lauantai 23. heinäkuuta 2016

Täydellinen loma!

 photo P7216991_zpslopafraf.jpg
 photo P7216994_zpscttgpchv.jpg
 photo P7216985_zpsf9r7jcwn.jpg
 photo P7217003_zpshakrufeb.jpg
 photo P7216986_zpspvuw2chm.jpg

J: Nyt on Prahasta kotiuduttu ja reissu täytti kyllä kaikki odotukset! Odotin Tallinnan tapaista turistirysää, mutta kaupunki yllätti todella positiivisesti. Ilmat suosivat meitä, ruoka ja juoma oli hyvää (ja halpaa), nähtävää riitti ja kaikenlisäksi meidän hotelli oli todella positiivinen yllätys. Mulla ei jäänyt kaupungista oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Ei, vaikka koittaisin oikein miettiä. Vieläkin hymyilen, kun mietin vaikka tuota lämmintä kesäiltaa ja kahdenkymmenen sentin elderflower-siideriä. Tulee ikävä!

Ajattelin postailla teille kuvia lisää joskus myöhemmin, nyt olisi sata ja yksi asiaa hoidettavana. Arkiset hommatkin tuntuvat taas paljon kivemmilta, kun takana on mahtava loma.. Ihanaa viikonloppua kaikille!

torstai 21. heinäkuuta 2016

viikon 28 treenit: tasapainoilua urheilun ja kesämenojen välillä

  photo P7028903_zpstmpvirj0.jpg

R: Viime viikon treenit vedettiin ihan fiilispohjalta, kesämenot (kavereiden treffailu ja mökkeily) saivat mennä treenien edelle ja otettiin vähän rauhallisemmin. Edeltävä viikko oli sisältänyt treenejä ihan riittävästi, joten tällainen "kevyempi" viikko tuli tarpeeseen.

ma: Sali 60 min yläkroppaa
ti: Lenkki 5,4km/32min
ke:-
to: Lenkki 5,1km/30min + pitkät venyttelyt kotona
pe: -
la: Sali 70min jalkoja
su: -

Sunnuntaille oli suunniteltu pitkä lenkki, mutta mökkeily vei voiton! Meidän oli alunperin tarkoitus  käydä vaan moikkaamassa mammaa ja pappaa heidän mökillä Sauvossa, mutta lopulta oltiin siellä monta tuntia ja jatkettiin sieltä vielä paikallisen "nähtävyyden" (näköalatornin) kautta matkaa meidän mökille Kemiöön. Muutaman tunnin kyläily venyi koko päivän reissuksi, mutta kyllä tuollaisesta sukulaisten treffailusta sai ihan yhtä paljon energiaa ja hyvää mieltä kun pitkästä lenkistäkin.

Aloinkin miettiä, etten ikinä voisi (enää) treenata niin tavoitteellisesti, että pitäisi kieltäytyä tuollaisista extempore-reissuista urheilun vuoksi. Toki nuorempana joukkuelajia harrastaessa meni urheilu usein edelle, mutta nykyään tilanne on eri kun urheilee lähinnä omaksi iloksi. Toki haluan treenata mahdollisimman paljon ja usein suunnittelenkin aikatauluja niin, että ehtii myös treenaamaan, mutta siinä vaiheessa kun urheilu menee sosiaalisen elämän edelle, on ehkä syytä katsoa peiliin. Siinä vaiheessa kivasta harjoittelusta on saattanut tulla pakkomielle ja hyvän mielen lenkeistä tuleekin lähinnä suorittamista. Itsekin olen joskus huomannut miettiväni, etten voi sopia esimerkiksi yhdelle viikolle liikaa menoja, jotta ehtii treenaamaankin. Yleensä silloin olen läpäyttänyt itseäni poskelle, palannut todellisuuteen ja todennut, että treenejä ehtii tehdä aina, mutta koskaan ei tiedä milloin seuraavaksi on mahdollisuus nähdä hyvä ystävä tai tehdä jotain muuta spessua. Eli urheilu ja treenaaminen on kivaa ja niille kannattaakin yrittää löytää aikaa, mutta siinä vaiheessa kun treenaaminen alkaa vaikuttaa kaikkeen vapaa-aikaan ja sosiaaliseen elämään, kannattaa oikeasti miettiä, olisiko aika vähän hidastaa tahtia!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

