keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

karun kaunis Gotlanti

J: Meillä oli Visbyn reissulla maissa aikaa noin 11h. Haluttiin nähdä siinä ajassa mahdollisimman paljon, joten päätettiin lähteä mukaan Tallink Siljan järjestämälle "Karun kaunis Gotlanti" -retkelle. Ajatus valmiista bussiretkestä herätti hieman ennakkoluuloja ja voin kertoa, että joka ikinen ennakkoluulo toteutui. Bussissa oli kuuma, jouduttiin takapenkille istumaan, stopit olivat liian lyhyitä (paitsi kirkossa) ja opas ehti reissun aikana kertoa koko oman historiansa - saaren historiaa taas vähän vähemmän.. Kaikesta huolimatta retki oli hyödyllinen ja ei kyllä harmita, että uhrattiin kolme tuntia ajastamme siihen.


Nähtiin esimerkiksi Lickershamnin kalastajakylä, jota mä olin ainakin odottanut eniten. Kylässä oli pieni satama, söpöjä pieniä taloja ja kalkkikivimuodostelma Jungfrun. Täällä olisin voinut olla paljon kauemminkin, mutta bussilastillinen suomalaisia oli sitä mieltä, että 20 minuuttia riittää.. Ehkä sitten ensi kerralla.. ;)


Toinen mielenkiintoinen pysäkki oli Krusmyntan puutarha. Me tosin ihastuttiin puutarhaa enemmän rantaan, jossa puutarha sijaitsi! Bongattiin rannalta muutaman yksinäinen unikko ja puutarhassa oli sitten toinen toistaan upeampia kukkia.

Gotlannista jäi päällimmäisenä mieleen vaihteleva luonto. Välillä oli silmänkantamattomiin kukkia, vihreitä peltoja ja lampaita, välillä taas karua kasvitonta maata tai kivistä rantaa. Ja me näimme ehkä neljäsosan koko saaresta! Mulle jäi ainakin sellainen fiilis, että Gotlantiin pitää palata uudestaan ja mielellään omalla autolla. Sieltä voisi vuokrata vaikka mökin ja kierrellä ihan ajan kanssa.. Kyllä tosin tällainen risteilykin oli ihan kiva, suosittelen! Hyvät hermot matkaan vaan, niin laivamatkoistakin (jonoineen) selviää ;)

tiistai 27. kesäkuuta 2017

isoja ja pieniä ilon aiheita

R: Mun elämässä on taas pieniä ja vähän isompia ilon aiheita. Tällä hetkellä parasta on..

..se, että maanantaista alkaen mun työmatka on ollut 50 kilometrin sijaan noin 4 kilometria. Olen mennyt nyt parina päivänä autolla töihin ja jättänyt auton parkkiin samoille hoodeille, kun parkkeerasin aina 11-12 vuotta sitten skootterini, kun menin torikahvilaan töihin, hahaha! Nostalgista, mutta tunnen olevani niin kotona nyt.

..meidän koti! Olen edelleen ihan fiiliksissä tästä. Ja olen tainnut sen jo muutaman kerran mainita! 


..Juhannus meni tosi kivasti. Mietin alunperin, että jaksanko edes lähteä 6 tunnin junamatkan päähän juhannuksen viettooon vaan pariksi päiväksi, mutta onneksi lähdin. Kotona olisin vaan jännittänyt uuden työn alkamista. Vietettiin ihan super onnistunut juhannus hyvässä seurassa - en muista milloin viimeksi olisin ollut hereillä melkein viiteen asti! (Enkä sitä, milloin olisin viimeksi juonut yhtä paljon skumppaa ;)).

..tämä biisi. Kannattaa kuunnella pidemmälle kun ensimmäiset 30 sekuntia, olen koukussa. Ihan vaan koska Samu Haber.

..sain tänään ihan mahtavia uutisia, mulle on myönnetty opinto-oikeus sosiaalityön laajoihin sivuaineopintoihin. Pitää katsella vähän aikatauluja, saanko aloitettua opinnot töiden ohessa. Oishan se ihan mahtava saada sosiaalityöntekijän pätevyys, se avaisi taas ihan uusia työllistymismahdollisuuksia. En voi uskoa, että sen lisäksi että sain tuon nykyisen työpaikkani, sain nyt myös tämän opinto-oikeuden. Muutama kuukausi sitten haaveilin vielä molemmista.


..Outfox on jo reilun kahden viikon päästä. Toivotaan, että kesä olisi siihen mennessä alkanut kunnolla. Arvoin muuten tänään lippuarvonnan voittajan, mikäli osallistuit niin kannattaa kurkata sähköpostiin..

Jenna on tällä hetkellä siellä Montenegrossa ja vaikka olenkin vähän kateellisena katsellut heidän reissukuvia instagramista, niin pakko myöntää, että on tämä mun arkikin tällä hetkellä ihan ok ;)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

puolimaraton St Albansissa

R: St Albansin puolimaratonista on jo melkein pari viikkoa, mutta ei olla kaikkien reissujen vuoksi ehditty kirjoittelemaan juoksusta! Oikeastaan en enää edes muista juoksusta paljoa, päällimmäisenä mielessä on kuumuus ja se, miten tuskaiselta juoksu tuntui. Koska juoksupäivälle oli luvattu tosi lämmintä säätä, lähdettiin alunperinkin sillä fiiliksellä, että kunhan maaliin pääsee. Reissussa puolikkaan juokseminen ei koskaan ole kaikista paras vaihtoehto jalkoja ajatellen, kun nytkin oltiin edellisenä päivän kävelty tosi paljon.

