perjantai 13. huhtikuuta 2018

kohti maratonia - mitä jos?


R: Olen ollut melko luottavaisin mielin maratonin suhteen, mutta mitä lähempänä 19.5 on, sitä epäuskoisemmaksi alan tulla! Siis ihan oikeasti pitäisi juosta yli 42 kilometria. Sehän on ihan hemmetin pitkä matka? Kaksi puolimaratonia? Reippaasti päälle neljä tuntia juoksua? Olen yrittänyt pitää pään kylmänä ja olla miettimättä mahdollisia ongelmia, mutta väkisinkin mieleen tulee muutamia kysymyksiä..

..mitä jos ei vaan jaksa? Miten pystyn tsemppaamaan itseäni, jos esimerkiksi jo puolen välin paikkeilla tuntuu raskaalta? Maratonin juokseminen on pitkälti myös henkistä vahvuutta, onko mulla sitä tarpeeksi? Sitä ei voi tietää, kun ennen ei vastaavaa ole tehnyt. Uskon kuitenkin, että on. Helpolla en koskaan luovuta.

..mitä jos sattuu? Kipu varmaan kuuluu asiaan, mutta jos oikeasti alkaa sattua liikaa. Mistä tietää, milloin olisi järkevämpi keskeyttää? Voiko sitä edes tietää? Toisaalta olen tätä miettinyt myös siltä kantilta, että mulla on melko korkea kipukynnys ja harvemmin mikään paikka kipeänä.

..mitä jos aloitan ihan liian nopealla vauhdilla ja väsyn liian nopeasti? Usein juoksutapahtumissa alussa on vaikeuksia pitää omaa vauhtia, kun porukka lähtee kuitenkin melko nopeasti liikkeelle. Onneksi tätä(kin) on tullut mietittyä, niin osaa kiinnittää asiaan sitten huomiota.

..mitä jos onkin tosi aurinkoinen ja lämmin sää? Mitäs jos olen valinnut huonot juoksuvaatteet? Mitä jos kengät hiertää jalat ihan rikki? Mitä jos kesken juoksun joutuu menemään vessaan? Mitä jos Jenna pääsee maaliin ja mä en? Mitä jos sykemittarista loppuu akku ja en tiedä miten kovaa juoksen? Selviänkö tästä hengissä?

Paras kysymys kuitenkin on, mitä jos kaikki meneekin hyvin? Se on ehkä todennäköisin vaihtoehto! Ja toisaalta, mitä jos en pääse maaliin - mitä sitten? Tietenkin se henkisesti varmaan on kova kolaus, mutta se ei kuitenkaan lopulta vaikuta oikein mihinkään mun arkielämässä. Tärkeintä on pysyä terveenä, nauttia tästä harrastuksesta ja haastaa itseään! Maratonin aikana mielessä ehtii varmaan käydä ihan liikaa ajatuksia ja tunteita, joten ehkä ihan hyvä että (lähes) kaikkea mahdollista on miettinyt jo etukäteen. Osaa ainakin sitten varautua kaikkiin ajatuksiin ja tsempata itseä maaliin. Onneksi voidaan Jennan kanssa tsempata myös toisiamme, tarkoitus olisi juosta koko matka yhdessä.

Kokeneemmat maratonit - kertokaa miten olette selviytyneet ongelmista maratonin aikana?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mitä kuuluu?

J: Olen liian monta kertaa tällä viikolla avannut koneen ja tullut blogiin tuijottelemaan tyhjää sivua, mutta nyt vihdoin sain kirjoiteltua kuulumisia. Eipä mulle mitään ihmeempää tosin edes kuulu - sitä samaa vanhaa. Tällä viikolla olen esimerkiksi..

..nettishoppaillut liikaa. Syytän kevättä ja alennuskampanjoita!

..muutenkin tuhlannut liikaa rahaa, ostin heräteostoksena mm. ruokapöydän ja työpöydän

..miettinyt taas ensi vuoden työkuvioita. Joka kevät sama ongelma virattomilla luokanopettajilla!

