tiistai 31. joulukuuta 2019

Aika hiljaa kiittää..

J&R: On tullut aika tehdä se päätös, joka on pyörinyt mielessä pitkään. Asia, joka on täällä blogissakin jo näkynyt ja jonka moni on varmaan jo arvannut. On aika laittaa yhdelle aikakaudelle piste. Päätöksenteko kesti, mutta lopulta se oli melko helppo.  On aika lopettaa Kaksi yhden hinnalla -blogi. 

Syitä päätöksen takana on useita. Yksi ja suurin syy on se, ettei töiden jälkeen yksinkertaisesti kiinnosta avata konetta ja bloggailla. Ulkoilu, lukeminen, treenaaminen ja muut asiat menevät tällä hetkellä blogin edelle.  Lisäksi kaipaamme elämäämme tietynlaista yksityisyyttä, emmekä halua enää avata omaa elämäämme sosiaalisessa mediassa niin kuin joitain vuosia sitten.

Se, mitä tulemme kaipaamaan blogimaailmasta, on sen alkuaikojen yhteisöllisyys ja arkisuus. Sitä aikaa, kun ihan oikeasti luettiin toisten blogeja, koska aiheet kiinnostivat. Ei siksi, että voisi jättää toiselle kommentin ja hän eksyisi sinun blogiisi. Asioista kirjoitettiin suoraan sydämestä, ei yhteistöiden tai tavaran toivossa. Kaipaamme sitä, kun sai avata omia ajatuksia kirjoittamalla ja sitä, kun näki ihan hirveäsi vaivaa yhden postauksen eteen ja sai kiitokseksi kivoja kommentteja lukijoilta. Ehkä haluamme jakaa jatkossakin omia ajatuksiamme, mutta niille pitää miettiä muita kanavia. Enää Kaksi yhden hinnalla -blogi ei ole se oikea paikka.

P4158135

Bloggaaminen on opettanut meille molemmille ihan älyttömästi kaikkea. Eniten on varmaan kehittynyt kirjoitustaito, ainakin jos vertaa ensimmäisiin postauksiin.. Blogin vuoksi on tullut valokuvattua, laskutettua, sovittua yhteistöitä, reissattua Helsinkiin tapahtumiin, tavattua erilaisia ihmisiä.. Vaikka mitä. Edelleen käytän ulkoillessa blogin kautta yhteistyönä saatuja kenkiä ja reppuja, kaapeista löytyy testiin saatuja rasvoja ja muita purkkeja ja yöpöydällä on viimeiseksi lukunäytteeksi saatu kirja juoksusta.  Joten vaikka tämä blogi on vienyt aikaa, on se myös antanut ihan hurjasti. Ehkä siksi venytimmekin lopetuspäätöstä useamman kuukauden.

Blogi on nyt vielä jonkun aikaa luettavissa ja näkyvillä, mutta poistuu todennäköisesti jossain vaiheessa kokonaan. Nyt ihan viimeisenä haluamme kiittää kaikkia lukijoita näistä vuosista. Kiitos ja nähdään muualla somessa!  


tiistai 30. heinäkuuta 2019

kun ei vieläkään saa juosta

R: Sports Tracker osasi kertoa, että olen juossut viimeisen lenkkini 3,5 kuukautta sitten, 17.4.2019. Olin silloin ollut pidemmän aikaa flunssassa ja flunssa oli paranemaan päin. Olin muutamaa viikkoa aiemmin käynyt lääkärillä, joka lähetti magneettikuvaan ja sanoi, että saa treenata, jos siellä jokin on mennyt, niin ei se pahemmaksi enää menisi. Olin fiiliksissä siitä, että flunssa alkoi olla ohi ja pääsin taas kevyelle lenkille. Ajattelin, että nilkkakin oli sairastelun aikana saanut hyvin lepoa. Juoksin tutun reilun 5 kilometrin lenkin kevyellä vauhdilla, enkä todellakaan olisi uskonut, että se jää mun viimeiseksi lenkiksi hetkeen.  Se kuitenkin jäi, kun ensin flunssa teki comebackin (oisko kroppa yrittänyt kertoa, että hidasta..?) ja lopulta sain lääkäriltä juoksukiellon määrittelemättömäksi ajaksi. Siitä sairaskertomuksesta kirjoittelinkin aiemmin jo täällä.

Arthurs4

Sain tosiaan toukokuun alussa tuon juoksukiellon ja siitä asti on pitänyt totutella muunlaisiin treeneihin, eli lähinnä salitreeniin ja pyöräilyyn. Oikeastaan olen mielestäni pystynyt melko hyvin asennoitumaan siihen, etten pääse juoksemaan. Toki ajoittain tekisi ihan hirveästi mieli lenkille, mutta ne ajatukset menee yleensä nopeasti ohi. Eniten on harmittanut se, etten vieläkään ole saanut pyörää. Olin jo ostamassa, mutta just mun hintaluokalle sopivassa ns. hybridipyörässä on ilmeisesti jotain toimitusvaikeuksia.. Pitäisi käydä taas kyselemässä! Onneksi olen silloin tällöin saanut lainata Jennan pyörää ja lisäksi olen salilla tehnyt pyörällä aerobista treeniä.