Startti oli sunnuntaina klo 10 ja se sopi meille. Se HCR:n klo 15 startti on syömisten kanssa jotenkin tosi hankala. Nyt herättiin 7.30 aikoihin pitkien yöunien jälkeen ja syötiin aamiaista hotellihuoneessa - puuroa marjoilla, sämpylää ja banaania. Lisäksi juotiin ennen juoksua vettä ja energiajuomaa ehkä vielä normaalia enemmänkin, kun jo ennen starttia hikoilutti.


Lähtöpaikka tuskailtiin ihmismassaa. Jos HCR häviää lähtöajassa, niin siellä on kyllä muut asiat huomattavasti paremmin. St Albansin puolikkaalla vessoja on liian vähän, nytkin jonotettiin varmaan reilu vartti vessaan, jonka vuoksi alkulämmittely jäi lähes kokonaan tekemättä. Meidän hotellilta oli tosi lyhyt matka tapahtuma-alueelle, joten oltiin lähdetty niin myöhään kohti aluetta, ettei ehditty sekä vessaan että lämmittelemään. Olisi pitänyt oppia virheestä, viime vuonna oli sama ongelma. Kaikki juoksijat lähtivät samaan aikaan juoksemaan, joten myös se aiheutti ruuhkaa. Ruuhka näkyi jonojen lisäksi startissa, ensimmäinen kilometri oli taas hidas.

Pian startin jälkeen alkoi jo päästä juoksufiilikseen, vaikka heti kyllä oli se fiilis, että mitään ennätysjuoksua ei olla tekemässä. Sää oli lämmin, heti aamusta mittari nousi yli 22 asteeseen ja aurinko paistoi aluksi lähes pilvettömältä taivaalta. Onneksi muutamia pilviä alkoi juoksun aikana taivaalle ilmestyä! Ei oltu kuitenkaan näin lämpimässä taas aikoihin juostu, joten päätettiin pysähtyä jokaiselle juomapisteelle (niitä oli onneksi runsaasti, yhteensä taisi olla 6-7).


Helpoimmat kilometrit osuivat alkuun, sillä toisen mailin jälkeen koitti pitkä loiva alamäki. Sen jälkeen alkoikin pitkä loiva ylämäki, joten ainakaan tylsä tuo reitti ei ole. Eikä helppo! Kaunis se kyllä on, mutta jotenkin sitä kauneutta ei vaan osaa juostessa aina arvostaa. Viides kilometri oli koko juoksun toiseksi nopein, 5:10min/km.  Kuudes ja seitsemäs oli melko hitaita sen ylämäen vuoksi, mutta 8-11 näyttivät kilometrivauhtien valossa hyvältä.
 Perinteisesti ne tuon juoksun pahimmat ylämäet alkavat puolen välin jälkeen. Osattiin odottaa niitä ja päätettiin, että voidaan ihan hyvin kävellä pisimmät mäet. Kävelyaskelia tuli otettua myös juomapisteillä. Lopulta meidän "kävely" taisi kuitenkin olla nopeampaa kun hidas hölkkä, joten ihan hyvä ratkaisu.


Koko juoksun nopein kilometri oli 14. kilometri, vauhti olin 5min/km. Siihen taisi osua joku sopiva alamäki. Meidän vauhdit vaihtelivat melko paljon, sillä esim. 17. kilsa meni 6:59 vauhdilla ja sen perään 18. 5:43 vauhdilla. Lopussa olisin halunnut ottaa loppukirin, mutta voimien loppuessa se jäi haaveeksi.. Alle 6min kilsavauhdilla juostiin kuitenkin viimeiset kilometrit. HCR:llä oli helpompi pitää vauhti tasaisena, kun reitti oli niin tasainen. Nyt koko puolikkaan keskivauhdiksi tuli 5:59min/km eli 10,0km/h. Ei mun huonoin juoksu, mutta kaukana parhaasta.. Tuo oli kuitenkin se, mihin tuolloin pystyin ja pitää olla tyytyväinen aina kun pääsee puolimaratonin maaliin! Oli se fiilis ihan mieletön nytkin, kun ylitettiin maaliviiva kaiken sen tuskailun ja hikoilun jälkeen. Maalissa odotti Jennan kaveri Laura skumppapullon kanssa, joten tuskaiset kilometrit unohtuivat aika nopeasti.. Loppuaika oli 2:07, eli 4 minuuttia huonompi kun St Albansissa vuosi sitten.

Nyt juoksua ajatellen treeniohjelmassa on pitkiä hitaita lenkkejä, voimatreeniä jaloille ja ehdottomasti kehonhuoltoa - venyttelyä, joogaa ja rullailua. Ja ehkä suunnitellaan seuraavaa juoksua.. Missä sitten juostaan?