..käynyt pikavisiitillä Myllyssä (Fafasissa syömässä) ja Ikeassa tekemässä lisää heräteostoksia

..yrittänyt aikatauluttaa omaa elämääni, nyt on koko ajan ihan hirveästi aikaa ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään kunnolla

..ollut liian huonomuistinen


..haaveillut kesästä. No okei, haaveilen aina kesästä, mutta viime aikoina ekstra paljon!

..haaveillut lämmöstä ja auringosta

..käynyt oppilaiden kanssa uimassa - aina yhtä ihanaa...

..käytiin myös opettamassa tanssia toisen koulun kutosille ja sain olla ylpeä omista oppilaistani

..pitänyt monta arviointikeskustelua

..todennut, että olen tehnyt ihan liikaa töitä tällä viikolla

..todennut myös, ettei se oikeasti haittaa, koska tykkään siitä


..yrittänyt taas syödä terveellisemmin. Maaliskuussa söin liikaa herkkuja ja liian vähän kunnon ruokaa

..kuitenkin olen ihan liian usein sortunut syömään suklaata, turkinpippureita ja lakutaateleita

..olen myös käynyt juoksemassa ja ehkä jo vähän aloittanut panikoimaan kuuden viikon päästä edessä olevaa maratonia

Sellaista. Nyt mulla on loppupäivälle aika selkeä suunnitelma: suihkuun, ruokaa ja nukkumaan. Meillä on huomenna kauden viimeinen turnaus tyttöjen kanssa ja herätyskello soi liian aikaisin. Mitä muille kuuluu?

maanantai 2. huhtikuuta 2018

maaliskuun kilometrit


J:  Hassua kirjoitella maaliskuun kilometrjeä blogiin, koska juurihan se maaliskuu vasta alkoi! Maaliskuuhun mahtui paljon kaikkea. Oli Lontoon reissu, yhteensä kahdeksan omaa peliä, valmentamista, synttärijuhlintaa, laivareissu.. Vapaa-aika oli vähissä, joten juoksemiselle jäi liian vähän aikaa. Maaliskuu oli kokonaisuudessaan kuitenkin ihan mahtava, tuun muistamaan sen pitkään!


Maaliskuussa juoksukilometrejä kertyi yhteensä 82 kymmenen lenkin aikana. Meillä meni  Riikan kanssa aikataulut enemmän ristiin kuin aikaisemmin ja lopulta juostiin lenkeistä "vain" seitsemän yhdessä. Lenkit olivat ajanpuutteen takia melko lyhyitä ja nopeita. Pisin lenkki oli lauantaina 17.3. juostu 18,8km ja muut olivat 5-9km mittaisia noin 6:00-6:20min/km vauhdeilla. Varsinkin yksin juostessa tuli vähän leikiteltyä vauhdin kanssa, pidemmät olivat sitten pk-vauhdilla. Nopein lenkki oli maanantaina 26.3. juostu vitonen 5:30min/km vauhdilla. Kokonaisuudessaan maaliskuun treeneistä jäi jotenkin väsynyt fiilis.. Juoksu oli ihan kivaa, mutta monesti kotoa lähtiessä ol sellainen "ei jaksaisi" -fiilis. Väsymystä varmaan. Onneksi nyt huhtikuussa kiireitä on vähemmän ja päivät pitenevät entisestään. Vihdoin arkenakin ehtii valoisaan aikaan ulos! Ihan huippua pimeän talven jälkeen, eikö?

Nyt kun koriskausi on melkein loppu, on aika vähän monipuolistaa juoksutreenejäkin. Vetoja ja mäkijuoksuja pitäisi ainakin lisätä treeneihin ja salillekin haluaisin ehtiä enemmän. Kuitenkin  levon ja kehonhuollon merkitys kasvaa maratonin lähestyessä, joten koitan muistaa myös ne. Ensi kuussa se 42 kilometriä jo koittaakin, iik!

Miten muilla sujuu maraton- ja puolimaratontreenit?