Arthurs3

Salilla treenatessa en ole pystynyt tekemään läheskään kaikkia tuttuja liikkeitä, joita normaalisti tykkään tehdä. Esimerkiksi tavalliset kyykyt, askelkyykyt ja hypyt on kiellettyjen listalla - just ne, joita salilla tuli aiemmin paljonkin tehtyä. Nyt treenit ovat pakosti muuttuneet pajon yksinkertaisemmaksi. Olen ottanut tavaksi käydä kolme kertaa viikossa salilla ilman mitään sen erikoisempaa saliohjemaa. Edelleenkään en mitenkään innoissani aina tuonne salille lähde, joten parempi mennä fiiliksen mukaan kun tiukan saliohjelman kanssa. Sen verran olen treenejä miettinyt, että kerran viikossa teen jalkoja ja kaksi kertaa yläkroppaa. Lisäksi olen pyrkinyt vähintään yhtenä kertana viikossa polkemaan salitreenin yhteydessä vähän pidempään kuntopyörällä tai sitten olen salitreenien lisäksi käynyt pyörälenkillä. Aiemmin lääkäri sanoi, että kävelyä pitäisi myös välttää (ns. normaali arkikävely on sallittua), mutta pakko myöntää että olen käynyt pitkillä kävelylenkeillä jonkin verran. Esimerkiksi Englannin reissulla tuli käveltyä päivittäin jopa yli kymmenen kilometria ja viime viikon Suomen road tripillä käytiin kansallispuistoissa noin 10-13 kilometrin patikoinneilla päivittäin. Jalka ei kuitenkaan ole pahemmin kipeytynyt, onneksi.

Arthurs2
Arthurs1
 Nämä kuvat on Edinburghista Arthur's Seatilta, jonne Jennan kanssa kiivettiin

Ensi viikolla on aika lääkärille, kirurgille, ja vähän jo jännittää. Joudunko leikkausjonoon vai tehdäänkö jalalle mitään? En yhtään tiedä, mitä tuolta lääkärikäynniltä odottaa. Elättelen toiveita, että saisin jo juosta. Toisaalta tiedostan, ettei jalka ole vielä normaalin tuntuinen.. Mikäli juoksukielto jatkuu, enkä pääse syksyllä pelaamaan koripalloa, on pakko varmaan aloittaa jokin muu säännöllinen harrastus. Ehkä jooga tai pilates? Tai spinning? Aikuisten uimakoulu? Joku harrastus, joka toisi rytmiä viikkoon.. Olen niin tottunut siihen, että koristreenit ja -pelit rytmittävät treeniviikkoa, että aikatauluttomuus syksyn tullessa kauhistuttaa.. Kesällä on ollut ihana, kun on voinut treenata vapaammin, mutta syksyisin kaipaan aina rytmiä ja aikatauluja. Pimeänä, sateisena syksyisenä iltana pääsee varmemmin liikkeelle, jos on joku sovittu harrastus tai treeni. Ikävöin niin kovin kunnon hikisiä koritreenejä ja -pelejä! Samoin kun illan hämärässä juostuja lenkkejä, joiden jälkeen on voittajafiilis ja pääsee saunaan. No, ei auta kun odottaa ensi viikon lääkäriaikaan... Pitäkää peukkuja, että saisin hyviä uutisia!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Äkkilähtö

J: Perjantaina aamupäivällä olin aivan varma, että vietän viikonlopun yksin kotona. Kaikki muut tuntuivat olevan jossain ja tavallaan ajatus viikonlopusta kotona treenaten, herkkuja syöden, Netflixiä katsellen ja lukien houkutteli paljon, mutta mitä sitten kävikään..?

ranta2
ranta3

Ennen neljää istuin jo auton ratissa matkalla mökille. Lämpömittari näytti +26 ja tuulet hyvää suppailun kannalta, joten pakkohan mökille oli lähteä.  Ja onneksi lähdin, oli todella rentouttava viikonloppu, juuri sellainen, jonka muistaa pimeinä syysiltoina. 

Parasta oli ehkä se, etten tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Suppailin, uin, saunoin, pelattiin mölkkyä, luin.. Nukuin hyvin, paremmin kuin kotona koskaan. Kävin äidin kanssa isovanhempien mökillä poimimassa hieman punaherukkaa ja ihastelemassa kukkasia. Söin lettuja ja mustikoita. Kävin lenkillä, vaikka oli ihan liian kuuma. Näin jättisammakon, kuolleen käärmeen, Sarvi-Jaakon, lentävän koppakuoriaisen ja useita sudenkorentoja. Jännää.

mökki1
ranta5

Nyt on levännyt olo ja olen valmis jättämään Suomen helteet taakseni. Helpostusta kuumuuteen tosin ei ole tiedossa, päinvastoin, sillä Kreikka (ja Albania!) kutsuu. Se reissu ei ole tosin äkkilähtö, varasin sen muistaakseni toukokuun lopulla, kun lämpömittari näytti noin kymmentä astetta ja aurinkoinen kesä tuntui vain haaveelta. Lämmön puolesta voisin pysyä Suomessa, mutta täältä ei saa yhtä hyvää tsatsikia kuin sieltä.

Nauttikaa helteistä, missä ikinä olettekin!