sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kyyneliä kampaajan tuolissa, osa 2

J: Olipas taas tapahtumarikas - eli ihan huippu - viikonloppu! Mun viikonloppu tosin alkoi aika mielenkiintoisella tavalla.. Muistatteko, kun viime toukokuussa avauduin hieman mun kampaajakäynnistä? Sain silloin teiltä lukijoilta ihanaa vertaistukea, joten päätin nyt kertoa mun uudesta, jopa vielä pahemmasta kokemuksesta. 

Mun on jo kauan pitänyt varata kampaaja (koska kaksihaaraiset ja tyvikasvu) ja lopulta sitten selattuani varmaan kaikki mahdolliset Salon kampaamot läpi päädyin varaamaan yhdestä netin kautta ajan. Paikka vaikutti kivalta ja hinnatkin halvat Turkuun verrattuna, joten ajattelin, että pitää antaa sille mahdollisuus! Nyt voin heti alkuun tosin todeta, että tästä lähtien en luota kuin Hiushuone Kerhon tyyppeihin, joiden käsittelyssä olen viime aikoina saanut ihan parhaat hiukset. Tällä kertaan en siis kuitenkaan onnistunut saamaan sieltä aikaa, joten päädyin siis tuohon toiseen paikkaan.


Perjantaina kiirehdin suoraan töistä väsyneenä ja nälkäisenä kampaajalle ja jo kampaajan tuoliin istuessa mulla oli jotenkin vähän epäluuloinen olo. Oli hyvin lähellä, etten juossut ovesta ulos. Selitin kampaajalle lyhyesti mitä haluan ja oikeastaan ainoa toiveeni oli, että ei suurta muutosta, eikä punaista. Mun oma hiussävy taittaa helposti punaiseen ja siksi ajattelin vielä sanoa, että ei mitään punaista. Kuitenkin värjäyksen ja pesun jälkeen istuessani takaisin siihen tuoliin, huomasin jo ennen kuivausta, että mun hiukset olivat punertavat. Oikeastaan oranssit. Ilmaisin hyvin selkeästi kampaajalle, että tää on just sitä mitä mä en halunnut. Ihmettelin siinä vaiheessa vähän miksi kampaajatyttö oli jotenkin ihan älyttömän epävarma ja kävi koko ajan kysymässä toiselta apua, mutta ajattelin sen johtuvan mun avautumisesta ja ajattelin, että ihan ok. Lopulta mulle laitettiin pesupaikalla sävyte hiuksiin, joka onneksi vähän vei sitä punaisuutta pois. Sain myös mukaani hoitoaineen, jolla voisi yrittää kotona saada lämmintä sävyä pois. 


Kampaaja kuivasi hiukset uudelleen ja sanoin vielä siinäkin vaiheessa, etten nyt oikein tällaista toivonut. Toinen kampaaja lupasi, että voin tulla koska vain takaisin ja laitetaan siihen uusi väri. Mun fiilikset oli tässä kohtaa jo vähän paremmat, mutta lopullisesti meinasi mennä hermot siinä vaiheessa, kun menin kassalle ja mulle selvisi, että kampaaja joka mun hiukset laittoi, oli opiskelija. Okei, kiva tässä vaiheessa tietää. Se selittää paljon. Huomautin siitä toki, mutta sain vaan vastaukseksi, että netissä pitäisi lukea varausvahvistuksen yhteydessä, että opiskelija. No ei lukenut, ei todellakaan.. En väitä, että opiskelija tekisi automaattisesti jotenkin huonompaa jälkeä, mutta jos käyn kolmen kuukauden välein kampaajalla, haluan mieluiten jo valmistuneen ja ammattinsa osaavan kampaajan luo. Jos taas olisin tietänyt meneväni opiskelijalle, olisin ollut hieman tarkempi ja selittänyt paaaljon selkeämmin, mitä mä haluan hiuksilleni tehtävän. Nyt mä vaan luotin siihen, että kampaaja ymmärsi. Ja siis jos sanon, että ei punaista, luulisi kenen tahansa ymmärtävän sen. On sitten valmistunut tai ei.

