maanantai 13. toukokuuta 2019

Yyteri maraton ja kympin ennätys!

J: Nyt se on tehty, juoksin enimmäisen kympin kisani! Takana on jo lähemmäs kymmenen puolikasta, yksi maraton ja pari 7 kilometrin kisaa ja vasta nyt pääsin kympille. Tämäkin oli synttärilahja ja ilman sitä tuskin olisin juossut. Olen aina ajatellut, että pitkät matkat sopivat mulle paremmin ja en ole niin nopea, että kannattaisi edes ilmoittautua kympille. Kuinka väärässä olinkaan..

Kisa-aamuna lähdettiin ajelemaan Salosta Poriin jo liian aikaisin. Mua väsytti ja vähän pelotti, sillä olin aamulla herännyt pieneen kurkkukipuun. Taas. No, ei auttanut. Parin tunnin ajomatkan aikana onneksi fiilis parani ja viimeistään kun saimme auton parkkiin Yyterin leirintäalueelle, olin ihan valmis juoksemaan! Oltiin ajoissa paikalla, joten ehdin lämmittelemään ja venyttelemään kunnolla ennen lähtöä. Hieman kateellisena katsoin kuin puolimaratonin juoksijat lähtivät matkaan hieman ennen meitä ja lähtöpaikalle jäi vain kuorallinen kympin juoksijoita. 

kymppi

Startti oli tasan kello 12, joka on mulle melko täydellinen lähtöaika. Starttipistoolin pamahtaessa laitoin Spotifystä suosikkilistani soimaan  ja lähdin matkaan. Olin jostain lukenut, että kisan ensimmäinen ja viimeinen kilometri saavat olla nopeimpia, joten annoin mennä! Ensimmäinen kilometri menikin aikaan 5:10 ja sen jälkeen vauhti tasoittui noin 5:15 kilsavauhtiin. Meno oli melko tasaista seitsemänteen kilometriin saakka, jolloin tajusin, että voimia on vielä ihan hyvin jäljellä ja kiristin kilometrivauhdista 10 sekunttia pois. Viimeiset kolme kilometriä meni noin 5:05 vauhtia, viimeinen aika tarkalleen 5 minuuttiin. Maaliin saavuin ajassa 51:02. Olin todella tyytyväinen, sillä lähdin tavoittelemaan alle 54 minuutin aikaa. Jossain reitin varrella laskeskelin, että pääsen hyvin noin 52 minuuttiin, mutta missään vaiheessa en haaveillut noin hyvästä ajasta! 

Vaikka olen todella tyytyväinen, muutama asia jäi harmittamaan. Ensinnäkin se, että jos olisin tiennyt olevani noin lähellä 51 minuutin alitusta, olisin ottanut vielä paremman loppukirin! Toiseksi se, että heti lauantaina mun kurkku oli vielä entistä kipeämpi ja sen jälkeen ollut ollut tukkoinen ja flunssainen olo. En tiedä vaikuttiko se lopulta juoksuun, koska suoraan sanottuna en voi kuvitella, että olisin juossut yhtään kovempaa! Kolmanneksi se, että aikaisempina vuosina tuolla mun ajalla oltais oltu melkein kolmen parhaan joukossa. Tänä vuonna oli kuitenkin kovatasoinen kilpailu ja mä olin lopulta 7. naisten sarjassa. Naisten voittaja juoksi 43:17, eli melko kovan ajan.

kymppi2

Nyt olen taas hieman kokeneempi ja valmis uusiin koitoksiin.. Mihinkään juoksutapahtumaan en ole ilmoittautunut, mutta kai tässä jotain pitäisi keksiä motivoimaan mua yksin lenkkipoluille, Nyt kun kymppi on juostu, vitonen kiinnostaisi. Missä kannattaisi seuraavaksi juosta? Saa vinkata kivoja, mielellään vähän pienempiä juoksutapahtumia.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

