sunnuntai 21. tammikuuta 2018

fiilis kolmen kahvikupin jälkeen

J: Huomenta! Sunnuntai - viikon toiseksi paras päivä. Lauantai on tietenkin paras, mutta sunnuntaissa on myös hyvät puolensa. Esimerkiksi aamut. Sunnuntaiaamuisin saa yleensä syödä ihan rauhassa aamupalan, lukea lehden ja juoda kahvia. Pitkien yöunien jälkeen aivot toimivat ja energiaa riittää koko kropassa.


Parin kahvikupin jälkeen tulee yleensä sellainen olo, että pystyn mihin tahansa! Mulla aamut ovat aina olleet "luovaa aikaa" ja esimerkiksi gradua kirjoitellessa olin aina tehokkaimmillani aamupäivällä. Samoin yllättävän moni täällä blogissa ilmestynyt teksti on syntynyt myös aamulla, aika usein juuri lauantaina tai sunnuntaina. Arkisin monesti vaan muokkaan luonnokset julkaisu kuntoon ja painan julkaise-nappia.

Nyt työelämässä aamujen tehokkuus on kadonnut kokonaan. Arkiaamuisin mulla on yleensä todella kova kiire. Ensin kiire töihin ja sitten tehdä loput valmistelut päivää varten. Välillä kaipaan paljon niitä aamuja, jolloin voin juoda aamukahvin rauhassa, avata koneen ja kirjoittaa. Kaipaan jopa sitä gradun kirjoittamista ja sen tuomaa vapautta! Olenkin yrittää aikatauluttaa aamuni niin, että mulla olisi töissä aamulla aikaa ihan rauhassa istua alas ja tehdä suunnitelmia. Silloin saan parhaat ideat ja kasattua omat ajatukset.


Onneksi välillä on kuitenkin näitä aamuja, kun ei ole kiire minnekään. Voi juoda kahvia, olla yliaktiivinen, kirjoittaa blogia, lukea blogeja, suunnitella elämää ja haaveilla. Niin kuin tänään!  Kohta mä kuitenkin laitan koneen kiinni ja lähden ulos purkamaan energiaa. Illalla onkin taas pitkästä aikaa koripallopeli. Niin kiva päästä taas pelaamaan!

Mikä on teidän mielestä päivän tehokkain aika?

perjantai 19. tammikuuta 2018

matkasuunnitelmia (alku)vuodelle 2018

R: Eikös tälleen tammikuussa olekin jo hyvä miettiä kesää ja tulevia kesälomareissuja? Mä olen jo pidempään suunnitellut kesän lomia ja nyt jotain on jo varattunakin. Nyt on tosi hyvä aika suunnitella ja varata reissuja, sillä Matkamessut on viikonloppuna ja matkatarjouksia on tosi paljon! Olen tämän viikon aikana bongannut jo mm. New Yorkin lennot 314 eurolla ja Reykjavikin lennot 130 eurolla. Kannatta pitää silmät auki (ja luottokortti lähettyvillä), sillä nyt voi saada halvalla reissun vaikka kesäksi.. Mihis joka paikkaan aion sitten tänä vuonna matkustaa..


..Maaliskuun alussa lähdetään tyttöporukalla Lontooseen juhlistamaan vähän etukäteen mun ja Jennan kolmekymppisiä! Ollaan kaikki käyty ennenkin Lontoossa, joten varmaan melko rennoissa merkeissä reissu sujuu. Tarkoituksena on mennä katsomaan musikaalia, vähän ehkä juhlia niitä synttäreitä, shoppailla ja ihan vaan nauttia lempparikaupungista!


..Kesäkuun alussa otetaan Jennan kanssa uudelleen suunnaksi Lontoo. Mennän juoksemaan jo perinteeksi muodostunut St Albansin puolimaraton. Kiva samalla päästä vähän fiilistelemään kesäistä Lontoota. Ollaan todennäköisesti tällä kertaa St Albansissa kolme yötä, joten pääsee enemmän nauttimaan siitäkin. Todennäköisesti juoksun lisäksi tiedossa on puistohengailua, pubeja ja hyvää ruokaa - kuten aina Englannissa ;)


..Englannista ei lennetäkään Suomeen, vaan varattiin lento Kroatiaan Dubrovnikiin. Dubrovnikista lennetään takaisin Suomeen reilun viikon päästä, mutta ei aiota viettää koko aikaa Kroatiassa. Suunnitelmissa olisi suunnata Bosnia-Hertsegovinan puolelle Mostariin ja lisäksi haluan Montenegron Kotoriin, jossa Jenna jo viime vuonna kävikin. Todennäköisesti ollaan Mostarissa yksi yö ja Kotoriin tehdään ihan vaan päivän reissu. Muu aika tulee sitten vietettyä Dubrovnikissa ja sen lähialuilla. Nämä suunnitelmat on siis vasta alustavia, voi olla että suunnitelmat muuttuu vielä moneen kertaan ennen kesäkuuta. Kaikki vinkit tuonne suunnalle ovat tervetulleita!