Lopulta multa onneksi veloitettiin vain puolet siitä summasta mitä olin luullut maksavani, mutta sekään ei lämmittänyt mieltä. Ei varsinkaan, kun tähän kaikkeen meni reippaasti yli kolme tuntia, mua väsytti ja oli nälkä.


Nyt mun hiukset ovat siis lämpimän kuparin sävyiset, tai miten asian nyt kauniisti voisi ilmaista. Mun silmissä oranssit. Enkä tykkää niistä ollenkaan. En kuitenkaan haluaisi mennä enää sinne samaan paikkaan uudestaan korjaamaan sitä sävyä, kun en kuitenkaan saa enää sellaisia kuin ne oli ennen. Tuntuu myös tyhmältä mennä nyt jonnekin muualle ja värjätä taas niitä uudestaankaan. Olin nyt vuoden yrittänyt saada niitä sellaiseksi kuin halusin ja kun vihdoin siinä onnistuin, kävi näin. Ärsyttää.

Eniten mua kuitenkin ehkä ärsyttää mun omat ajatukset. Olin perjantaina jo ihan valmis perumaan kaikki viikonlopun menot, koska näytin mielestäni idiootilta. Sitten kuitenkin toinen puoli musta käskee olla kiitollinen, että mulla on hiukset päässä ja olen terve. Ei saisi valittaa turhasta. Lisäksi mulle tuli ihan hirveän huono omatunto siitä, kuinka rumasti (:D) ilmaisin asiani siellä kampaajalla. Ne on kuitenkin vaan hiukset. 

Nyt en tiedä mitä teen. Soitanko huomenna sinne ja pyydän uutta aikaa, annanko asian olla vai menenkö vanhaan tuttuun paikkaan pelastamaan tilanteen? Help!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

viikkojen 14 ja 15 treenit

R&J: Helsinki City Runiin on kolme viikkoa ja kolmen viime viikon juoksusaldona alle 20km.. Ei hyvä! Muutenkin viime viikkoina treenit jäivät normaalia vähäisemmiksi, osittain kiireen ja erilaisten menojen ja osittain ihan vaan väsymyksen vuoksi. Viime viikot näyttivät treenien osalta tältä.

Viikko 14

maanantai
R: lepo. Alkuviikko meni lepäillessä, sillä edeltävä viikko oli selkeästi ollut liian kova (mm. kaksi kovaa peliä ja puolimaraton..).
J: Koristreenit 60min

tiistai
R: lepo (nukuin kirjaimellisesti koko illan)
J: Palloilukoulu, eli lepopäivä omista treeneistä

keskiviikko
R: lepo (Salossa)
J: lepo

torstai
R: lepo (Helsingissä)
J: lepo (Helsingissä)

perjantai
R: Lenkki vk-vauhtia 5,6km/29min + kehonhuolto 20min
J: Lepo

lauantai
R: Porrastreeni+hölkkä yht 45min
J: Aamulenkki Aurajoen rannalla 3,5km/22min. Iltapäivällä sama treeni Riikan kanssa.

sunnuntai:
R: Kevyt pk-lenkki 4,4km/26min ja juoksijan jooga 30min+rullailu 15min
J: Koripallopeli noin 75min. Kova matsi, mutta hävittiin.


Viikko 15

maanantai
R: Juoksijan jooga 30min
J: Lepo

tiistai
R: Lenkki kiihtyvällä tahdilla yht. 6km/35min
J: Korispeli noin 75min. Kova matsi, mutta jälleen hävittiin..

keskiviikko
R: lepo
J: Salitreeni 60min. Koko kroppa pitkästä aikaa!