kaksi yhden hinnalla testaa: korkeushyppy

R: Kaksi yhden hinnalla -testaa postaussarja on viime aikoina kärsinyt hieman ajan ja ideoiden puutteesta. Keväisen aerial silk -tunnin jälkeen (postaus täällä) ei olla taidettu kokeilla mitään uusia lajeja. Nyt kuitenkin puoliksi sattumalta testiin valikoitui vanha tuttu vuosien takaa - korkeushyppy! Okei, harvalla on mahdollisuus tätä lajia alkaa säännöllisesti harrastamaan, mutta korkeushyppy on hyvä esimerkki siitä, että yleisurheilukentillä on mahdollisuuksia treenata vaikka mitä.

Useimmiten kentät ovat ihan vapaassa käytössä ja taviksetkin saavat mennä treenaamaan, kunhan noudattaa yhteisiä sääntöjä ja ei "leiki" kentällä. Esimerkiksi korkeushyppypaikka ei ole tarkoitettu pomppulinnaksi - toivon, että kaikki tajuavat sen, ettei jatkossakaan paikkaa tarvitse lukita. Mutta siis, me käytettiin tilaisuus hyväksi ja mentiin Jennan kanssa monen vuoden tauon jälkeen hyppäämään korkeutta.

 photo korkeus1_zps3aow7oji.jpg
 photo korkeus3_zps2fd2jjt9.jpg

Aloitettiin vaatimattomista metrin korkeuksista, mutta jostain takaraivosta se hyppytekniikka tuli ja lopulta korkeutta sai lisätä yllättävän paljonkin. Toki pieni rimakammo meinasi iskeä, mutta kunhan uskalsi yrittää, niin yllätyin positiivisesti. Tässäkin parasta oli se itsensä voittamisen riemu! Kun aluksi miettii, ettei ikinä pysty hyppäämään niin korkealla, sitten uskaltaa yrittää ja lopulta epäonnistumisen jälkeen onnistuukin, on fiilis ihan mahtava. Ihan oikeasti tämä elämänasenne kannattaa pitää mielessä muuallakin kun korkeushyppypaikalla, aina kannattaa yrittää! Mun epäonnistuneista yrityksistä muistutti seuraavina päivinä muutama mustelma, mutta eniten mieltä lämmitti se, että onnistuin jossain, missä en uskonut onnistuvani. Vaikka onnistuminen tapahtui naurettavan pienessä asiassa, tuli siitä silti hyvä fiilis.

 photo korkeus2_zpspsx4hxrm.jpg
 photo korkeus4_zpsa4fb70e7.jpg
 photo korkeus5_zpsgrl0zc20.jpg

Oltaisiin voitu hyppiä korkeutta monta tuntia, mutta treenit jäi kesken, kun oltiin sovittu koristreffit läheiselle koriskentälle. Pakko ehtiä tuonne vielä kesällä uudelleenkin, ties miten korkea rima ylittyy seuraavaksi, kun uskaltaa kokeilla ajan kanssa. Korkeushyppyä kannattaa kokeilla, jos siihen tulee mahdollisuus. Pääsee testaamaan omaa ponnistusvoimaa ja samalla haastaa itsensä! Ja muutenkin kannattaa muistaa, että yleisurheilukentiltä löytyy monipuoliset mahdollisuudet treeniin - radalla on helppo juosta vetoja, pituushyppy vasta hauskaa onkin ja kentän laidalla on hyvät mahdollisuudet tehdä erilaisia kehonpainotreenejä.

Mites te, tuleeko korkeushypystä mieleen vaan traumat ja koululiikunta?