juoksijan painajainen

R: Mä vähän jo meidän instagram-sivulla (@2yhdenhinnalla) avauduinkin siitä, mitä mun nilkalle nyt kuuluu. Mulla meni siis joulukuussa korispelissä nilkka. Se turposi heti aika reippaasti ja menin seuraavana päivänä terveyskeskukseen lääkärille. Lääkäri ei kovinkaan kiinnostuneelta vaikuttanut (ajatteli varmaan, että taas joku tulee tuollaisesta venähdyksestä valittamaan), mutta lähetti silti röntgeniin. Mulle jäi lääkärin asenteesta silloin jo sellainen fiilis, että hän ajattelin mun vaan tulleen hakemaan saikkua. No, pääsin silloin röntgeniin ja kuvissa ei näkynyt mitään. Lääkäri soitti iltapäivällä nopean puhelun, ei näy kuvassa mitään, voit jatkaa normaalia elämää. Ei siis mitään kuntoutusohjeita tai mitään. Koska kuvissa ei näkynyt mitään, enkä saanut mitään ohjeita jatkosta, olin tietenkin siinä uskossa, että jalka paranee pian ja voisin heti mennä lenkille, kun jalka kestää. Lopulta pidin noin neljän viikon tauon treeneistä, osittain siksi että olin silloinkin pitkään flunssassa.

riikkaadidas

Kun palasin treenaamaan, huomasin ettei nilkka ollut ihan normaali. Se kipeytyi usein kovan treenin jälkeen, vaikka treenin aikana saattoi tuntua ihan hyvältä. Ajattelin, että se on normaalia ja nilkkaa välillä mm. teipattiin peleihin, kun ajattelin että se auttaisi. Tein alusta asti joitain kuntoutusliikkeitä, joita netistä löysin ja lepäsin treenin jälkeen silloin, kun nilkka kipeytyi. Aikaa kului ja nilkka ei mennyt paremmaksi. Juoksin kuitenkin mm. yhden puolimaratonin ja pelasin monta kovatempoista korispeliä. Yhden vähän rankemman treeniviikonlopun jälkeen nilkka oli taas niin kipeä, että päätin soittaa terveyskeskukseen. Sainkin ajan ja lääkäri onneksi otti mut tosissaan ja lähetti magneettikuvaan (jota tosin piti kolme viikkoa odottaa). Mulle jäi hyvin mieleen lääkärin sanat, kun kysyin voinko ennen magneettia treenata kivun rajoissa. Kuulemma voi, kivun rajoissa saa juostakin. Jotain nilkkatukea voisi kuulemma harkita. En kuitenkaan sen jälkeen ihan kamalasti treenannut, sillä olin yhteensä melkein kuukauden taas flunssassa. Nyt sitten tällä viikolla sain magneetin tulokset ja ei hyvä! Lääkäri aloitti puhelun tyyliin "näkyihän niissä kuvissa vaikka mitä".

Nilkan nivelsiteistä moni on revennyt. Yksi taisi olla ehjä. Pahimpana kuitenkin kantaluun murtuma. Olen siis ollut tässä viisi kuukautta murtuneen kantaluun kanssa.. Murtuma oli ilmeisesti hyväasentoinen, mutta selkeästi kuvissa näkynyt. Se olisi pitänyt hoitaa heti, mutta se ei ilmeisesti näkynyt röntgenissä. Vähän ehkä kaduttaa, etten hakeutunut uudelleen lääkärille aiemmin. Ja tietenkin ihmetyttää, miksei murtuma näkynyt röntgenkuvassa? Tai miksei lääkäri osannut epäillä sellaista, vaan sanoi että saa jatkaa treenaamista? Mulla ei ole koskaan ennen mennyt nilkka, ei ole nivelsiteet venähtäneet tai revenneet, joten en oikein tiennyt mikä toipumisessa oli normaalia. Lisäksi mulla on melko korkea kipukynnys ja "pitkä pinna", joten mä kestin vaan nilkan kipeytymisen. Jos mulla olisi ollut edes pieni aavistus siitä, että nilkassa on luu murtunut, olisin varmaan jo aiemmin hakeutunut yksityiselle ja maksanut itseni kipeäksi siitä sen sijaan, että odotin julkisella puolella pitkään. Vakuutusta, joka kattaisi kilpaurheilun, mulla ei ole, koska olen aina ajatellut, että pääsee julkisella puolellakin hoitoon. Ja pääsinhän mä, hitaasti tosin. Osittain oman tyhmyyden takia, osittain siksi että mua ei ehkä aluksi otettu tosissaan ja osittain tietenkin koska julkinen terveydenhuolto..

