sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

ei mitään uutta

J: Aika tarkalleen viikko sitten istuin junassa matkalla Helsingistä kotiin. Oltiin oltu Riikan kanssa viettämässä Indiedaysin inspiraatioviikonloppua ja vielä junassa juteltiin siitä, kuinka inspiroiva ja ajatuksia herättävä viikonloppu oli. Molempien puheiden rivien välistä oli luettavissa, että tästä alkaa inspiroiva kausi, jolloin blogi lähtee taas uuteen nousuun, käydään taas yhdessä ottamassa kuvia, kirjoittellaan postauksia varastoon jne.. No miten taas kävi?

hki2

Tuli maanantai, tuli arki. Oli taas töitä ja harrastuksia.. Kaikki viikonlopun ajatukset blogista unohtuivat taas. Tai eivät oikeastaan unohtuneet, vaan jäivät huonona omatuntona päähän pyörimään. Aina kun oli pieni hetki omaa aikaa, yritin avata koneen ja kirjoitella jotain. En vaan saanut taaskaan mitään aikaiseksi! Tällä hetkellä työt imevät musta aivan kaiken mahdollisen energian - ja itseasiassa vähän ylikin. En enää kotona jaksa istua koneella ja keskittyä uuteen postaukseen. En, vaikka olisi mitä sanottavaa!

Onneksi pian helpottaa - enää kuusi viikkoa kesälomaan.. Sen jälkeen yksi vaihe elämästä on taas takana ja alkaa parin kuukauden breikki kaikesta, mikä on nyt pääosassa elämässäni. Vaikka tykkäänkin mun työstä, odotan silti ihan älyttömästi kesälomaa ja kaikkia kivoja juttuja, mitä loma tuo taas tullessaan.. Esimerkiksi ihan sitä, että koko ajan ei pyöri päässä tekemättömät työt tai ajatus siitä, että taas on tullut hoidettua jokin asia liian huonosti.

hki1

Jotain on kuitenkin tapahtunut täällä blogissa. Saatiin eilen säädettyä ulkoasua vähän ja nyt tästä lähtien ladattua hieman suurempia ja toivottavasti parempilaatuisia kuvia tänne blogiin. Siitä on hyvä aloittaa.. Ja hei, tänään mulla on kerrankin aikaa ja energiaa blogille. Eilen oli vuorossa pitkä lenkki, joten tänään on lepopäivä treeneistä. Lisäksi alkuviikko menee koulutuksessa, joten töitäkään ei tarvitse tänään ajatella. Eli katsotaan, jos vaikka saisin kirjoiteltua vielä lisää..

Kertokaa te sillä aikaa, mitä kuuluu??

perjantai 13. huhtikuuta 2018

kohti maratonia - mitä jos?


R: Olen ollut melko luottavaisin mielin maratonin suhteen, mutta mitä lähempänä 19.5 on, sitä epäuskoisemmaksi alan tulla! Siis ihan oikeasti pitäisi juosta yli 42 kilometria. Sehän on ihan hemmetin pitkä matka? Kaksi puolimaratonia? Reippaasti päälle neljä tuntia juoksua? Olen yrittänyt pitää pään kylmänä ja olla miettimättä mahdollisia ongelmia, mutta väkisinkin mieleen tulee muutamia kysymyksiä..

..mitä jos ei vaan jaksa? Miten pystyn tsemppaamaan itseäni, jos esimerkiksi jo puolen välin paikkeilla tuntuu raskaalta? Maratonin juokseminen on pitkälti myös henkistä vahvuutta, onko mulla sitä tarpeeksi? Sitä ei voi tietää, kun ennen ei vastaavaa ole tehnyt. Uskon kuitenkin, että on. Helpolla en koskaan luovuta.

..mitä jos sattuu? Kipu varmaan kuuluu asiaan, mutta jos oikeasti alkaa sattua liikaa. Mistä tietää, milloin olisi järkevämpi keskeyttää? Voiko sitä edes tietää? Toisaalta olen tätä miettinyt myös siltä kantilta, että mulla on melko korkea kipukynnys ja harvemmin mikään paikka kipeänä.