..Ajattelin pitää kesälomani kahdessa pätkässä, ensimmäinen osa meneekin pitkältä tuolla Englannissa ja Balkanilla. Toisen osan lomasta pidän varmaankin heinä-elokuun vaihteessa, silloin on tarkoitus suunnata tyttöjen kanssa taas Norjaan. Viime vuoden Lofoottien reissu (lisää siitä täällä) oli ihan paras, nyt ei olla vielä sen enempää suunniteltu, mutta todennäköisesti vuokrataan asuntoauto ja lähdetään taas Norjaan, ehkä tällä kertaa hieman pohjoisemmas.

..Ja mitäs sitten syksyllä? Sinne saakka en vielä pysty ajattelemaan! Keväällä tulee olemaan niin paljon kaikkea, kun tuon Lontoon reissun lisäksi olisi ainakin tiedossa viikonloppuja niin Helsingissä kun Lahdessakin, pelireissuja ja kolmekymppiset, joten jätän suosiolla syksyn reissujen miettimisen jonnekin kesään..

Oletteko te jo tehneet reissusuunnitelmia tälle vuodelle? Entä onko joku muu tulossa viikonloppuna Matkamessuille?

maanantai 15. tammikuuta 2018

Ihmisten reaktioita, kun kerrot juoksevasi maratonin..

R: Olen huomannut, että monen asian suhteen elän sellaisessa tietynlaisessa kuplassa. Yksi niistä asioista on treeni ja urheilu. Koska monet kaverini ovat kovia urheilemaan ja treenaamaan ja seuraan somessa paljon juoksijoita, kuvittelen että melkein kuka vaan voisi tuosta vaan juosta kympin tai jopa puolimaratonin. On ihan normaalia, että some täyttyy viikonloppuisin juoksukuvista (#sundayrunday) ja muutenkin juoksuhehkutuksista. Joku juoksee maratoneja, toinen ultrajuoksuja.


No, totuushan on toinen. Kun jossain tämän kuplani (ja somen) ulkopuolella puhun maratonista, saan lähinnä ihmetteleviä kommentteja - miten sä pystyt! Yllättävän vähän on tullut tsemppaavia kommentteja, ehkä sekin on osa suomalaista luonnetta? Mietittiin Jennan kanssa, millaisia kommentteja ollaan maratoniin liittyen saatu, tässä osa niistä..

-Oho, eikö se ole 42 kilometriä?

-Ihan hullua!

-Mä en pysty edes kunnolla kävelemään ja samalla puhumaan hengästymättä!

-Mä en jaksa ajaa edes autolla noin pitkää matkaa!

-Sä pystyt siihen helposti ihan varmasti.

-Kyllä mäkin pystyisin, mutta..

-Miten ehdit treenaamaan niin paljon?
 

Yleensä ihmettelijöille selitän, että mulla on käynyt tuuri, kun saan treenata ja juosta yhdessä siskon kanssa. Olen myös yrittänyt selittää, että en mäkään aina ole juoksusta tykännyt, enkä esimerkiksi 5 vuotta sitten jaksanut kunnolla juosta edes kymppiä. Yleensä myös perinteiseen suomalaiseen tapaan vähättelen itseäni, en mäkään aina jaksa, ei se juoksu mullekaan aina helppoa ole. Huomaan, että alan helposti "selittelemään", että kyllähän pidempiä lenkkejä jaksaa, jos vauhti on tarpeeksi hidas jne.. Saatan myös mainita, että olen urheillut koko ikäni, joten peruskunto on hyvällä tasolla. Tuollainen selittely ja vähättely on kuitenkin vähän turhaa. Seuraavalla kerralla, kun joku ihmettelee, ajattelin ihan vaan mainita, että teen hemmetisti hommia asian eteen! Kun sohvannurkka houkuttelisi, teen (usein) sen päätöksen, että lähden lenkille. Tiedän, että suklaan syömisestäkin voisi tulla hyvä fiilis (ainakin hetkeksi), mutta mä haen sen hyvän fiiliksen hyvin menneestä treenistä. Teen joka päivä pieniä valintoja, jotka vievät mua kohti tavoitettani ja se tavoite on tällä hetkellä maratonin juokseminen. 

Väitän, että moni perusterve ihminen pystyisi juoksemaan puolimaratonin, jopa maratonin. Kyse onkin ehkä enemmän siitä, että on valmis tekemään töitä sen eteen! Ja vähän siitä, että on tarpeeksi hullu. Ei se maraton varmastikaan helposti tule menemään, mutta uskon, että se fiilis maaliviivan jälkeen on kaikkien treenikilometrien ja huonosti menneiden lenkkien arvoista. Ihmettelijät saavat ihmetellä, mä aion näyttää mihin pystyn! Tehkää te samoin ;)