin ja Salon seudun roskalava -ryhmään. Ja hitto toi roskalava on kätevä! Oikeastaan jokainen tuote, jonka sinne olen laittanut, on mennyt alle vartissa. Pääsin sitä kautta mm. eroon huonoista ruokapöydän tuoleista, joista en halunnyt pyytää rahaa, mutta jotka pienellä fiksauksella saisi kuntoon. Olen lahjoittanut tuon ryhmän kautta asioita, joita en tarvitse ja joista haluan eroon. Mulle tulee niin hyvä mieli siitä, että jollain muulla on käyttöä tuotteelle, jota itse en tarvitse. Sen ihmisen ei tarvitse ostaa uutta, joten luontokin kiittää lopulta. Ja mä pääsen eroon turhasta tavarasta lähes olemattomalla vaivalla - kaikki voittavat! Joitain "parempia" tuotteita olen laittanut facebookin kirppisryhmään myyntiin ja vähän epäilytti kaikki ne säännöt, mutta hyvin olen sitä kauttakin saanut tavaroita kiertoon.

talvimetsä2

Nyt kun tämä mun pieni projekti alkaa olla lopuillaan, suunnittelen jo uutta karsintakierrosta. Mietin, että voisin keväämmällä käydä taas kaikki kaapit ja nurkat läpi taas kriittisemmin. Jätinkö viimeksi jotain, jolle ajattelin olevan käyttöä, mutta käyttöä ei olekaan ollut? Oikeastaan olen  melko huono luopumaan mistään, joten pitää vähän tätä luopumistakin harjoitella. Olen myös melko huono luopumaan tavaroista, joita ihan oikeasti joskus saatan tarvita (tähän kategoriaan menee mm. jotkut juhlamekot ja tarjoiluastiat, joista välttämättä en edes tykkää), ajattelen että ennemmin joskus sitten tarpeen tullessa käytän vanhaa kun ostan uutta.

Miksi sitten kannattaa luopua turhista tavaroista? Monestakin syystä! Itselleni ainakin tuli tosi hyvä fiilis, kun pääsin eroon turhista asioista. En halua omistaa niin paljon. Lisäksi ajatus siitä, että joku sai jotain tarpeellista halvalla/ilmaiseksi saa mut hyvälle mielelle. Plussaa tässä kaikessa tietenkin on se, että hyvän mielen lisäksi sain vähän rahaa. Olen Jennalle monesti nauranut, että hullua että joku maksaa mulle rahaa asioista, joita itse en enää tarvitse. Okei, olenhan mä ne joskus ostanut, mutta silti... Tavaroista luopumisen yhteydessä on tullut mietiskeltyä myös omia arvoja. Tuovatko tavarat ja ostaminen mulle onnea? Eivät. Kokemukset, elämykset ja ihmiset tuovat. Toki mäkin kulutan ja ostan asioista jatkossakin, mutta yhä enemmän tulee käytettyä rahaa niihin kokemuksiin ja elämyksiin tavaroiden sijaan. Ne eivät ainakaan jää pölyttymään kaappiin, vaan niitä tulee sitten vanhana muisteltua!