Riikkaadidas2

Sellainen sairaskertomus. Onko kenelläkään kokemusta kantaluun murtumasta? On kuulemma hidas paranemaan, koska nilkassa verenkierto on hidasta, joka taas hidastaa murtuman toipumista. Mä odottelen nyt aikaa kirurgille, jolloin kuulen mitä tälle jalalle tehdään. Pitäisi ne nilvelsiteetkin kuntouttaa, mutta ennen sitä murtuman pitäisi ilmeisesti parantua. Lääkäri sanoi, että joskus menee jopa vuosi, että kantaluun murtuma paranee. Ainakin toistaiseksi pitää nyt välttää kaikkea "turhaa" liikkumista. Normaalit arkikävelyt saa hoitaa, mutta ei lenkkejä, eikä mitään missä jalka rasittuu. Ei siis todellakaan koripalloa tai juoksua. Pyöräily, uinti ja salitreeni ylä- ja keskikropalle on ok. Päätinkin, että ostan nyt itselleni pyörän, jotta pääsee pitämään peruskuntoa yllä pyöräilemällä. Pyöräily tai uinti ei koskaan ole olllut mun lemppareita, ehkä nyt pitää yrittää antaa niille mahdollisuus.. Harmittaa ihan hitosti, etten pääse juoksemaan, enkä tiedä voinko pelata koripalloa ensi kaudella. Ei kuitenkaan voi mitään, nyt ei auta kun odottaa kirurgin näkemystä asiaan.. Ja kuten kaikki tietävät, odottavan aika on pitkä..

tiistai 7. toukokuuta 2019

koko kevään kuulumiset

J: Mulla on koko ajan sellainen olo, että ennen kuin voin kirjoittaa tänne mitään muuta (kuten vinkkejä Lontooseen!), mun on pakko avata, mitä kaikkea olen viimeisen parin kuukauden aikana tehnyt. Osa vamaan on Instagramista seurannut, mutta tässä tulee kuitenkin tiivistetysti mun pari viimeistä kuukautta.. Olen..

london8
london9
london11

..katsonut kaikki Gilmoren tyttöjen jaksot ja nyt aloitin uudet. Se on kyllä ihan mahtava sarja, joskus silloin aikoinaan katsoin ehkä kolmanteen kauteen saakka ja nyt sitten alusta loppuun.

..innostunut pyöräilystä. Kaivoin pyörän taas esille ja nyt jo on tullut pyöräiltyä enemmän kuin viime kesänä yhteensä!

..tutkinut lentoja ja hotelleja. Englannin reissu on kesäksi jo tiedossa, mutta haaveilen edelleen Albanian matkasta. Ehkä loppukesästä..

..hakenut vakituista virkaa. Ei napannut tänäkään vuonna, mutta onneksi ei haittaa, koska mulla on jo maailman paras (ei-vakituinen) työpaikka.

..viettänyt kavereiden kanssa ihan huippupääsiäisen Vierumäellä. Kaksi vuorokautta loistavaa seuraa, treeniä, hyvää ruokaa ja rentoa olemista. Kelpaisi koska vaan uusiksi.

..nauttinut siitä, että koriskausi on taas ohi ja on enemmän aikaa iltaisin tehdä omia juttuja, kuten vaikka käydä salilla, lenkillä, pelailemassa frisbeegolfia tai ihan vaan olla ilman suunnitelmia. Koris on kivaa, mutta välillä aikatauluttomat viikot ovat vielä kivempia.

london7
lontoon1
lontoon2

..aloittanut torikahvilakauden ja käynyt jo parina lauantaina Salon torilla kahvilla. Ihan paras paikka!

..kannustanut Salon Vilppaan miehiä korisliigan pudotuspeleissä. Kovaa vauhtia ollaan menossa taas kohti finaalia, jospa tänä vuonna tulisi kultaa Saloon.

..stressannut siitä, että kaikki muut menevät naimisiin, saavat virkoja ja vauvoja ja mun elämä vaan jumittaa paikallaan. 

..syönyt ihan liikaa herkkuja. Tuntuu, että koko ajan on joku "tekosyy" herkutella, kuten vaikka tuliaiskarkit, pääsiäinen, vappu.. Nyt pitää vähän rajoittaa ennen kesää..

..juhlinut kaverin synttäreitä Tampereella ja todennut kolmannen kerran puolen vuoden aikana, että Tampere on yllättävän kiva kaupunki. Pitää mennä taas kesällä, onneksi on syitä käydä siellä!

Oikeasti musta tuntuu, etten ole kyllä ihan kauheasti mitään tehnyt. Aika vaan kuluu. Jos muuten haluatte jatkossa seurata mua ja Riikkaa Instagramissa, nyt meidän omien tilien (@jenniemin ja @riikka_ni) lisäksi tehtiin blogille oma Instagram @2yhdenhinnalla. Menkää seuraamaan! Sinne tulee mm. tietoa uusista postauksista ja vähän nopeammin kuulumisia kuin tänne blogiin.