torstai
R: lepo (Salossa)
J: lepo

perjantai
R&J: Koripalloa 2 peliä

lauantai
R& J: Koripalloa 2 peliä

sunnuntai:
R&J: Koripalloa 1 peli


Parin viime viikon teemana on ollut ehdottomasti koripallo! Jennalla tuli esimerkiksi kahteen viikkoon seitsemän matsia, joten ei siinä kauheasti mitään muuta ole ehtinyt. Nyt on viimein molemmilta koripallokausi ohi ja nyt ei ole enää mitään syytä olla lenkkeilemättä. Tai niinhän luultiin, mutta tultiin molemmat kipeiksi pääsiäisen jälkeen. Molemmilla on ollut oikein kunnolla kuumetta, joten ei auta muu kuin levätä. Harmittaa aika paljon! HCR lähenee ja kunto vain huononee. Nyt pitää vaan yrittää hyväksyä se ajatus, että mitkään ennätykset ei tule rikkoutumaan, HCR:n tavoite taitaakin olla ihan vaan maaliin pääsy!

Kilpailuhenkisenä ihmisenä on kuitenkin ihan hemmetin vaikea luopua tavoitteista.. Mutta se on fakta, että näillä juoksumäärillä (eli lähes olemattomilla) ei voi kehittyä juoksijana. Välillä tekisi mieli luovuttaa ja skipata koko HCR (ja sen tuomat paineet), mutta ei se luovuttaminenkaan kivaa ole. Mutta tiedän jo nyt, että sekään ei ole kivaa, että koko ajan vertaa itseään ja omia tuloksiaan muihin.. Äh, vaikeaa. Osaispa olla ihminen, jolla ei ole lainkaan kilpailuhenkeä ja joka ei koskaan vertaisi itseään muihin!  Vertaistukea, anyone?

perjantai 21. huhtikuuta 2017

kuulumisia ja jänniä aikoja

R: Moikka, mitäs teille kuuluu? Mä elelen jänniä aikoja tällä hetkellä.. Mietin tammikuussa, että tästä tulee muutosten vuosi ja siltä nyt todellakin näyttää. Maaliskuussa vaihdoin jo työpaikkaa ja pian tapahtuu todennäköisesti toinen suuri muutos - ollaan nimittäin jätetty ostotarjous yhdestä asunnosta. Kerron siitä lisää, kun (jos) asiat varmistuvat! En uskalla vielä fiilistellä liikaa, mutta salaa jo unelmoin tulevista kesäilloista omalla pihalla!! Asunnon etsintä ja kaikki siihen liittyvä säätö ovat kyllä vieneet ihan kiitettävästi aikaa ja energiaa tässä viime aikoina.


Mä sain heti pääsiäisen jälkeen Jennan tavoin flunssan ja kuumeen (oltiin turnauksessa samassa hotellihuoneessa, kumpi mahtoi tartuttaa kumman..), mutta nyt onneksi olo on parempi jo. Työviikko jäi kahden päivän mittaiseksi tällä viikolla, joten kiirettä piti töissäkin, ne työt kun ei katoa mihinkään poissaollessa.. Onneksi nyt on edessä viikonloppu ja odotettu Helsingin reissu. Huomenna on Inspiration day ja ollaan Jennan kanssa taas yötä hotellissa. Ollaan otettu tavaksi tehdä noita minireissuja Helsinkiin aina kun mahdollista! Tällä kertaa yövytään Glo Hotel Artissa, toivottavasti siellä on hyvä aamiainen.. Suositelkaa muuten hei meille jotain hyvää ravintolaa lauantai-illaksi! Olisiko keskustan alueella joku hyvä sushibuffet? Tämän kaiken laiskottelun ja sairastelun jälkeen voisi vielä vetäistä kunnon sushiähkyt.


Treenirintamalle ei tällä hetkellä kuulu kovinkaan hyvää, siitä tulossa lisää treenikatsauksessa huomenna. En voinut tänäänkään vielä juosta tai mennä salille, mutta sunnuntaina sitten toivottavasti! Huomenna tosiaan otetaan heti aamulla suunnaksi Helsinki, onko joku muukin tulossa Inspiration dayhyn? Viimeksi petyttiin vähän kun treeni- ja hyvinvointibloggaajat olivat niin huonosti edustettuina, onneksi ainakin Susanna on tulossa huomenna. Ja varmaan siellä vanhoja tuttujakin taas näkee, toivottavasti ainakin! Saa tulla moikkaamaan!