sunnuntai 24. helmikuuta 2019

halusin vaan sanoa..

vohvelit

J: ..että täällä ollaan edelleen, vaikka blogi on ollut hävyttömän kauan hiljainen! Syitä hiljaiselolle on taas monia, suurimpana elämän muut kiireet, saamattomuus, laiskuus ja haluttomuus avata konetta - tai varsinkaan bloggeria.

Ollaan välillä sivulauseessa juteltu Riikan kanssa tämän blogin kohtalosta ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä kaikki on auki. Mulla on paaaljon sanottavaa monesta aiheesta, enkä haluaisi lopettaa blogia. Haluaisin kirjoitella treenistä, reissuista, terveellisestä elämästä, (elämästä muutenkin) ja ajankohtaisista aiheista. Se missä ja kuinka usein haluan kirjoitella, on kuitenkin epäselvää.

Sen kuitenkin tiedän, että mulla on nyt viikko lomaa ja tulen varmasti viikon aikana postailemaan enemmän kuin parin edellisen viikon aikana. Muutama mielenkiintoinen aihe on  jo luonnoksissa. Lisäksi tulen viettämään seuraavat viisi päivää yksin Lontoossa ja otan todennäköisesti koneen mukaan, joten on aikaa kirjoitella. 

Palaillaan siis. Toivottavasti pian.

tiistai 5. helmikuuta 2019

tammikuun kilometrit: hidasta ja jäistä

J: Ajateltiin jatkaa viime vuonna tutuksi tullutta perinnettä ja kirjata aina kuukauden päätyttyä juoksukilometrit tänne blogiin. Niitä on kiva itse aina myöhemmin lueskella ja ehkä joku muukin tykkää niitä seurailla. Kenties jopa motivoituu lenkille? Toivottavasti ainakin.

Tammikuu alkoi juoksun osalta melko heikosti, sillä oli vähän flunssaa ja muita kiireitä. Tammikuun ensimmäinen lenkki onkin Sportstrackerin mukaan juostu 12.1. ja sen jälkeen kilometrejä kertyi ihan mukavat 66,7. Lenkkejä oli yhteensä yhdeksän.

tammikuujuoksu1

Tammikuun pisin lenkki oli tällä kertaa vain 11 kilometrin pk-lenkki. Tarkoitus oli juosta pidempään, mutta kylmyys voitti. Tammikuun tulenkin muistamaan todella kylmistä ja hitaista lenkeistä.. Useamman kerran lenkille lähtiessä mittari näytti yli -10 astetta, hui! Juuri tuon pisimmän lenkin jälkeen sormet olivat niin jäässä, etten meinannut saada avainta taskusta ja ovea auki. Kaikki tammikuun lenkit olivat vauhdiltaan 6:25-6:50min/km eli melko hidasta. Tai siis todella hidasta! Vauhti tosin saakin olla tässä vaiheessa vuotta hidas, pääasia että selviää ulos ja lenkille. Tälllä hetkellä mä nautin juoksemisesta juuri siksi, kun ei ole mitään isompia tavoitteita, ja voi vaan mennä ja juosta fiiliksen mukaan.

Helmikuussa pääsenkin sitten toivon mukaan juoksemaan puhtaille, lumettomille Lontoon kaduille. Sitä - ja kevättä - odotellessa saa kelvata Suomen lumiset ja loskaiset kadut!

Miten muilla alkoi tammikuun lenkkeilyt?

lauantai 2. helmikuuta 2019

valoisampia aikoja kohti

R: Hyvää helmikuuta kaikille, menipäs tammikuu nopeasti! Tälleen jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että koko joulukuu ja tammikuun alku meni jotenkin vähän synkillä fiiliksillä. Vaikka joulu- ja tammikuulle osui vaikka mitä kivaa tekemistä ja joulukin oli tosi onnistunut, on viime kuukausia varjostanut muutamakin asia..

pimeä

Ensinnäkin joulukuussa mulla meni nilkasta nivelsiteet ja en pystynyt alkuun kunnolla edes kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Nilkka parani hitaammin kun olisin toivonut, enkä tiedä onko se edelleenkään ihan kunnossa - varsinkin rasituksessa alkaa vähän särkemään ja jopa vähän turpoaa. Sen lisäksi, että nilkka meni, olin melkein koko joulu- ja tammikuun alun flunssassa. Sitten kun nilkka olisi kestänyt kevyttä treeniä, flunssan takia en päässyt treenaamaan. Varsinkin joulukuussa jouduin viettämään ihan kohtuuttoman paljon aikaa kotona. Tykkään kyllä olla kotona, mutta liika on liikaa.

Treenaamattomuuden lisäksi olen stressannut sitä, jatkuuko mun määräaikainen työsuhde. Ehdin moneen kertaan käymään mielessä läpi kaikki kauhukuvat, mitä jos työ ei jatku, mitä jos en saa mitään muuta? Viihdyn tosi hyvin nykyisessä työssäni, enkä halunnut edes ajatella, että joutuisin jäämään sieltä pois. Epäilen, että tuo flunssakierre johtui osittain myös tästä työstressistä.

pimeä2

Mutta, arvatkaas mitä? Nyt kaikki on paremmin kun hyvin! Olen päässyt takaisin hyväksi havaittuun treenirytmiin, olen pysynyt terveenä ja tuo nilkkakin alkaa koko ajan tuntua normaalimmalta. Loppuvuodesta motivaatio salitreeniin oli täysi nolla, nyt olen päässyt juoksun ja koripallon ohessa vähintään kerran viikossa salille treenaamaan. Ja mikä tärkeintä, kuulin että työt jatkuu. Määräaikaisena  edelleen, mutta jatkuu kuitenkin. Voin unohtaa kaikki kauhukuvat siitä, että joudun myymään tämän asunnon ja muuttamaan. Voin ajatella muutakin kun sitä, että pitää saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön. Voin keskittyä murehtimisen sijaan kaikkeen kivempaan! Tammikuussa elämään löytyi epäonnisen joulukuun jälkeen sopiva rytmi. Sopivasti treeniä ja kaikkea muuta. Olen  huomannut, ettei onnellisuuteen oikeastaan tarvita sen ihmeellisempiä asioita, riittää että pystyy tekemään sitä mistä nauttii. Arki on ollut kivaa, kun olen tiedostanut, että olen siitä onnellisessa asemassa, että olen työssä jossa viihdyn. Pystyn harrastamaan asioita, joista tykkään ja joista saan energiaa.

Vaikka arki sujuu, on ihana suunnitella tulevan kesän lomia ja tulevaisuutta muutenkin, kun vielä kuukausi sitten olin epävarma sen suhteen, onko mulla edes lomaa kesällä. Ja ihanaa kun on viikonloppu! Ehtii taas mm. juoksemaan vähän pidemmän lenkin ja nukkumaan hyvin. Viime yönä nukuin kevyesti 10 tuntia, joten nyt pitäisi jaksaa. Energistä viikonloppua kaikille!