..mitä jos aloitan ihan liian nopealla vauhdilla ja väsyn liian nopeasti? Usein juoksutapahtumissa alussa on vaikeuksia pitää omaa vauhtia, kun porukka lähtee kuitenkin melko nopeasti liikkeelle. Onneksi tätä(kin) on tullut mietittyä, niin osaa kiinnittää asiaan sitten huomiota.

..mitä jos onkin tosi aurinkoinen ja lämmin sää? Mitäs jos olen valinnut huonot juoksuvaatteet? Mitä jos kengät hiertää jalat ihan rikki? Mitä jos kesken juoksun joutuu menemään vessaan? Mitä jos Jenna pääsee maaliin ja mä en? Mitä jos sykemittarista loppuu akku ja en tiedä miten kovaa juoksen? Selviänkö tästä hengissä?

Paras kysymys kuitenkin on, mitä jos kaikki meneekin hyvin? Se on ehkä todennäköisin vaihtoehto! Ja toisaalta, mitä jos en pääse maaliin - mitä sitten? Tietenkin se henkisesti varmaan on kova kolaus, mutta se ei kuitenkaan lopulta vaikuta oikein mihinkään mun arkielämässä. Tärkeintä on pysyä terveenä, nauttia tästä harrastuksesta ja haastaa itseään! Maratonin aikana mielessä ehtii varmaan käydä ihan liikaa ajatuksia ja tunteita, joten ehkä ihan hyvä että (lähes) kaikkea mahdollista on miettinyt jo etukäteen. Osaa ainakin sitten varautua kaikkiin ajatuksiin ja tsempata itseä maaliin. Onneksi voidaan Jennan kanssa tsempata myös toisiamme, tarkoitus olisi juosta koko matka yhdessä.

Kokeneemmat maratonit - kertokaa miten olette selviytyneet ongelmista maratonin aikana?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mitä kuuluu?

J: Olen liian monta kertaa tällä viikolla avannut koneen ja tullut blogiin tuijottelemaan tyhjää sivua, mutta nyt vihdoin sain kirjoiteltua kuulumisia. Eipä mulle mitään ihmeempää tosin edes kuulu - sitä samaa vanhaa. Tällä viikolla olen esimerkiksi..

..nettishoppaillut liikaa. Syytän kevättä ja alennuskampanjoita!

..muutenkin tuhlannut liikaa rahaa, ostin heräteostoksena mm. ruokapöydän ja työpöydän

..miettinyt taas ensi vuoden työkuvioita. Joka kevät sama ongelma virattomilla luokanopettajilla!

..käynyt pikavisiitillä Myllyssä (Fafasissa syömässä) ja Ikeassa tekemässä lisää heräteostoksia

..yrittänyt aikatauluttaa omaa elämääni, nyt on koko ajan ihan hirveästi aikaa ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään kunnolla

..ollut liian huonomuistinen


..haaveillut kesästä. No okei, haaveilen aina kesästä, mutta viime aikoina ekstra paljon!

..haaveillut lämmöstä ja auringosta

..käynyt oppilaiden kanssa uimassa - aina yhtä ihanaa...

..käytiin myös opettamassa tanssia toisen koulun kutosille ja sain olla ylpeä omista oppilaistani

..pitänyt monta arviointikeskustelua

..todennut, että olen tehnyt ihan liikaa töitä tällä viikolla

..todennut myös, ettei se oikeasti haittaa, koska tykkään siitä


..yrittänyt taas syödä terveellisemmin. Maaliskuussa söin liikaa herkkuja ja liian vähän kunnon ruokaa

..kuitenkin olen ihan liian usein sortunut syömään suklaata, turkinpippureita ja lakutaateleita

..olen myös käynyt juoksemassa ja ehkä jo vähän aloittanut panikoimaan kuuden viikon päästä edessä olevaa maratonia

Sellaista. Nyt mulla on loppupäivälle aika selkeä suunnitelma: suihkuun, ruokaa ja nukkumaan. Meillä on huomenna kauden viimeinen turnaus tyttöjen kanssa ja herätyskello soi liian aikaisin. Mitä muille kuuluu?